Alkeiskurssin viimeinen treeni

Tänään Lolalle tehtiin tunnin vanha jälki ja noin 500m pitkä.
Minua jännitti tosi paljon kuinka jäljestys sujuu, Lola kun viimeksi treeneissä lopetti jäljestyksen kesken. Mietin paljon syitä ja ajattelin, että jospas jälki olikin ollut vain yksinkertaisesti liian haastava. Joten vanhan jäljen seuraamisen onnistuminen jännitti kovasti.

Annoin Lolalle alkuhajun ja tälläkertaa se ei miettinyt hetkeäkään, vaan lähti oitis liikkeelle. matkan varrella Lola teki pissat, kakat ja löysi jotain herkullista syötävääkin, josta en halua tietää sen enempää. Matka kuitenkin jatkui päättäväisesti ja rauhallista tahtia.
Jälki oli merkitty, joten siitä huomasimme, että Lola ohjasi meitä hieman viistoon vasemmalle. Ilmeisesti se oli vaihtanut jäljestämisen ilmavainuun.
Eteneminen oli päättäväistä, joten annoimme sen viedä.

Hetken päästä Lola käänsi kroppansa oikealle, juuri sinne suuntaan minne merkit olivat osoittaneet jäljen menevän. Sitten se katsoi minua, kääntyi taas nenä oikealle ja seisoi paikoillaan. En millään ymmärtänyt, että Lola ilmaisi maalikoiran. En, vaikka se tuli hienosti eteeni istumaan ja tapitti minua silmiin ruskeilla nappisilmillään, häntä iloisesti heiluen. Se kerjäsi palkkiota ja minä vain ihmettelin miksi se pysähtyi.

Onneksi kouluttaja osaisi valaista, että maalikoira oli tosiaankin parinkymmenen metrin päässä juuri siinä suunnassa minne Lola oli ilmaissut. Ilmavainu oli vain ajanut meitä hiukan kauemmaksi, joten en nähnyt maalikoiraa.
Pyysin Lolaa näyttämään viellä kerran missä etsittävä on ja kun se kääntyi jälleen nenä oikealle, palkkasin sen. Sitten lähdimme takaisinpäin ja seurasimme merkittyä reittiä pitkin maalikoiran luo, jossa Lola taas hienosti ilmaisi.

Jännittämiseni oli siis täysin turhaa, Lola teki hienoa ja tarkkaa työtä, sekä ilmaisi näyttävästi (joskin kaikki muut sen taisivat tajuta paitsi minä).
Taas tuli opittua uusia asioita, sekä huomattua, että koiran hajuaistiin kannattaa uskoa enemmän kuin omiin silmiin ;)
Vaikka jotakin ei näe, ei se tarkoita etteikö siellä voisi jotakin olla..

Nämä olivatkin sitten alkeiskurssin viimeiset treenit. Nyt odottelemme loppukoetta, jonka ajankohta selviää myöhemmin. Mahdollisesti koe järjestetään viikon kuluttua. Kokeen jälkeen suuntaammekin sitten treenaamaan treenirinkiin itsenäisesti. Paljon on opeteltavaa, varsinkin minulla, Lola tuntuu kyllä hallitsevan nenän käyttönsä.

Alkeiskurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Sieltä on saanut hyvät eväät tuleviin harjoituksiin. On nähnyt ongelmakohtia, joita täytyy harjoitella, sekä asioita, jotka sujuvat hyvin.

Tästä se lähtee, vielä kun pääsemme loppukokeen läpi,
niin Lolan ura kohti etsijäkoiraa alkaa kunnolla
:)

On se vaan niin pirun taitava!!

Alkeiskurssin neljännet treenit

Tällä kertaa ryhmä jaettiin kahtia.
Toiselle ryhmälle tehtiin noin 45min vanhentuneet jäljet,
ja toiselle ryhmälle pitkää suoraa jälkeä.
Me olimme Lolan kanssa ensimmäisenä vanhan jäljen maalimiehenä.
Kuljimme noin 500m metsän poikki ja jäimme sitten odottelemaan (syömään puita ja puhumaan puhelimessa) reiluksi puoleksi tunniksi maaliin. Onneksi rankkasade lakkasi juuri ennen treenejä, niin emme kastuneet läpimäräksi. Näköjään hyttysiäkään ei enää pahemmin ole..
Bongasimme ketun.
Ensikerralla jos tiedän meidän joutuvan olemaan piilossa noinkin pitkään, otan Lolalle takin mukaan.
Oli kuitenkin melko kylmä olla paikoillaan tunnin verran.
Onneksi etsivä koira oli nopea, eikä sen puoleen tarttenut ylimääräisiä minuutteja värjötellä märässä metsässä.

Lolalle tehtiin pitkää suoraa jälkeä.
Alku lähti hyvin liikkeelle.
Annoin alkuhajun ja Lola lähti saman tien jäljestämään. Muutaman kymmenen metrin jälkeen, huomasin sen vaihtavan maa vainun ilmavainuun.
Kun ilmavainu ei antanut tuulta purjeisiin, oli Lola kuitenkin mennyt jo hyvän matkaa jäljen ohi. Jouduimme siis palaamaan taaksepäin jäljen uudelleen löytymisen toivossa.

En tasan tarkkaan tiedä mitä sitten tapahtui.
Joko se johtui tulevista juoksuista, taikka sitten jostakin todella, todella pelottavasta hajusta.
Lola löysi ilmeisesti jäljen uudelleen, mutta pysähtyi pian ja painoi hännän koipien väliin.
Koko koira meni silmin nähden ihan kasaan ja täysin lukkoon.
Se alkoi säikkymään käden liikettäni ja jokaista tikun rapsahdusta, joka jalkojeni alla kävi. Tälläiset totaaliset lukkoon menemiset on valitettavan tuttua, juurikin ennen juoksuja ja hämärtyvässä illassa. Se onkin se suurin syy, miksi olen ajatellut leikkauttavani Lolan. Juoksut saavat sen niin herkälle ja epävarmalle tuulelle, että toisinaan lenkkeily tutussa maastossakaan ei näytä mielyttävän.

Lola yritti kuitenkin etsiä jälkeä ja se yritti saada ilmavainuakin.
Välillä me liikuimme muutaman metrin ja sitten tulimme taas takaisin.
Häntä pysyi tiukasti koipien välissä ja välillä Lola katsoi minua anovasti.
Se ei tahtonut enää edetä, joten me keskeytimme etsimisen.
Pyysimme maalikoiraa tulemaan rauhallista tahtia meitä kohti, jolloin saimme kuitenkin hyvän ilmaisun ja Lola sai palkan.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, niin Lola oli itseasiassa jo ennen jäljelle lähtemistä normaalia vaisumpi, ei hötkyillyt yhtään, eikä ollut yli innokas..

Kovasti Lola teki kuitenkin töitä.
Sain kuulla, että se oli vienyt meitä ilmavainulla aivan muutaman metrin päähän maalikoirasta. He olivat nähneet kun olimme kävelleet ohi.
Joten, hienosti Lola oli kuitenkin osannut ohjata etsittävän luo.

Tätähän koiraharrastus on,
onnistumisia ja sitten taas seuraavalla kerralla totaalisia epäonnistumisia.
Epäonnistumisista ei voi kuin vain oppia.
Kysymymerkiksi jää, ilmaisiko Lola maalimiehen kuitenkin niin,
etten minä osannut sitä lukea.
Se voi hyvinkin olla mahdollista, olimmehan me vain muutaman metrin päässä.
Joten "lukkoon meneminen" voi myös olla hämmennystä jos en ole tajunnut Lolan ilmaisua.

Toivotaan, että sunnuntaina treenit sujuisivat paremmin.
Silloin on Lolalle tiedossa vanha jälki.
Katsotaan kuinka käy.

Etsijäkoiraliiton kolmannet treenit

Tänään teimme jälkeä, joka oli 300-500m pitkä.
Jäljessä oli myös mutka tai kulma.. tai sitten kummatkin.
Meidän jäljessä oli kulmaa ja mutkaa.
Treenit sujuivat hyvin. Tänään emme kohdanneet mitään suuria ongelmia.
Annoin Lolalle liinaa vain noin 5m ja jarruttelin sen menoa melko voimakkaasti.
Se pysyin hienosti jäljellä, eikä hukannut sitä pahemmin kertaakaan.

Oli hyvät ja onnistuneet treenit.
Tälläkertaa minulla oli myös kamera mukana.
Kuvaaminen oli kuitenkin miltei mahdotonta, sillä koirien vauhti oli niin kova,
eikä metsässä ollut tilaa kuvaamiselle juurikaan.
Joitakin muistoja kuitenkin sain talteen :)

Lola on lähdössä hommiin..

Hienosti meni. Ilmaisu oli selkeä ja Lola oli palkkansa ansainnut.

Treenikaverimme.
Niin nopea tapaus, että valitettavasti jäljellä kuvaaminen oli mahdotonta.

Lola otti maalimiehen työn lunkisti ja tuhosi pari kantoa.

Yksi alkeiskurssilainen myös.

Jäljellä.

Kurssilainen.

Hommissa.
Taitava jäljestäjä.

Maalikoira löytyi ja sitten annetaan etsijälle palkka.

Maalikoiralle jätetään maahan antamansa haju, jonka viereen laitetaan nameja.
Tällä on tarkoitus opettaa samalla koiraa kulkemaan aina omaa tuttua hajuaan kohti.


Seuraavat treenit ovat sitten keskiviikkona. Silloin kokeillaan vanhaa jälkeä osalle ja osalle tehdään pitkää jälkeä.

Alkeiskurssin toiset treenit takana

Tänään aiheena oli kulma.

Alku hieman takkuili.
Lola ei selvästi tajunnut mitä sen piti tehdä,
vaan katsoi parhaaksi vaihtoehdoksi istuskella edessäni ja haukkua mallikkaasti.
Tovin muistuttelun, rukoilun ja anelemisen jälkeen se lähtikin jäljestämään,
mutta valitettavasti ihmisen jälkeä.
Palasimme siis lähtöruutuun uudelleen mietiskelemään mitä meidän pitikään tehdä.

Kun lamppu syttyi Lolan päässä, oli vauhti kova.
Alku jäljestä meni hyvin, mutta sitten ilmeisesti, tuuli ja kallioinen maasto,
sekoittivat hajut sen verran, että Lola päätti käyttää minua viellä kerran lähtöruudussa.
Mikäs sen mukavampaa kuin rämpiä pusikossa ympyrää.

Matkaan päästiin kuitenkin.
Jäljestys sujui hienosti ja Lola meni kulman täysin ongelmitta.
Vauhtia oli hitusen liikaa ja Lola hukkasi jäljen.
Hetken aikaa se merkkaili pusikoita, napsi mustikoita ja heitti selälleen mättäälle.
Sitten palattiin käsikynkkää takaisin kohtaan, jossa Lola viellä oli ollut selvästi jäljellä.
Ja niin matka jatkui taas, nenä maata viistäen.

Jälleen kohtasimme uusia haasteita.
Metsässä oli marjastaja koiransa kanssa.
Tämä ilmeisesti sekoitti Lolan pienen pään,
sillä se alkoi selvästi kiskomaan nenä maassa marjastajan koiraa kohti.
Kun tästäkin oltiin päästy takaisin sille oikealle jäljelle,
saatoimme taas jatkaa matkaa.

Lähellä maalikoiraa jälki hävisi taas ja Lola yritti käyttää ilmavainua.
Tuuli vei hajua kuitenkin kuusikkoon,
joten kävimme sitten sielläkin aikamme kuluksi.

Loppujen lopuksi ja kaikkien haasteiden jälkeen,
maalikoira löytyi ja Lola sai ruhtinaallisen palkkion.
Oli hieno nähdä miten paljon Lola jaksoi tehdä töitä.
Jälki oli todella haastava kaikkineen kommelluksineen,
mutta siitä selvittiin kuitenkin pienillä avuilla.

Viimekerralla Lola oli selvästi rauhallisempi,
jolloin jäljestyskin oli paljon huolellisempaa.
Nyt oli vauhtia päällä vähän liikaakin, jolloin se heti hukkasi jäljen.
Minun täytyy opetella hidastamaan Lolan tahtia,
mikäli se on vauhdikkaalla tuulella.
Onhan se kuitenkin erittäin hyvä, että motivaatio on kohdallaan :)

Eikä unohdeta sitä, että Lola meni kulman täydellisesti,
joka siis oli tämänpäiväisen treenin tarkoituskin.

Jännityksellä odotan mitä ensikerralla tapahtuu..
tätä tämä nyt on, kun juoksut tekee tulojaan,
koskaan ei voi tietää mitä se keksii..

Oli taas erittäin mielenkiintoiset ja opettavaiset treenit.

Syksy saapuu

Erittäin tervetullut syksyn merkki on meille aina ollut lähipellon kyntäminen.
Nyt voi taas peltojuoksut alkaa ja lihakset kasvaa.

Lolakin oli innoissaan.

Lintuja vahtimassa.

Paikallaolo harjoitukset ovat edenneet jo siihen malliin, että etukuvatkin onnistuvat :)

Mikä voisikaan olla mukavampaa, kuin viettää aurinkoinen syksyinen päivä koirien kanssa hullutellen.

Etsijäkoiraliiton alkeiskurssi käynnistyi

Tänään alkoi, vihdoin ja viimein, etsijäkoiraliiton alkeiskurssi. Vaikka itse olenkin kovassa flunssassa ja Lolan tulevat juoksuhormoonit sekoittavat päätä, treenit menivät oikein hyvin. Itseäni jännitti kovasti onnistuuko jäljestys ollenkaan, vai etsiiko Lola tuttuun tapaan ilmavainulla ihmistä.
Tutustumis kurssista on jo aikaa kuukausia, mutta Lola näytti muistavan mikä oli homman idea.
Alkuhajun ottamisen jälkeen, nenä painui maahan melko pian ja jäljestys lähti vauhdikkaasti käyntiin. Välillä jouduin ottamaan muutaman juoksuaskeleenkin, että sain nopeasti liinan irti puista.

Lola etsi kaksi kertaa ja oli kerran etsittävänä.
Ensimmäinen etsintä alkoi hyvin.
Jälki oli suoraa ja se tehtiin ns. näkölähtönä. Eli olimme Lolan kanssa katsomassa kun etsittävä koira lähti metsän uumeniin.
Hienosti Lola pääsi heti jäljelle ja uskollisesti meni ryteikköjen läpi aina loppuun asti.
Ilmaisi jähmettymällä ja pöyhentämällä karvojaan.

Toinen jälki olikin sitten pidempi, sekä siinä oli mukana mutka.
Alku sujui hiukan takkuillen. Lola ilmeisesti meinasi aluksi lähteä seuraamaan ihmisen jälkeä, mutta pysähtyi sitten muutaman metrin jälkeen ja jäi istumaan ja ihmettelemään mitä sen pitikään tehdä.
Annoin alkuhajun uudelleen vetäen sitä samalla maata pitkin eteenpäin, jolloin Lola nuuhkaisi hajua ja lähtikin saman tien jäljelle. Sitten mentiinkin vauhdikkaasti alusta loppuun saakka. Esteitä ei kierretty vaan kaatuneiden puidenkin yli hypittiin kenguru loikalla.
Ilmaisu oli aivan mahtava.
Lola pysähtyi muutamia metrejä ennen maalikoiraa, nosti hännän ja korvat ylös sekä pöyhisti karvojaan. Palkkasin heti ruhtinaallisesti :)

Maalimiehenä Lola oli rennon letkeä siihen saakka kunnes etsijä tuli.
Hämärtyvä ilta, vahtivietti ja kenties ne juoksujen hormoonitkin saivat kuitenkin Lolan haukahtamaan tulokkaalle.
Nakkeja suuhun tunkemalla sain Lolan pian rauhoittumaan.
Tuo etsittävänä oleminen taitaakin olla haastavaa.
Täytyy alkaa panostaa siihen ,ettei Lola hauku tulijaa.

Itselleni haastavinta oli 10m liinan hallinta.
Ehkäpä sen oppii sitten ajan kanssa, kun liinan käyttöön tottuu. Nyt tuntui vaan koko ajan, että sitä narua on aivan liikaa ja se on koko ajan solmussa puun ympärillä.

Treeniseura oli mukavaa ja kouluttajat olivat asiansa osaavia.
Ensimmäiset treenit olivat siis todella opettavaisia. Paljon tuli taas uusia asioita opeteltavaksi. Olen kuitenkin erittäin iloinen, että treenit sujuivat paremmin kuin kuvittelin.
Innostukseni on suuri ja harrastus tuntuu erittäin mielekkäältä, sekä minulle, että Lolalle.
Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavat treenit ovat tiistaina, tuskin maltan odottaa.



Lolan työ valjaat olivat yhden kerran käytön kokemuksen pohjalta, lyhyesti ja ytimekkäästi todella, todella hyvät.
Kiitos heille, jotka minulle tutustumis kurssilla valjaita suosittelivat :)
Tuli ostettua sitten kerralla istuvat ja kestävät, sekä ergonomiset valjaat.
Tämähän oli ensimmäinen kerta kun Lolalla oli valjaat päällä, eikä se häiriintynyt niistä lainkaan. Eli, eiköhän nuo ole päälläkin oikein hyvät koiran mielestä.

Nyt käperrymme Lolan kanssa peiton alle sulattelemaan kaikkea uutta oppimaamme ja odottelemme innolla tiistain koitosta. Silloin luvassa taas uusia haasteita ja vaikeampia harjoituksia.

Lola 2v

Onnea, onnea, onnea vaan!!!

Lola täyttää tänään 2 vuotta. Aika on mennyt niin nopeasti ettei sitä uskoisikaan. Vastahan tuo oli pienen pieni rääpäläinen, joka käpertyi syliini nukkumaan (kyllä se käpertyy edelleenkin, muttei ole enää niin pieni).

Kahdessa vuodessa olemme Lolan kanssa kokeneet paljon, sekä oppineet sitäkin enemmän. Viellä on paljon opeteltavaa, niin minulla kuin Lolallakin, mutta tästä on hyvä jatkaa. Uudet haasteet ovat edessä ja uudet harrastustuulet puhaltavat heti ensiviikosta :)

Kiitos Lolalle, tuolle mahtavalle, lempeälle, suht rauhalliselle ;) ja ihanalle mussukalle näistä kahdesta vuodesta. Toivottavasti meillä on viellä monen monta yhteistä vuotta jäljellä.

Parhaimmat onnentoivotukset toivottelee ruokamamma, Lyyli (vaikka se usein poskissasi roikkuukin) ja Hemmo (vaikka se äkäinen tönittäessä onkin).

Onnittelut myös muille A-pennuille!