Ei oo Häpee, olla Nopee

... Mutta jos tahtoo pärjätä Nose Workissä palkintopallille, se on välttämätöntä. Nopein koira voittaa, se on lajin henki. Ilman nopeuttakin voi tehdä luokkanousuja, kisa sijoituksia ei omien tulosten keräämiseen tarvita. Mutta jokaisessa etsintä alueessa on aikaraja, joten nopeus on kuitenkin  yksi kriteeri menestymiselle.

Toiset koirat ovat luonnostaan nopeatempoisempia kuin toiset. ja toisille tulee pikemminkin opettaa sitä rauhoittumista, jotta työskentely onnistuu. Toiset ovat taas niin rauhallisia, että niiden etsintänopeuteen tulee panostaa. Mennään siis koiran mukaan taas kerran, eikä tuhlata energiaa ja treeniaikaa niihin asioihin, mitkä koiralla on hallinnassa.

Motivaatio

Jälleen kerran, se on se motivaatio. Kaiken a ja o, myös mitä tulee nopeuteen. Mitä motivoituneempi koira on, sitä suuremmalla draivilla se pyrkii hajupiilolle. Mitä motivoituneempi hajuun koira on, sitä vähemmän sitä kiinnostaa etsintäalueella ne asiat, missä hajua ei ole. Eikös se ole se ihanne? Etsintä alueelle lähetettäessä koiralla ei ole mielessä mitään muuta kuin löytää hajupiilo ja ilmaista se ohjaajalleen. Ihan sama mitä alueella on ja missä alue on, haju on ainoa mikä kiinnostaa. Tähän ainakin itse pyrin, tälläinen mielikuva minulla on päässäni hyvästä etsinnästä ja sitä kohti minä olen yrittänyt suunnitella oman koirani koulutuksen.
Etsimisen tulee olla koiralle hauskaa ja palkitsevaa, jotta se syttyy hommaan. Mutta niin tulee olla löydönkin, jottein se jätä sitä ilmaisematta. Kun koko etsintä ketju on tasapainossa, koira etsii hyvällä asenteella ja ilmaisee piilon nopeasti sekä selkeästi.
Koko homma opetetaan pienissä palasissa. Hinkataan palaset sen näköiseksi kun toivotaan niiden olevan. Ja sitten yhdistetään palaset yhdeksi toimivaksi toiminnoksi.

Vauhti vai tekniikka

Samalla kertaa näitä kahta ei pysty välttämättä treenaamaan ja ehkei olisi edes kovin suotavaa sitä yrittää. Jos haluat opettaa koiralle vauhtia, on hyvä nipistää täydellisestä tekniikasta. Jos tehdään vauhdilla, ei koiralla ole aikaa miettiä teknistä suoritusta.
Jos taas vaaditaan teknistä suoritusta, ei ole hyväksi vaatia vauhtia. Jompikumpi kärsii, siksi on hyvä pitää nämä kaksi asiaa eri harjoituksissa, eikä tunkea niitä kriteereiksi samoihin treeneihin.
Kyse on myös ihmisen mielikuvasta, millainen on hänen mielestään koiran suorittama hyvä etsintä? Toiset haluavat, että koira tutkii etsintä alueen kaikki laatikot, jotta ohjaaja voi varmistua koiran käyneen kaikki läpi. Sanomattakin on selvää, että tämä on huomattavasti hitaampaa kuin jos ohjaaja haluaa koiran juoksevan suoraan "kuumalle" laatikolle piittaamatta "kylmistä".
Jos hinkkaat ensin tekniikan, saatko rakennettua hommaan vauhdin viimeisenä?
Jos palkkaat vauhdista, saatko rakennettua tekniikan viimeisenä?
Kumpi on parempi, vai onko olemassa edes oikeaa järjestystä?

Jos koira on personaltaan äärimmäisen rauhallinen, voi olla parempi panostaa alusta asti tekniikan sijaan nopeuteen, innostuneisuuteen. Rakentaa hajulle sellainen motivaatio, että koira pyrkii hajun luo voimakkaammin ja innokkaammin.
Jos koira on taas luonnostaan korkeassa vireessä, voi olla parempi hinkata sille tekniikka kuntoon. Opetella työhön rauhallisempi mielentila, jotta koira kykenee käyttämään nenäänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Opettaa ensin tekniikka kuntoon (hyvä etsintä, hyvä ilmaisu) ja sen jälkeen vasta päästää koira lisäämään vauhtiaan.
Olipa koira sitten luonnostaan nopea, tai sille on treenattu nopeutta, mutta ihanne on kohtuullisessa vireessä oleva koira, joka suorittaa etsinnän mahdollisimman nopeasti, sekä ilmaisee piilon sen enempää aikaa tuhlaamatta. Jos käytösketjun palaset eivät ole kunnossa, koira saattaa etsiä hyvin, mutta jättää ilmaisematta. Tai päinvastoin koira saattaa ilmaista vaikkei piiloa olisikaan siinä. Jos vauhti on kohdallaan, koira saattaa juosta päättömänä alueella, eikä kykene tarkentamaan mistä haju tulee. Jos taas tekniikka on hinkattu, koira saattaa tutkia jokaisen esineen alueelta kunnes loppuviimein törmää oikeaan.
Mutta jos saat rakennettua koiralle sekä vauhdin, että tekniikan, sinulla on pian nopea koira, joka menee vauhdilla kohti hajua ja ilmaisee piilon hetkessä. Siihen me pyrimme, tai ainakin minä 😇

Ruoka rauhoittaa

Aivan varmasti jokainen on tämän kuullut.
Miltei poikkeuksetta, aina nose workin alkeet tehdään siten, että koira palkataan nameilla. Nameilla palkaten on ohjaajan helppo määritellä palkan suunta ja ajoitus kuntoon. Näin ollen koiran on helpompi ymmärtää mistä palkkio tulee ja mitä siltä halutaan. Pienillä pehmeillä nameilla palkkaaminen on nopeaa ja koiralle pystyy antamaan nopeassa tahdissa toistoja. Alkuharjituksissa, motivaation kannalta onkin tärkeää, että koira saa palkkion usein ja nopeasti. Rokapalkka ei kuitenkaan välttämättä ole avain onneen, vaikka koira palkkiosta pitäisikin. Jos koiran on tarkoitus suorittaa ilmaisukäytös hajulle päin, voi olla haaste opettaa koiraa olemaan ennakoimatta ohjaajalta tulevaa palkkiota. Usein koirat oppivat nopeasti kuulemaan pienen äänen kun käsi menee taskuun ja alkavat ilmaisemaan kääntymällä palkkion suuntaan, eli ohjaajaan päin. Tämä vaatii usein hiukan enemmän työtä ja täsmällisempiä treenejä, jotta koira ymmärtää ettei palkkio tule jos hajulta kääntyy pois.
Toiset koirat  yhdistävät nopeasti: haju=ruoka. Pahimmissa tapauksissa koira havittelee hajua kuin ruokaa. Raapii, nuolee ja jopa syö hajunlähteen mikäli pääsee siihen käsiksi. Tämäkin vaatii tekniikan totaalista hinkkaamista, sillä kokeissa nuoleminen aiheuttaa virhepisteitä ja esimerkiksi ajoneuvon raapiminen voi johtaa jopa etsinnän tuloksen nollaamiseen. Sen lisäksi on hyvä muistaa, että ohjaaja on tietenkin vastuussa koiransa aiheuttamista vahingoista.
Ahne koira on helppo kouluttaa ruualla. Tai sanoisin, että ahneen koiran huomio on helppo saada ruualla. Tälläisten ahneiden koirien kanssa, joilla ei ole mielyttämisen halua usein jämähtääkin ruoka-apuun, eikä siitä välttämättä pääse pois koskaan. Se voi näyttää hyvältä ja se voi toimia oikein hyvin. Mutta kun mennään tilanteeseen missä kaikki avut on otettava pois (koe tilanteet) leviää homma usein käsiin. Palkkiokin voi olla liian hyvä. Ahne koira voi havitella liikaa ruokapalkkaa, jolloin työn laatu kärsii.
Ruokapalkka voi olla kiihdyttävä ja se voi aiheuttaa koiralle niin suurta stressiä, ettei koira kykene työskentelemään kunnolla. Monesti olen kuullut ettei koiralle anneta ruokaa ennen kokeita tai esimerkiksi ennen näyttelyyn menoa. Itsekkin olen tätä valitettavasti kokeillut kun kokeneempi koiraihminen sitä suositteli. Yhdeksi kokeiluksi se sitten jäikin. Koira ei ole sen kummempi kuin ihminenkään mitä tulee nälän tunteeseen ja sen aiheuttamaan stressiin. Kukaan meistä ihmisistäkään ei kykene parhaimpaan suoritukseen vatsa tyhjänä, mutta ei myöskään vatsa aivan täytenä. Avain onkin siinä, että vatsassa pitää olla sopivasti täytettä. Jos koiran kanssa, jolla ruoka on elämän prio 1 treena tyhjällä mahalla, voi pahimmassa tapauksessa olla sormien vahingoittuminen, koiran havittelessa liikaa palkkaa. Koko koiran keskittyminen suuntautuu siihen, milloin ohjaajan käsi ojentaa ruokaa. Hajutyöskentely vaatii koiralta useita aisteja samaan aikaan. Koira käyttää nenänsä lisäksi silmiään, kuuloaan ja varsinkin aivojaan. Jos jokin näistä on suunnattuna johonkin toiseen asiaan, ei homma rullaa. Koira voi myöskin alkaa oikomaan suoritettavaa tehtävää saadakseen palkkansa nopeammin. Tämä voi näkyä esimerkiksi valeilmaisuna. Koira ei jaksakkaan tehdä töitä pidempään vaan valeilmaisee, koska ilmaisukäytöksestä on seurannut aina palkkio,
Ruoka voi olla toisille koirille stressiä aiheuttava tekijä. Sen sijaan, että se rauhoittaisi, se saattaakin olla liian suuri häiriö. Alkeissa kannattaakin kokeilla koiralleen eri ruokapalkkaa. Katsoa miten se niihin reagoi ja miten ne sopivat omaan käyttöön. Hakea sitä oikeaa palkkiota, joka on koiralle mieluinen (mistä se palkkaantuu, eli haluaa yrittää myös uudelleen), mutta mitä se ei havittele liian suurella innolla.
Ja sama voi tapahtua myös lelua palkkana käytettäessä. Koira voi alkaa havitella palkkaa liikaa ja oikoo työtehtävänsä nopeamman palkan toivossa..

Luopuminen

Joillekin koirille on vain pakko opettaa luopuminen, jopa pidemmän kaavan kautta. Opettaa, etteivät ne saa aina kaikkea mitä haluavat ja opettaa varsinkin se, että ne luopuvat haluavansa asian havittelusta. Koiran tulee havitella palkkiota, se ei ole asian pointti. Jos palkkio on koiralle yhdentekevä ei motivoiminen onnistu. Palkkion tulee olla koiralle mieluisa ja sellainen mitä se havittelee ja mikä sen palkitsee. Mutta se ei saa olla ainoa asia mitä koiralla on mielessä. Tekemisessä tulee olla into ja ilo mukana, sanotaan sitten vaikka niin, että koiralla tulee olla hommassa mukana koko sydän.

Koska koiralle etsintä on metsästysketjua, itse pidän lelulla palkkaamista parempana kuin ruuan antamista kädestä. Lelun riepottelu viimeistelee koko ketjun ja vielä kun sen tekee ohjaajan kanssa (jakaa saaliin), se parantaa suhdetta ja lujentaa tiimityöskentelyä. Mutta palkkaamiseen, sen ottamiseen ja lelupalkassa sen takaisin luovuttamiseen tulee rakentaa säännöt. Mikäli koira puree aina ohjaajan sormia samalla kun saa ruokapalkan, tulee palkkaamisesta ohjaajalle yhtä tuskaa ja pahimmassa tapauksessa vaarallistakin. Mikäli taas palkaksi annettua lelua ei saa koiralta pois silloin kun sen aika olisi, koira palkkaa itse itsensä ja harjoituksien jatkaminen palkkauksen jälkeen hankaloituu. Etsintä aluetta ei saa vaihingoittaa lelulla leikkivän koirankaan kanssa, vaikka oma suoritus olisi ohitse. Eikä palkkanamia saa tippua etsintäalueelle löydön jälkeenkään. Kannattaa siis opetella heti alusta lähtien sellainen palkkaustyyli, joka sopii sekä koiralle, ohjaajalle, että koesääntöihin. Antaa hiukan ajatusta myös sille, että antaako ohjaaja palkan koiralle menemällä koiran luo, vai tuleeko koira hakemaan palkan ohjaajaltaan maltillisesti. Heitetäänkö lelu alueen ulkopuolelle vai nappaako koira lelun ohjaajan kädestä turvallisesti. Ja viellä pidemmälle lajia ajatellessa, kuinka palkkaat koiran kun alueella on useampi piilo. Palkkaatko sen ruualla tai lelulla vasta kun kaikki on löydetty. Vai annatko palkan aina jokaisen piilon ilmaisusta erikseen. Ja jos annat, kuinka saat koiran jatkamaan töitä heti palkan jälkeen ja kuinka paljon aikaa "välipalkkaan" kuluu. Välttämättä ylemmässä luokassa lelupalkka ei enää toimikkaan lajin sääntöjen takia, vaikka se koiralle olisikin kaikkein parhain.. Tästä minulla ei valitettavasti ole viellä kokemusta, Maya kerkesi kuolla ennen kuin pääsimme korkaamaan kakkosluokkaa. Mutta tämä minulla oli ajatuksissa kuitenkin jo ensimmäistä luokkaa treenatessa ja käytin sekä lelua, että ruokaa palkkana. Minulla oli siis aina (varsinkin kokeissa), sekä lelu, että ruokaa taskussa. Rataan tutustumis kierroksella mietin miten ja millä koirani palkkaan. 

Aika on vain yksi kriteeri

Etsintään käytetty aika ei nose workissä ratkaise kaikkea. Ja sydämeni pohjasta toivon, ettei siitä ikinä tule prio 1. Jos näin tapahtuu, meiltä tipahtaa lajin parista lukuisia koiria ja rotuja pois, ihan vaan sen takia, koska ne eivät luonnostaa ole niin aktiivisia ja vauhdikkaita. Yksi suurin syy miksi pidän tästä lajista niin paljon, on juurikin se, ettei lajissa ole rotusidonnaisia vaatimuksia. Toki tähänkään lajiin ei sovi koira kuin koira, mutta se johtuu sitten koiran sisäisistä ominaisuuksista, persoonasta eikä ulkoisista ominaisuuksista.. Nose workissä on ihan tavallista, että kokeissa rotukirjo on suuri. Eikä siellä kannata koskaan ketään aliarvioida pelkän rodun tai ulkonäön perusteella. Nopeus ei ole lajissa kaikki mitä tarvitaan, mutta se on kuitenkin joiltakin osin yksi tärkeimmistä asioista. Turha haahuilu kuluttaa turhaan etsintä aikaa, kuten myös turha päättömänä radalla sinkoilu. Joihinkin asioihin voit koulutuksella vaikuttaa, mutta koiran perusluonteeseen oikein et. Toki hitaastakin koirasta saa motivoituneena nopeamman, mutta se on kuitenkin edelleen hitaampi  kaikissa liikkeissään kuin nopea koira. Ja taas liian nopea koira voi kuluttaa täysin turhaa aikaa hukkaan sillä, että se jatkuvasti juoksee piilon ohi ehtimättä sitä haistamaan.

Nopeuteen kannattaa kiinnittää huomiota heti alusta lähtien, mutta siihen ei kannata juurikaan mieltään sen enempää upottaa kun alkeita tehdään. Nopeus kasvaa aina automaattisesti, kun koira saa itseluottamusta ja varmuutta työskentelyyn. 

Ne asiat mihin sen sijaan kannattaa ajatuksiaan upottaa heti alkeista lähtien on rakentaa koiralle oikea mieliala lajia kohtaan. Ja mikä se oikea mieliala sitten on? Se voi olla hiukan eri näkemys ohjaajasta riippuen. Itselleni se on mahdollisimman korkea vire, jossa koira kykenee viellä toimimaan. Se on veteen piirretty viiva, milloin liika on liikaa ja milloin ollaan jo liian vähän rajalla. Nopeaa koiraa voi olla parempi opettaa erittäin rauhallisesti kun taas hidasta koiraa voi hetsata lelulla ennen etsintään päästämistä. Ensimmäisessä luokassa koira on aina kytkettynä, joten liina toimii helppona jarruna ja opettajana koiralle mitä vauhtia tulee mennä. Vaikka koira olisikin todella nopea ja kykenee haistamaan kovassakin vauhdissa, tulee ohjaajan pysyä koiran perässä rataa vahingoittamatta.

Nopeuteen vaikuttaa myös suuresti se, miten koira on hommaan koulutettu. On tiettyjä koulutus tapoja jotka saattavat hidastaa koiran työskentely tahtia. Mainittakoon tähän esimerkkinä alkeiden opetus siten, että laitetaan lattialle kokonainen laatikko rivistö ja jokaisen laatikon päälle ruokaa. Näin saadaan helposti ja nopeasti opetettua koiralle, että se haistelee läpi jokaisen alueella olevan laatikon. Mutta näinopetettu koira on noin kolme kertaa hitaampi kuin koira, joka on opetettu menemään suoraan sinne missä hajua on.

Sisäetsinnässä todellisia mörköjä saattavat olla huoneen kulmat. Koira tarkastaa huoneen hienosti, mutta ei käy kulmissa mihin haju saattaa jäädä pyörimään. Olenkin nähnyt näitä "kulmatreenattuja" koiria, joille kulmatyöskentely on opettamalla opetettu.Vaikka haju olisi keskellä tyhjän huoneen lattiaa, koira tarkastaa ensimmäisenä seinät ja kulmat ja alkaa vasta sen jälkeen etsiä itse hajua. Kulmia kannattaa toki harjoitella, mutta siitä ei kannata tehdä koiralle rutiinia, joka syö useita turhia sekuntteja.

Nykyään on suuressa suosiossa hajutyöskentelyn opettaminen purkkiradalla. Muistan kun aloittelin itse hommaa sain etsimällä etsiä tietoa purkkiradasta ja sen käytön ideasta. Nykyään, sen verran mitä olen keskusteluja seuranut, suurin osa kouluttaa koiralleen alkeet käyttäen purkkirataa apunaan. Minäkin käytän, olen käyttänyt ja tulen edelleen käyttämään. Mutta olen huomannut myös tästä asiasta varjopuolen. Liiallinen purkkien kanssa puljailu voi aiheuttaa koiran jäämisen kiinni purkkeihin ja itse rataan. Tämän takia olen ottanut treenisuunnitelmaani mukaan aina purkkien häivytyksen, eli teen niistä koiralle vähäpätöisiä. Lähinnä vaan siinä toivossa, että jokus joku keksii laittaa purkkiradan sisäetsintään häiriöksi. Suosittelen aina silloin tällöin testaamaan, joko asettamalla koko purkkitelineen purkkeineen tai ripottelemalla yksittäisiä purkkeja ilman hajua radalle, ihan vaan nähdäkseen meneekö koira automaattisesti purkeille ja kykeneekö se jatkamaan etsintää kun purkeissa ei hajua olekkaan. Onko koira oppinut, että etsitään hajua vai onko se oppinut, että haju löytyy purkeista.

Kohteiden liiallinen tarkastelu syö aikaa. Meillä jokaisella on aina oma tyyli tehdä koiralle hajupiilot. Ja vaikka miten pitää niistä kirjaa ja tekee erilaisia, niissä on kuitenkin aina jotain omaa. Siksi itse suosin ja suosittelen muillekin käyttämään muita ihmisiä apuna piiloja upotettaessa. Parhaimpia piilojen upottajia ovat ehottomasti ihmiset, jotka eivät ole hommaa aikaisemmin tehneet. Niillä ei ole mitään käsitystä miten ja mihin piilot yleensä laitetaan ja tämä on parhainta treeniä koiralle.

Koira voi jäädä myös kohteisiin kiinni. Kaikki rekvisiitta mitä huoneessa on, on haisteltava läpi, koska useimmiten siellä on piilo aina ollut. Koirat käyttävät uskomattoman paljon aivojaan työskennellessään. Olisi kuitenkin suotavaa, että suurinta roolia piilon etsimisessä näyttelisi nenä. Joillekin koirille ei tarvitse kuin tehdä yksi piilo huoneeseen ja seuraavalla kerralla samassa huoneessa ne menevät ensimmäisenä tarkastamaan sen kohdan, missä piilo viimeksi oli.

Sisä- ja ulkoetsinnässä voi olla paljonkin rekvisiittaa etsintä alueella. Ulkoetsintä alue voi olla suurempikin, joten mikäli koira tarkastaa kohteita sen sijaan, että etsisi hajua, kuluu aikaa jälleen hukkaan aivan turhiin haisteluihin. Treeneissä rekvisiittaa kannattaa käyttää, mutta sitä kannattaa käyttää myös niin ettei niillä ole koiralle mitään merkitystä. Opettaa koiralle jälleen kerran, että haju löytyy käyttämällä nenää, ei silmiä.

Tässä meidän esimmäinen häiriötreeni Mayan kanssa. Etsintä alueella oli laatikko rata, sekä yksi purkki. Näissä ei hajua ollut. Videolta näkee hyvin miten koira käyttää aluksi aivojaan ja menee oitis tarkastamaan laatikot tottumuksen mukaan. Sen jälkeen se huomaa purkin ja menee sinne. Vasta kun se tajuaa ettei hajua niissä ole, se alkaa käyttämään nenäänsä.

Tämä oli minulla sellainen testi treeni kokeissa ilmenneeseen ongelmaan. Ja tämä treeni avasi silmäni. Suosittelen tiedostamaan koirastaan mitä elintä se käyttää etsinnässä ensimmäisenä, Mayalla se oli aivot. Kaikkein nopeimpaan lopputulokseen päästään, mikäli koira käyttää ensisijaisesti nenäänsä hajun paikallistamiseen 😉 Ja joskus sekin asia on sen arvoinen, että se kannattaa kouluttaa...