13.11.2009
klo 17.30
Paikkana Olarinniitynkuja
Menimme taas kokeilemaan ilta treenejä ja miten pimeys vaikuttaa työskentelyyn.
Ensimmäistä kertaa Lolalle tehtiin hiekkatielle jälki.
Jälki oli 300m pitkä, sekä sisälsi yhden kulman jossa oli tien risteys.
Matka alkoi mukavasti.
Lola haisteli taas tarkkaan annetun alkuhajun ja lähtikin nopeasti liikkeelle.
Ensin väärään suuntaan, mutta palautui nopeasti itse oikealle jäljelle.
Kesken kaiken Lola pysähtyi. Se juoksi luokseni, istui vasemmalle sivulleni ja haukkui mallikkaasti (jos oltaisiin haussa oltu).
Treenien vetäjän kanssa juteltiin tästä käyttäytymisestä, tämän saman kun Lola oli tehnyt myös alkeiskurssilla pariin kertaan. Nytkin se kyllä ennen luokse tuloa seisoi nenä sinne suuntaan missä maalikoira oli, mutta mahtoiko kuitenkaan olla ilmaisu sillä maalikoira oli autossa sisällä.
Tulimme siihen tulokseen, että Lola ei ilmaissut maalikoiraa, vaan kertoi
(tai yritti kertoa.. voisiko sitä enää selvemmin näyttää edes??)
että on hukannut jäljen.
Annoin sille uudelleen alkuhajun.
Pienien apujen avulla (otin kaksi askelta oikeeseen suuntaan) sain Lolan taas jatkamaan matkaa.
En tiedä ottiko Lola ilmavainua, kulki kuitenkin nenä maassa.
Mutta se poikkesi jäljeltä.
Jäimme miettimään, että mitäköhän se mahtoi tarkastaa. Lola poikkesi tieltä kukkulan juurelle, haisteli kovasti siinä maata ja palasi sitten takaisin tielle.
Saavuimme nelihaaraiseen risteykseen.
Jälki kulki oikealle, mutta Lola meni vasemmalle.
Muutaman metrin se kulki ja jäi sitten mietiskelemään.
Kun mietiskely ei tuottanut tulosta, se alkoi syömään lunta.
Tänään opinkin sen verran, että aina kun Lola jotakin syö, se on hukannut jäljen.
Pyysin Lolaa palaamaan vähän matkaa taaksepäin ja menimme uudelleen kokeilemaan risteystä. Se olikin aika haastava.
Lola yritti kovasti nuuhkia piennarta, mutta ei löytänyt sieltä jälkeä.
Otin pari askelta risteykseen ja käänsin kehoni oikeaan suuntaan.
Lola tajusi vihjeen ja matka jatkui.
Jälki poikkesi hiekka tieltä pientä polkua pitkin ja Lola löysi polun ongelmitta.
Jälki vei takaisin autoille, jossa maalikoira odotteli.
Sain hyvän ilmaisun ja Lola sai hyviä pierupullia
(lihapullia siis.. niillä vaan tuppaa olemaan aina hajuhaittaa)
Oli hienot treenit!
Kunpa itse oppisi yhtä nopeasti kuin koira.
Onneksi kouluttajilta saa aina hyviä vinkkejä.
Pimeyskään ei tuntunut haittaavan pientä roskapöntölle pörhistelyä lukuun ottamatta.
Toisinaan sitä vaan unohtaa, miten viisas Lola onkaan.
Vaikka toinen tulee viereeni ääneen sanomaan, että jälki on hukattu, en ymmärtänyt.
Noh, josko sitten seuraavalla kerralla.
Onneksi Lolalla on erittäin hyvät hermot :)
klo 17.30
Paikkana Olarinniitynkuja
Menimme taas kokeilemaan ilta treenejä ja miten pimeys vaikuttaa työskentelyyn.
Ensimmäistä kertaa Lolalle tehtiin hiekkatielle jälki.
Jälki oli 300m pitkä, sekä sisälsi yhden kulman jossa oli tien risteys.
Matka alkoi mukavasti.
Lola haisteli taas tarkkaan annetun alkuhajun ja lähtikin nopeasti liikkeelle.
Ensin väärään suuntaan, mutta palautui nopeasti itse oikealle jäljelle.
Kesken kaiken Lola pysähtyi. Se juoksi luokseni, istui vasemmalle sivulleni ja haukkui mallikkaasti (jos oltaisiin haussa oltu).
Treenien vetäjän kanssa juteltiin tästä käyttäytymisestä, tämän saman kun Lola oli tehnyt myös alkeiskurssilla pariin kertaan. Nytkin se kyllä ennen luokse tuloa seisoi nenä sinne suuntaan missä maalikoira oli, mutta mahtoiko kuitenkaan olla ilmaisu sillä maalikoira oli autossa sisällä.
Tulimme siihen tulokseen, että Lola ei ilmaissut maalikoiraa, vaan kertoi
(tai yritti kertoa.. voisiko sitä enää selvemmin näyttää edes??)
että on hukannut jäljen.
Annoin sille uudelleen alkuhajun.
Pienien apujen avulla (otin kaksi askelta oikeeseen suuntaan) sain Lolan taas jatkamaan matkaa.
En tiedä ottiko Lola ilmavainua, kulki kuitenkin nenä maassa.
Mutta se poikkesi jäljeltä.
Jäimme miettimään, että mitäköhän se mahtoi tarkastaa. Lola poikkesi tieltä kukkulan juurelle, haisteli kovasti siinä maata ja palasi sitten takaisin tielle.
Saavuimme nelihaaraiseen risteykseen.
Jälki kulki oikealle, mutta Lola meni vasemmalle.
Muutaman metrin se kulki ja jäi sitten mietiskelemään.
Kun mietiskely ei tuottanut tulosta, se alkoi syömään lunta.
Tänään opinkin sen verran, että aina kun Lola jotakin syö, se on hukannut jäljen.
Pyysin Lolaa palaamaan vähän matkaa taaksepäin ja menimme uudelleen kokeilemaan risteystä. Se olikin aika haastava.
Lola yritti kovasti nuuhkia piennarta, mutta ei löytänyt sieltä jälkeä.
Otin pari askelta risteykseen ja käänsin kehoni oikeaan suuntaan.
Lola tajusi vihjeen ja matka jatkui.
Jälki poikkesi hiekka tieltä pientä polkua pitkin ja Lola löysi polun ongelmitta.
Jälki vei takaisin autoille, jossa maalikoira odotteli.
Sain hyvän ilmaisun ja Lola sai hyviä pierupullia
(lihapullia siis.. niillä vaan tuppaa olemaan aina hajuhaittaa)
Oli hienot treenit!
Kunpa itse oppisi yhtä nopeasti kuin koira.
Onneksi kouluttajilta saa aina hyviä vinkkejä.
Pimeyskään ei tuntunut haittaavan pientä roskapöntölle pörhistelyä lukuun ottamatta.
Toisinaan sitä vaan unohtaa, miten viisas Lola onkaan.
Vaikka toinen tulee viereeni ääneen sanomaan, että jälki on hukattu, en ymmärtänyt.
Noh, josko sitten seuraavalla kerralla.
Onneksi Lolalla on erittäin hyvät hermot :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti