keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Alkeiskurssin neljännet treenit

Tällä kertaa ryhmä jaettiin kahtia.
Toiselle ryhmälle tehtiin noin 45min vanhentuneet jäljet,
ja toiselle ryhmälle pitkää suoraa jälkeä.
Me olimme Lolan kanssa ensimmäisenä vanhan jäljen maalimiehenä.
Kuljimme noin 500m metsän poikki ja jäimme sitten odottelemaan (syömään puita ja puhumaan puhelimessa) reiluksi puoleksi tunniksi maaliin. Onneksi rankkasade lakkasi juuri ennen treenejä, niin emme kastuneet läpimäräksi. Näköjään hyttysiäkään ei enää pahemmin ole..
Bongasimme ketun.
Ensikerralla jos tiedän meidän joutuvan olemaan piilossa noinkin pitkään, otan Lolalle takin mukaan.
Oli kuitenkin melko kylmä olla paikoillaan tunnin verran.
Onneksi etsivä koira oli nopea, eikä sen puoleen tarttenut ylimääräisiä minuutteja värjötellä märässä metsässä.

Lolalle tehtiin pitkää suoraa jälkeä.
Alku lähti hyvin liikkeelle.
Annoin alkuhajun ja Lola lähti saman tien jäljestämään. Muutaman kymmenen metrin jälkeen, huomasin sen vaihtavan maa vainun ilmavainuun.
Kun ilmavainu ei antanut tuulta purjeisiin, oli Lola kuitenkin mennyt jo hyvän matkaa jäljen ohi. Jouduimme siis palaamaan taaksepäin jäljen uudelleen löytymisen toivossa.

En tasan tarkkaan tiedä mitä sitten tapahtui.
Joko se johtui tulevista juoksuista, taikka sitten jostakin todella, todella pelottavasta hajusta.
Lola löysi ilmeisesti jäljen uudelleen, mutta pysähtyi pian ja painoi hännän koipien väliin.
Koko koira meni silmin nähden ihan kasaan ja täysin lukkoon.
Se alkoi säikkymään käden liikettäni ja jokaista tikun rapsahdusta, joka jalkojeni alla kävi. Tälläiset totaaliset lukkoon menemiset on valitettavan tuttua, juurikin ennen juoksuja ja hämärtyvässä illassa. Se onkin se suurin syy, miksi olen ajatellut leikkauttavani Lolan. Juoksut saavat sen niin herkälle ja epävarmalle tuulelle, että toisinaan lenkkeily tutussa maastossakaan ei näytä mielyttävän.

Lola yritti kuitenkin etsiä jälkeä ja se yritti saada ilmavainuakin.
Välillä me liikuimme muutaman metrin ja sitten tulimme taas takaisin.
Häntä pysyi tiukasti koipien välissä ja välillä Lola katsoi minua anovasti.
Se ei tahtonut enää edetä, joten me keskeytimme etsimisen.
Pyysimme maalikoiraa tulemaan rauhallista tahtia meitä kohti, jolloin saimme kuitenkin hyvän ilmaisun ja Lola sai palkan.

Nyt kun jälkeenpäin ajattelen, niin Lola oli itseasiassa jo ennen jäljelle lähtemistä normaalia vaisumpi, ei hötkyillyt yhtään, eikä ollut yli innokas..

Kovasti Lola teki kuitenkin töitä.
Sain kuulla, että se oli vienyt meitä ilmavainulla aivan muutaman metrin päähän maalikoirasta. He olivat nähneet kun olimme kävelleet ohi.
Joten, hienosti Lola oli kuitenkin osannut ohjata etsittävän luo.

Tätähän koiraharrastus on,
onnistumisia ja sitten taas seuraavalla kerralla totaalisia epäonnistumisia.
Epäonnistumisista ei voi kuin vain oppia.
Kysymymerkiksi jää, ilmaisiko Lola maalimiehen kuitenkin niin,
etten minä osannut sitä lukea.
Se voi hyvinkin olla mahdollista, olimmehan me vain muutaman metrin päässä.
Joten "lukkoon meneminen" voi myös olla hämmennystä jos en ole tajunnut Lolan ilmaisua.

Toivotaan, että sunnuntaina treenit sujuisivat paremmin.
Silloin on Lolalle tiedossa vanha jälki.
Katsotaan kuinka käy.



2 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Tsemppiä treeneihin!! Hienosti on sujunut ja on ihan normaalia, että välillä mennään pari askelta eteenpäin ja sitten taas askelen verran taaksekin päin;)

Aurinkoisia syyspäiviä,
Sanna & Team Remarkabull

Mimmu kirjoitti...

Kiitos kiitos :)

Joo, hyvin on meillä mennyt, paremmin kuin osasin edes kuvitella.

alkeiskurssilla treenien eteneminen menee hurjaa vauhtia, joten sekin tekee tietysti osansa.

Kunhan kurssi on käyty, pääsemme treenaamaan porukan kesken, jolloin saa sitten itsekin esittää toivomuksia.
Taidamme aloittaa helpoista harjoituksista, jolla saataisiin motivaatio kohdalleen ja sitten pikkuhiljaa vaikeuttaa harjoituksia kun yksi asia on kunnolla hallinnassa :)

Alkeiskurssin loppukoe lähestyy ja toivottavasti se ei osottaudu liian haastavaksi.
Maasto on myös ollut todella haastava, ulkoilijoita ja marjastajia on riittänyt, ihan jopa melkein kiusaksi asti.

Olen kuitenkin erittäin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin Lola on oppinut jäljestämään :)
Mielenkiintoista touhua, joka treeneissä oppii aina jotakin uutta.