Alkeiskurssin viimeinen treeni

Tänään Lolalle tehtiin tunnin vanha jälki ja noin 500m pitkä.
Minua jännitti tosi paljon kuinka jäljestys sujuu, Lola kun viimeksi treeneissä lopetti jäljestyksen kesken. Mietin paljon syitä ja ajattelin, että jospas jälki olikin ollut vain yksinkertaisesti liian haastava. Joten vanhan jäljen seuraamisen onnistuminen jännitti kovasti.

Annoin Lolalle alkuhajun ja tälläkertaa se ei miettinyt hetkeäkään, vaan lähti oitis liikkeelle. matkan varrella Lola teki pissat, kakat ja löysi jotain herkullista syötävääkin, josta en halua tietää sen enempää. Matka kuitenkin jatkui päättäväisesti ja rauhallista tahtia.
Jälki oli merkitty, joten siitä huomasimme, että Lola ohjasi meitä hieman viistoon vasemmalle. Ilmeisesti se oli vaihtanut jäljestämisen ilmavainuun.
Eteneminen oli päättäväistä, joten annoimme sen viedä.

Hetken päästä Lola käänsi kroppansa oikealle, juuri sinne suuntaan minne merkit olivat osoittaneet jäljen menevän. Sitten se katsoi minua, kääntyi taas nenä oikealle ja seisoi paikoillaan. En millään ymmärtänyt, että Lola ilmaisi maalikoiran. En, vaikka se tuli hienosti eteeni istumaan ja tapitti minua silmiin ruskeilla nappisilmillään, häntä iloisesti heiluen. Se kerjäsi palkkiota ja minä vain ihmettelin miksi se pysähtyi.

Onneksi kouluttaja osaisi valaista, että maalikoira oli tosiaankin parinkymmenen metrin päässä juuri siinä suunnassa minne Lola oli ilmaissut. Ilmavainu oli vain ajanut meitä hiukan kauemmaksi, joten en nähnyt maalikoiraa.
Pyysin Lolaa näyttämään viellä kerran missä etsittävä on ja kun se kääntyi jälleen nenä oikealle, palkkasin sen. Sitten lähdimme takaisinpäin ja seurasimme merkittyä reittiä pitkin maalikoiran luo, jossa Lola taas hienosti ilmaisi.

Jännittämiseni oli siis täysin turhaa, Lola teki hienoa ja tarkkaa työtä, sekä ilmaisi näyttävästi (joskin kaikki muut sen taisivat tajuta paitsi minä).
Taas tuli opittua uusia asioita, sekä huomattua, että koiran hajuaistiin kannattaa uskoa enemmän kuin omiin silmiin ;)
Vaikka jotakin ei näe, ei se tarkoita etteikö siellä voisi jotakin olla..

Nämä olivatkin sitten alkeiskurssin viimeiset treenit. Nyt odottelemme loppukoetta, jonka ajankohta selviää myöhemmin. Mahdollisesti koe järjestetään viikon kuluttua. Kokeen jälkeen suuntaammekin sitten treenaamaan treenirinkiin itsenäisesti. Paljon on opeteltavaa, varsinkin minulla, Lola tuntuu kyllä hallitsevan nenän käyttönsä.

Alkeiskurssi on ollut todella mielenkiintoinen ja opettavainen. Sieltä on saanut hyvät eväät tuleviin harjoituksiin. On nähnyt ongelmakohtia, joita täytyy harjoitella, sekä asioita, jotka sujuvat hyvin.

Tästä se lähtee, vielä kun pääsemme loppukokeen läpi,
niin Lolan ura kohti etsijäkoiraa alkaa kunnolla
:)

On se vaan niin pirun taitava!!