Etsijäkoiraliiton syyspäivillä

Etsijäkoiraliiton syyspäivät järjestettiin tänään Nuuksiossa.
Tapahtuma alkoi klo 12.
Olimme Lolan kanssa mukana.

Autot jouduimme jättämään kilometrin päähän majapaikastamme.
Selässäni oli siis painava reppu,
jotta kaikki tarvittava tavara kulkeutui kerralla mukana.


Syyspäivät alkoivat tervetuliais puheella.
Paikalla meitä oli parikymmentä ihmistä
ja arvioni mukaan, reilut kymmenen koiraa.

Porukka jaettiin neljän koirakon ryhmiin
ja halukkaille tehtiin jäljet heti ensimmäiseksi.

Lolalle tehtiin nyt mahdollisimman helppo jälki toiveitteni mukaisesti.
Jälki oli noin 400m pitkä , jossa oli yksi suorakulma.

Vaikka tilanne olikin vähän erilainen ja Lola selvästi jännitti syyspäiviä,
sujui jäljestys hienosti.
Lola lähti varmasti liikkeelle ja jatkoi yhtä varmasti loppuun asti.
Jälki kulki metsää pitkin ja meni hiekkatien poikki,
jatkuen toiselle puolelle tietä olevaan metsään.

Hienosti Lola tarkasti hiekkatien suunnat, siihen saavuttuamme.
Löysi täysin omin avuin oikean suunnan.
Kun etsittävä oli näkyvissämme,
Lola lopetti jäljestyksen ja alkoi syömään keppejä.

Mukana kulkenut kouluttaja arvioi,
että Lola oli ilmaissut maalikoiran,
mutta se oli mennyt itseltäni taas ohi.
Niinpä vein Lolaa vähän matkaa eteenpäin,
jolloin sain siltä ilmaisun kun se katsoi maalikoiraa,
ja se sai palkkion hyvin tehdystä työstä.

Todella varmasti Lola kulki jälkeä pitkin koko matkan.
Vauhtiakin riitti,
jouduin välillä jopa jarruttelemaan,
että olisin pysynyt perässä.
Oli jälleen kerran ihana katsella Lolan innokasta työskentelyä.

Sää ei suosinut syyspäiviä.
Onneksi sade oli lakannut,
mutta metsä oli vettä valuvan märkä.
Oli todella raskasta rämpiä upottavassa sammaleessa
ja yrittää pysyä koiran perässä.

Kun saavuimme löydöksemme kanssa takaisin alkupisteeseen,
menimme Lolan kanssa maaliin.
Maalissa odottelimme hyvän aikaa,
ja paleleminen alkoi.
Kumisaappaat olivat oiva jalkine valinta,
mutta ne olivat erittäin kylmät.

Niinpä me jätimme Lolan kanssa makkaran paiston väliin
ja lähdimme kotia kohti , heti treenien jälkeen.

Oli erittäin hyvät treenit.
Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin,
sekä uusiin koiriin.

Lola autossa odottamassa,
joskos se luukku sulkeutuisi ja kotimatka alkaisi.

6. Treenit

21.11.2009
klo 10.00
Paikkana Mustavuori


Lolalle tehtiin pitkä, noin puolen kilometrin pituinen hiekkatie jälki.

Alku lähti hyvin liikkeelle.
Lola haisteli taas kerran keskittyneesti annetun alkuhajun,
jonka jälkeen se lähtikin saman tien jäljelle.
Takanamme tuli muutama koirakko,
jotka olivat liian suureksi häiriöksi.
Odottelimme, että he pääsivät meistä ohi.
Lola löysi jäljen hyvin uudelleen kun häiriöt olivat menneet.

Ensimmäinen risteys sujui ongelmitta.
Lola tarkasti hienosti risteyksen haarat ja löysi oikean.
Seuraava risteys olikin haastavampi.
Haasteellisuutta lisäsi myös pientareella oleva lintujen ruokinta paikka,
joka kuhisi herkullisia oravia.
Välipalaan ei annettu lupaa ja matka jatkui pienien apujen kanssa.

Lola poikkesi tieltä metsään,
kenties oikomis mielessä.
Jäljen hukattuaan se suunnisti takaisin tiellepäin.
Pientareella alkoi keppien pureskelu,
jolloin vein sen tielle asti.
Matka jatkui.

Taas oli edessämme risteys.
Lola oli ensin menossa oikeaan suuntaan,
se seisoi hetken paikoillaan miettimässä,
mutta meni sitten kuitenkin väärään tien haaraan.
Sitä se kulki muutaman metrin ja jäi paikoilleen.
Selvästi sen aivot raksuttivat ja ilme oli vähän surkean oloinen.
Se oli selvästi pihalla kuin lumiukko.
Vein Lolan takaisin risteykseen ja osoitin sille sitä suuntaa minne se oli ensimmäiseksi katsonut.
Matka jatkui ja maalikoira löytyi.

Jälki oli erittäin pitkä ja muutamaan otteeseen Lola ilmeisesti alkoi kyllästymään.
Jatkoi kuitenkin kehoituksestani jäljestystä.

Hienosti se jaksoi reilut puoli tuntia jäljestää.
Muut koirakot olivat taas suureksi häiriöksi,
mutta Lola palautui niistä selvästi nopeammin kuin edellisellä kerralla.

Ilmaisu oli selkeä.
Voi sitä bullmastiffin kenguruloikkaa kun se sai kehuja ja palkkion!

Lolan työskentelystä paistoi into.
Se todella tykkää jäljestämisestä.
Palkkiokin tuntuu olevan kohdillaan,
riemuisasti loikkaillen se tuli luokseni hakemaan namia.

Nyt Lola on tehnyt kolme vaativaa jälkeä peräkkäin.
Seuraavalla kerralla motivaation ylläpitämiseksi on vuorossa helppo metsäjälki.

Mahtavat treenit taas kerran!
Lolan kehittymistä on ilo seurata.
Tuntuu, että jokainen treeni menee aina vaan paremmin ja paremmin.
Tämä oli vasta toinen kerta kun kokeilimme hiekkatietä,
eikä mitään ongelmia (häiriötekijöiden lisäksi) ollut.
Risteykset kaipaavat harjoittelua,
kulmat onnistuvat.

Alan itse pikkuhiljaa huomaamaan Lolan elekielestä tärkeitä asioita.
Taas sain huomata,
että kun jälki on hukassa,
alkaa keppien syöminen.
Tämä helpottaa työskentelyämme selvästi.
Osaan palauttaa Lolaa takaisin oikeaan kohtaan,
auttaa sitä eteenpäin,
tai sitten helpoimmissa kohdissa odotan kärsivällisesti ja annan sen itse ratkaista ongelman,
jos se suinkin vaan onnistuu.
Koiran kannaltahan paras on,
mikäli se saa itse kokea onnistumisensa,
eikä sitä aina auteta.

Kunhan Lola oppii viellä itse hakemaan jälkeä paremmin,
olen varma risteyksienkin onnistumisesta.
Hienosti ja oikeaoppisesti se nyt jo tarkastaa aina jokaisen tien haaran risteyksissä.
Epävarmuus kuitenkin saa aikaan sen,
ettei se luota itseensä.
Se jää odottelemaan apuja.

Kokemus tuo mukanaan lisää varmuutta,
niin minulle kuin Lolallekin.

5. Treenit

15.11
klo 10.00
Paikkana Hakuninmaa

Lolalle tehtiin vanhennettu jälki. Noin 300m pitkä.
Koska aina kaikki eivät mene suunnitelmien mukaan,
jälki oli kerennyt vanheta parisen tuntia ennen kuin pääsimme sitä työstämään.
Näin kauaan vanhennettua jälkeä Lola ei ole aikaisemmin mennyt.
Otimme innokkaasti haasteen vastaan ja lähdimme kokeilemaan kuinka sujuu.

Jäljen alkupiste oli ulkoilutiellä. Siitä jälki kulki tien piennarta asvaltti tietä kohti.
Josta jatkui kulmalla oikealle ja suoraan noin 200m, jossa maali sitten olikin.

Aloitus sujui hyvin. Lola nuuhki tarkasti annetun alkuhajun ja lähti heti matkaan.
Se oli selvästi jäljellä ja eteneminen oli varmaa.
Sitten tuli häiriöitä, muita ulkoilijoita.
Takaamme tuli koirakko, joka selvästi sekoitti Lolan työskentelyn.
Kun koirakko oli ohittanut meidät, tuli toinen.
Tämän jälkeen vastaamme tuli viellä muutama ulkoilija.

Lola alkoi syömään keppejä maasta,
eikä osoittanut mitään kiinnostusta jäljestykseen.
Palasimme kohtaan, jossa se oli ollut selvästi jäljellä.
Annoin hajun uudelleen, mutta Lola söi mielummin keppiä kuin etsi jälkeä.

Tälläkertaa tiesin mihin jälki meni,
joten kokeilin viedä Lolan vähän eteenpäin,
kulman ohi.
Tämä auttoi ja jäljestys jatkui.
Maalikoira löytyi ja ilmaisu oli selkeä.

Hienosti Lola meni parituntia vanhan jäljen :)

Tänään kerkesin itse seuraamaan toisen koirakon työskentelyä.
Oli mukava seurata miten kokeneempi koirakko eteni vaihtelevassa maastossa.

Oli oikein antoisat treenit,
joskin Lolalle erittäin haastavat.
Se häiriintyy todella paljon muista ulkoilijoista,
eikä oikeen kykene keskittymään takaisin hommiinsa.

Seuraavissa treeneissä koitamme rauhallista paikkaa,
jossa Lola saa keskittyä ilman suurempia häiriöitä jäljestykseen.

Kyllä oli hienoa huomata kuinka mahtavasti koiran nenät toimii!

4. Treenit

13.11.2009
klo 17.30
Paikkana Olarinniitynkuja

Menimme taas kokeilemaan ilta treenejä ja miten pimeys vaikuttaa työskentelyyn.
Ensimmäistä kertaa Lolalle tehtiin hiekkatielle jälki.
Jälki oli 300m pitkä, sekä sisälsi yhden kulman jossa oli tien risteys.

Matka alkoi mukavasti.
Lola haisteli taas tarkkaan annetun alkuhajun ja lähtikin nopeasti liikkeelle.
Ensin väärään suuntaan, mutta palautui nopeasti itse oikealle jäljelle.

Kesken kaiken Lola pysähtyi. Se juoksi luokseni, istui vasemmalle sivulleni ja haukkui mallikkaasti (jos oltaisiin haussa oltu).
Treenien vetäjän kanssa juteltiin tästä käyttäytymisestä, tämän saman kun Lola oli tehnyt myös alkeiskurssilla pariin kertaan. Nytkin se kyllä ennen luokse tuloa seisoi nenä sinne suuntaan missä maalikoira oli, mutta mahtoiko kuitenkaan olla ilmaisu sillä maalikoira oli autossa sisällä.

Tulimme siihen tulokseen, että Lola ei ilmaissut maalikoiraa, vaan kertoi
(tai yritti kertoa.. voisiko sitä enää selvemmin näyttää edes??)
että on hukannut jäljen.
Annoin sille uudelleen alkuhajun.
Pienien apujen avulla (otin kaksi askelta oikeeseen suuntaan) sain Lolan taas jatkamaan matkaa.
En tiedä ottiko Lola ilmavainua, kulki kuitenkin nenä maassa.
Mutta se poikkesi jäljeltä.
Jäimme miettimään, että mitäköhän se mahtoi tarkastaa. Lola poikkesi tieltä kukkulan juurelle, haisteli kovasti siinä maata ja palasi sitten takaisin tielle.

Saavuimme nelihaaraiseen risteykseen.
Jälki kulki oikealle, mutta Lola meni vasemmalle.
Muutaman metrin se kulki ja jäi sitten mietiskelemään.
Kun mietiskely ei tuottanut tulosta, se alkoi syömään lunta.
Tänään opinkin sen verran, että aina kun Lola jotakin syö, se on hukannut jäljen.

Pyysin Lolaa palaamaan vähän matkaa taaksepäin ja menimme uudelleen kokeilemaan risteystä. Se olikin aika haastava.
Lola yritti kovasti nuuhkia piennarta, mutta ei löytänyt sieltä jälkeä.
Otin pari askelta risteykseen ja käänsin kehoni oikeaan suuntaan.
Lola tajusi vihjeen ja matka jatkui.

Jälki poikkesi hiekka tieltä pientä polkua pitkin ja Lola löysi polun ongelmitta.
Jälki vei takaisin autoille, jossa maalikoira odotteli.
Sain hyvän ilmaisun ja Lola sai hyviä pierupullia
(lihapullia siis.. niillä vaan tuppaa olemaan aina hajuhaittaa)

Oli hienot treenit!
Kunpa itse oppisi yhtä nopeasti kuin koira.
Onneksi kouluttajilta saa aina hyviä vinkkejä.
Pimeyskään ei tuntunut haittaavan pientä roskapöntölle pörhistelyä lukuun ottamatta.

Toisinaan sitä vaan unohtaa, miten viisas Lola onkaan.
Vaikka toinen tulee viereeni ääneen sanomaan, että jälki on hukattu, en ymmärtänyt.

Noh, josko sitten seuraavalla kerralla.
Onneksi Lolalla on erittäin hyvät hermot :)

Halloween lenkkeilyä

Saimme vieraaksemme Lolan velipuolen "Gioton" isäntineen ja emäntineen.
Suuntasimme lähipellolle, sekä pellon takaiseen metsään.
Giotto on nyt 6kk vanha.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti.

Paljoa ei ollut korkeuseroa koirien välillä.

Remarkabull Ride the lightning "Giotto"

Poseerausta

Tää menee sitten siihen poseeraus yrityksiin.

Lola, oli niiiiin isoa tyttöä kun oli pieni poikanen mukana.

Pystykorvaisia.

Lola ja pystyt korvat.

Kiitolaukkaa.
Giottokin pysyi hyvin vauhdissa mukana.

Kuvat Jarkko P.

Sukulaiset.

Lola tähystää.

Vauhtia.

Jos hetken oltaisiin paikoillaan kuvattavana..

Lola löysi herkku kakkaa ja Giotto olisi halunnut osansa.

Keskeltä metsää löytyi bullmastiffien ruokinta paikka.

Lisää tuoreita herkkuja.

Pois alta, ne tulee ja lujaa!!


Kiitos lenkki seurasta. Otetaan pian uudelleen.

------------------------------------------------------------------------------

Ja muutama halloween kuva myös Lyylistä,
kun se kerrankin oli lenkillä paikoillaan.