21.11.2009
klo 10.00
Paikkana Mustavuori
Lolalle tehtiin pitkä, noin puolen kilometrin pituinen hiekkatie jälki.
Alku lähti hyvin liikkeelle.
Lola haisteli taas kerran keskittyneesti annetun alkuhajun,
jonka jälkeen se lähtikin saman tien jäljelle.
Takanamme tuli muutama koirakko,
jotka olivat liian suureksi häiriöksi.
Odottelimme, että he pääsivät meistä ohi.
Lola löysi jäljen hyvin uudelleen kun häiriöt olivat menneet.
Ensimmäinen risteys sujui ongelmitta.
Lola tarkasti hienosti risteyksen haarat ja löysi oikean.
Seuraava risteys olikin haastavampi.
Haasteellisuutta lisäsi myös pientareella oleva lintujen ruokinta paikka,
joka kuhisi herkullisia oravia.
Välipalaan ei annettu lupaa ja matka jatkui pienien apujen kanssa.
Lola poikkesi tieltä metsään,
kenties oikomis mielessä.
Jäljen hukattuaan se suunnisti takaisin tiellepäin.
Pientareella alkoi keppien pureskelu,
jolloin vein sen tielle asti.
Matka jatkui.
Taas oli edessämme risteys.
Lola oli ensin menossa oikeaan suuntaan,
se seisoi hetken paikoillaan miettimässä,
mutta meni sitten kuitenkin väärään tien haaraan.
Sitä se kulki muutaman metrin ja jäi paikoilleen.
Selvästi sen aivot raksuttivat ja ilme oli vähän surkean oloinen.
Se oli selvästi pihalla kuin lumiukko.
Vein Lolan takaisin risteykseen ja osoitin sille sitä suuntaa minne se oli ensimmäiseksi katsonut.
Matka jatkui ja maalikoira löytyi.
Jälki oli erittäin pitkä ja muutamaan otteeseen Lola ilmeisesti alkoi kyllästymään.
Jatkoi kuitenkin kehoituksestani jäljestystä.
Hienosti se jaksoi reilut puoli tuntia jäljestää.
Muut koirakot olivat taas suureksi häiriöksi,
mutta Lola palautui niistä selvästi nopeammin kuin edellisellä kerralla.
Ilmaisu oli selkeä.
Voi sitä bullmastiffin kenguruloikkaa kun se sai kehuja ja palkkion!
Lolan työskentelystä paistoi into.
Se todella tykkää jäljestämisestä.
Palkkiokin tuntuu olevan kohdillaan,
riemuisasti loikkaillen se tuli luokseni hakemaan namia.
Nyt Lola on tehnyt kolme vaativaa jälkeä peräkkäin.
Seuraavalla kerralla motivaation ylläpitämiseksi on vuorossa helppo metsäjälki.
Mahtavat treenit taas kerran!
Lolan kehittymistä on ilo seurata.
Tuntuu, että jokainen treeni menee aina vaan paremmin ja paremmin.
Tämä oli vasta toinen kerta kun kokeilimme hiekkatietä,
eikä mitään ongelmia (häiriötekijöiden lisäksi) ollut.
Risteykset kaipaavat harjoittelua,
kulmat onnistuvat.
Alan itse pikkuhiljaa huomaamaan Lolan elekielestä tärkeitä asioita.
Taas sain huomata,
että kun jälki on hukassa,
alkaa keppien syöminen.
Tämä helpottaa työskentelyämme selvästi.
Osaan palauttaa Lolaa takaisin oikeaan kohtaan,
auttaa sitä eteenpäin,
tai sitten helpoimmissa kohdissa odotan kärsivällisesti ja annan sen itse ratkaista ongelman,
jos se suinkin vaan onnistuu.
Koiran kannaltahan paras on,
mikäli se saa itse kokea onnistumisensa,
eikä sitä aina auteta.
Kunhan Lola oppii viellä itse hakemaan jälkeä paremmin,
olen varma risteyksienkin onnistumisesta.
Hienosti ja oikeaoppisesti se nyt jo tarkastaa aina jokaisen tien haaran risteyksissä.
Epävarmuus kuitenkin saa aikaan sen,
ettei se luota itseensä.
Se jää odottelemaan apuja.
Kokemus tuo mukanaan lisää varmuutta,
niin minulle kuin Lolallekin.
klo 10.00
Paikkana Mustavuori
Lolalle tehtiin pitkä, noin puolen kilometrin pituinen hiekkatie jälki.
Alku lähti hyvin liikkeelle.
Lola haisteli taas kerran keskittyneesti annetun alkuhajun,
jonka jälkeen se lähtikin saman tien jäljelle.
Takanamme tuli muutama koirakko,
jotka olivat liian suureksi häiriöksi.
Odottelimme, että he pääsivät meistä ohi.
Lola löysi jäljen hyvin uudelleen kun häiriöt olivat menneet.
Ensimmäinen risteys sujui ongelmitta.
Lola tarkasti hienosti risteyksen haarat ja löysi oikean.
Seuraava risteys olikin haastavampi.
Haasteellisuutta lisäsi myös pientareella oleva lintujen ruokinta paikka,
joka kuhisi herkullisia oravia.
Välipalaan ei annettu lupaa ja matka jatkui pienien apujen kanssa.
Lola poikkesi tieltä metsään,
kenties oikomis mielessä.
Jäljen hukattuaan se suunnisti takaisin tiellepäin.
Pientareella alkoi keppien pureskelu,
jolloin vein sen tielle asti.
Matka jatkui.
Taas oli edessämme risteys.
Lola oli ensin menossa oikeaan suuntaan,
se seisoi hetken paikoillaan miettimässä,
mutta meni sitten kuitenkin väärään tien haaraan.
Sitä se kulki muutaman metrin ja jäi paikoilleen.
Selvästi sen aivot raksuttivat ja ilme oli vähän surkean oloinen.
Se oli selvästi pihalla kuin lumiukko.
Vein Lolan takaisin risteykseen ja osoitin sille sitä suuntaa minne se oli ensimmäiseksi katsonut.
Matka jatkui ja maalikoira löytyi.
Jälki oli erittäin pitkä ja muutamaan otteeseen Lola ilmeisesti alkoi kyllästymään.
Jatkoi kuitenkin kehoituksestani jäljestystä.
Hienosti se jaksoi reilut puoli tuntia jäljestää.
Muut koirakot olivat taas suureksi häiriöksi,
mutta Lola palautui niistä selvästi nopeammin kuin edellisellä kerralla.
Ilmaisu oli selkeä.
Voi sitä bullmastiffin kenguruloikkaa kun se sai kehuja ja palkkion!
Lolan työskentelystä paistoi into.
Se todella tykkää jäljestämisestä.
Palkkiokin tuntuu olevan kohdillaan,
riemuisasti loikkaillen se tuli luokseni hakemaan namia.
Nyt Lola on tehnyt kolme vaativaa jälkeä peräkkäin.
Seuraavalla kerralla motivaation ylläpitämiseksi on vuorossa helppo metsäjälki.
Mahtavat treenit taas kerran!
Lolan kehittymistä on ilo seurata.
Tuntuu, että jokainen treeni menee aina vaan paremmin ja paremmin.
Tämä oli vasta toinen kerta kun kokeilimme hiekkatietä,
eikä mitään ongelmia (häiriötekijöiden lisäksi) ollut.
Risteykset kaipaavat harjoittelua,
kulmat onnistuvat.
Alan itse pikkuhiljaa huomaamaan Lolan elekielestä tärkeitä asioita.
Taas sain huomata,
että kun jälki on hukassa,
alkaa keppien syöminen.
Tämä helpottaa työskentelyämme selvästi.
Osaan palauttaa Lolaa takaisin oikeaan kohtaan,
auttaa sitä eteenpäin,
tai sitten helpoimmissa kohdissa odotan kärsivällisesti ja annan sen itse ratkaista ongelman,
jos se suinkin vaan onnistuu.
Koiran kannaltahan paras on,
mikäli se saa itse kokea onnistumisensa,
eikä sitä aina auteta.
Kunhan Lola oppii viellä itse hakemaan jälkeä paremmin,
olen varma risteyksienkin onnistumisesta.
Hienosti ja oikeaoppisesti se nyt jo tarkastaa aina jokaisen tien haaran risteyksissä.
Epävarmuus kuitenkin saa aikaan sen,
ettei se luota itseensä.
Se jää odottelemaan apuja.
Kokemus tuo mukanaan lisää varmuutta,
niin minulle kuin Lolallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti