Uusia kuvia Lyylistä

Lolan viettäessä vielä sairaslomaa, Lyyli pääsi tänään Susan kanssa montulle. Hienosti se menikin, muutamaa pientä ärrin purinaa lukuunottamatta. Susa on kuitenkin turvallinen kaveri myös Lyylille, se ei lähde ärrinpurrin hömpötyksiin mukaan.

Aurinko paistoi ja sää oli mitä mahtavin. Kameraankin tarttui Lyylistä hyviä kuvia :)

Jotakin leikin tapaista kukkoilua..

Lyyli

patsas.

Suorastaan loistava persoona!

Kovat tyypit pääsee huipulle :)

Sisar hentovalkoinen

Lyyli on toiminut erittäin hienona sisar hentovalkoisena.

Mimmun murut :)

Potilas kertomus

Viime yö meni Lolan piipatessa ja ollessa muutenkin aika levoton. Noin kolmen aikaan yöllä se sitten rauhoittui nukkumaan. Pissakin tuli petiin..

Lääkehöyryt ovat ilmeisesti jo ohi. Aamulla ruoka maistui normaaliin malliin. Annoin vähän pienemmän annoksen ja jäin jännäämään miten pissaaminen ja kakkaaminen onnistuu. Eipä niissäkään mitään ogelmaa ollut.

Lola on ollut eritääin pirteä. Häntä vispaa koko ajan ja nyt eilinen valivalivali on muuttunut "tehdään jotain, tehdään jotain" valitukseksi.
Hetkellisesti jouduin Lyylinkin laittamaan portin taakse ettei tytöt aloittaneet painia täydellä teholla.

Hyvältä siis näyttää.
Saa nähdä kuin tässä oikein käy.. vielä olisi Lolalla 12 pv liikuntakieltoa jäljellä ja tämä ensimmäinenkin tuntuu jo olevan sille liikaa :)

Sterilointi onnistuneesti ohi

Tänään kävimme Lolan kanssa lääkärissä, Lola steriloitiin hormooni heittelyiden takia. Lolalla mieli alat alkavat heitellä noin pari kuukautta ennen juoksua ja juoksujen jälkeen taas sama homma. Koska juoksujen välissä on vain 6kk niin Lola on käytännössä oma ihana itsensä noin 4kk vuodessa.. Päädyimme siis tähän ja toivomme nyt operaation poistavan nämä ongelmat. Harrastuksien kannalta on huomattavasti helpompaa ilman hormooni oikkuja.

Lola on valittanut kovasti koko päivän. Ilmeisesti sillä on huono olo lääkkeistä. Lääkärissä sille on annettu vahvat kipulääkkeet, eikä tuo kyllä kipuilulta edes näytä. Lähinnä juurikin sellaista valivalia.. ilmeisesti päässä vähän heittää ja olo taitaa olla kurja.
Iltapalaksi sain luvan antaa viilin ja Lola söikin sen normaaliin tahtiin. Että, eiköhän tämä toipuminen tästä ala.

Lolan kohtu oli terve, joten siltä poistettiin vain munasarjat. Operaatio oli siis pienempi. Kohtu surkastuu hormoonitoiminnan lakatessa, eikä siitä ole koiralle tulevaisuudessa mitään haittaa.
Vein Lolan yhdeksältä aamulla lääkäriin, se nukutettiin ja kotimatkalla olimme jo puoli kahdeltatoista :)

Lola tuli vihdoin myös punnittua, painoa oli 47.6.

Lääkärin mukaan on erittäin normaalia, että koira ei välttämättä suostu kävelemään pariin päivään. Lolan saaminen autosta kotiin tuottikin hiukan päänvaivaa. Ajan kanssa sain sen kuitenkin maaniteltua sisään asti, jossa se sitten nukahti eteiseen. Sen pidemmälle en sitä saanut.
Nyt Lola on jo siirtynyt länsisiiven puolelle, elikkäs makuuhuoneeseen. Tikit ilmeisesti kiristää ja nipistää jonkun verran, kun käveleminen on hiukan tönkköä. Mutta hienosti se jo kävelee, istuu ja pääsee ongelmitta makaamaan sekä sieltä ylös.
Tikit ovat sulavia, joten niitä ei tarvitse mennä poistattamaan.


Lolalla on nyt 13 päivän liikunta kielto.
Nyt vaan peukut pystyyn, että toipuminen sujuu ongelmitta.
Lyyli toimii hyvänä lohduttajana, se makoilee Lolan kaulurin sisällä poski poskea vasten.

Kiitos Mäntsälän eläinlääkäriasemalle hyvästä hoidosta, hyvästä informaatiosta ja erittäin ystävällisestä asiakaspalvelusta :)

*************************************************************************************

Ennen sairaslomailua kävimme purkamassa energiaa montulla. Tiistaina kävimme Taiston kanssa riehumassa ja tekemässä mitä mahtavampia kenguruloikkia. Vettä satoi ja oli aivan karmea ilma kaikin puolin, joten kuvia ei siitä mutapainista tälläkertaa saatu.

Eilen kävimme sitten Gioton kanssa samaisella montulla. Kenguruloikkien sijaan tämä kaksikko harrasti kähinää, puhinaa, keppeilyä ja suupainia. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta onneksi vahingoitta selvittiin.

Kuvat:
Jarkko Partonen

Äly ja Väläys.

Posket täynnä keppejä.

Kähinää.

Viisauden multihuipentumat.

Puhinaa.

Pöhinää.

Suupainia.

Välipalaa.

Lisää suupainia.

Kiitos koira kameleille ja koira kamelien omistajille riehu seurasta :) Otetaan uusiksi kun Lola on taas paini kunnossa.
Giotolle ja kotijoukoille paljon tsemppiä ja turvallista matkaa tulevaan näyttelyyn. Rannalla ruikuttajilla on tassut ja sormet ristissä.

Jatkokurssi läpäisty!

Mahtavaa!!

Eilen olimme suorittamassa jatkokurssin viimeistä treeniä, aiheena oli kaupunkijälki. Jälki oli reilun kilometrin mittainen ja meni asvalttiteitä pitkin lippulaivan lähellä.

Tämähän oli Lolalle kolmas asvaltti jälki, mitä olemme koskaan edes menneet.
Ja niinhän siinä taas kävi, miten osasin epäillä, että kaupunkijälki oli ohjaajalle vaikeampi paikka kuin koiralle.
En tiedä mistä kummasta olen saanut päähäni, että Lolalle kaupungin hälinässä jäljestäminen olisi jotenkin vaikeaa? Lola meni jäljen alusta loppuun varmasti ja aikamoisella vauhdilla. Ainoastaan ohittamamme hyvän tuoksuinen ravintola aiheutti Lolalle huomattavia haasteita.

Jatkokurssi on siis suoritettu kunnialla alusta loppuun asti. Kaikki treenit ovat menneet paremmin kuin osasin uskoa. Tämä kurssi aukaisi silmäni sille, miten paljon Lola jo oikeasti osaa!



Voi että miten mahtava olo. Vielä kun ohjaaja osaisi vähän rentoutua ja luottaa koiraan, sillä koira kyllä osaa hommansa.
Tuntuu olevan totta sanonta, että koulutuksessa puolet on koiran koulutusta ja toinen puolisko ohjaajan opettelua..

Tästä matkamme jatkuu kohti etsintävalmista koirakkoa. Nyt se on taas askeleen lähempänä :)

Rankka viikonloppu takana

Lauantaina, elämäni koira Lola alias Lollipop täytti 3 vuotta. Synttäreitä juhlittiin koti joukon voimin aamu päivällä. Ilta päivästä suuntasimme kokeilemaan toisen kerran kivakoirakansalais-testiä.
Testi olikin Lolalle silmin nähden rankka paikka. Se paineistui selvästi jo heti meidän saapuessa kentälle aloittamaan vuoromme.
Ensimmäisenä testissä oli luoksepäästävyys. Tuomari tuli kättelemään minua ja Lola istui mallikkaasti sivullani. Tämän jälkeen tuomari tuli tervehtimään koiraa harja kädessä, jolloin Lola väisti minun toiselle puolelleni. Se antoi kyllä tuomarin koskea itseään, mutta harjaaminen ei onnistunut, eikä korvia, saatika tassuja tuomari päässyt tutkimaan. Tästä syystä testi hylättiin.

Muut osiot menivätkin läpi. 3min odotus onnistui tällä kertaa hyvin, joskin Lola oli liikkunut miltei liinan mitan päähän. Mutta se ei vetänyt remmissä taikka haukkunut/itkenyt.
Seuraaminen oli vähän niin ja näin. Kontaktia en tahtonut Lolaan saada, se ei selvästi ollut innostunut.
Toisen koiran ohittaminen meni täysin mallikelpoisesti, kuten myös perus istu,maahan,paikka ja luokse tulo. Ihmis joukon läpi seuraaminen meni yllättävän hienosti. Pientä kontaktin puutetta siinäkin, mutta Lola pysyi melko lähellä.
Seuraamisessa häiriön alla näkyi hyvin Lolan paineistuminen. Takaamme tuli kovaa vauhtia hölkkääjä ja Lola reagoi siihen normaalia tilannetta enemmän. Kolinapurkki sai aikaan selvän säpsähdyksen, mutta siitä palauduttiin nopeasti pelkkien sanallisten apujen kanssa.

Tämä oli nyt toinen kerta kun yritimme päästä testiä läpi, emmekä vieläkään siinä onnistuneet.. Hienoa treeniä tämäkin. Varsinkin tällaiselle jännittäjälle nämä ovat mitä parhaimpia tapahtumia harjoitella oman mielen hallintaa.
Katsotaan joskos me vielä kolmannenkin kerran joskus innostumme kokeilemaan.




Tänään kävimme etsijäkoiraliiton jatkokurssin loppukokeessa. Koe päivä olisi ollut vasta 9.9, mutta reissun takia sain sen onneksi siirrettyä tälle päivälle.
Loppukoe jälki oli noin 1km pitkä. Se oli puolituntia vanhennettu, sekä siinä oli mukana kaksi hämäyskoiraa.. vai oliko jopa kolme? Eli siis viuhka.
Jälki meni hiekka tietä pitkin ja siinä oli muutamia risteyksiä.
Lola haisteli alkuhajun tarkkaan. Se oli muutenkin erittäin tarkalla tuulella. Miltei jokainen polun haara ja erkanevat tiet tarkastettiin huolellisesti.
Välillä Lola kiihdytti vauhtiaan miltei juoksuksi ja välillä taas pysähtyi pidemmäksi aikaa haistelemaan.

Kun olimme noin jäljen puoli välissä, Lola teki pistoja metsän puolelle ja alkoi piehtaroimaan. Aivan kuin sitä olisi kutittanut. Tätä se teki jonkun aikaa, kunnes sitten lösähti tien reunaan. Se kävi maate ja kääntyi kyljelleen. Ilme oli sen näköinen että : "etsi itse, mä en jaksa."
Tällaista Lola ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin, joten olin todella hämmentynyt. Yritin kehottaa sitä jatkamaan, mutta erittäin laiskasti se eteni muutaman metrin kunnes lösähti samalla lailla.
Päätin antaa Lolan levähtää hetken. Sen siinä makoillessa kopeloin kaikki paikat läpi ettei vaan mitään vikaa ole missään. Tutkin turkin ötököiden varalta, tarkastin ettei valjaat hinkkaa kainaloita, kynsien kunto sekä tassun pohjat kävin läpi. Mitään ei näkynyt missään, eikä koira aristanut mitään kohtaa. Mahakaan ei näyttänyt olevan turvoksissa.

Noin viiden minuutin tauon jälkeen sanoin, että yritän saada sen jatkamaan, mutta jos ei onnistu niin me keskeytämme. Lola kuitenkin suostui jatkamaan.
Loppumatka meni hyvin, maalikoira löytyi, ilmaisu oli selkeä ja loppukoe meni läpi!!!

Lolan lepotauolle en tällä hetkellä keksi mitään muuta syytä kuin väsymys. Olisiko eilinen testi ollut niin rankka, että tämän päivän pitkä jälki meinasi olla ylivoimainen?
Lola on kyllä alkanut merkkailemaan lenkillä paljon, joten mahdollisesti myös hormoonit hyrräävät taas. Hormoonihuuruissa juurikin tälläinen toiminta on Lolalle normaalia :)
Voi myös olla, että oma koe jännittämiseni vaikutti Lolan käytökseen.

Kotiin päästyämme Lola on nukkunut parisen tuntia putkeen, sikeästi kuorsaten.
Mutta, koe meni läpi ja olen ylpeä siitä :) Lola osaa hommansa ja on erittäin tärkeää, että koira osaa itse sanoa milloin on tauon paikka.

Tiistaina suoritamme vielä viimeisen jatkokurssin jäljen, joka onkin kaupunkijälki. Saas nähdä miten meidän käy.. ohjaaja hermoilee taas enemmän kuin koira :D
Tämä jälkeen jatkokurssi onkin suoritettuna.
Siirrymme treenailemaan ahkerasti treenirinkeihin ja harjoittelemme tasotestejä varten.

Olo on väsynyt mutta eriiiiitttttäin onnellinen!!!



Lola 3vee

Ruokavalion muutoksen tuloksia

Lolan kanssa on taisteltu painoa vastaan niin kauan kuin vain suinkin jaksan muistaa. Ollaan kokeiltu jos jonkinmoisia kevyt nappuloita ja vähärasvaisia versioita.

Lopetin kuivanappuloiden syöttämisen pitkän harkinnan ja tiedon haun jälkeen parisen kuukautta sitten, ja siirsin Lolan puhtaasti kotiruokintaan. Minä siis valmistan Lolalla itse ruuan. Ruoka sisältää pääasiassa ohraa, riisiä, tattaria, linssejä.. kaikkea mitä vaan suinkin keksin. Ja lisukkeena tietenkin kalaa, kanaa tai lihaa sekä paaaaaaljon kasviksia :)

Oikea annostus on vielä hakusessa, mutta hyvältä alkaa näyttää. Mukava huomata miten koko koira tuntuu pirteemmältä (osaksi varmaan ihan kilojen tippumisen syytä), karva kiiltää, korvatkaan eivät enää töhni.
Ruoka näyttää maistuvan jopa paremmin kuin kuivanappulat. Puuro sisältää aika paljon porkkana raastetta, että masu tulee täyteen mutta kilot pysyy poissa.

Tässä muutamia havainnollistavia kuvia muutoksesta. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, mikäli on samoja ongelmia. Kaikenmaailman laihdutus papanat eivät meillä saaneet aikaan mitään muuta kuin nälkäisen koiran..
Nyt alkaa näyttämään hyvältä ja tällä jatketaan :)

Elokuu

Syyskuu

Lola kävi tänään hakumetsällä vuoden tauon jälkeen. Oli hauska nähdä miten jäljestys hommat vaikuttavat sen hakuiluun. Ja selvästi vaikuttikin. Lola sinkoili pitkin maalimiehen jälkiä, välillä mentiin ilmavainulla ja välillä maa vainulla.
Mutta voi sitä iloa ja riemua! Lola oli onnensa kukkuloilla. Se juoksi häntä huiskuten ympäri metsää ja vaikka oli silmin nähden hukassa, löysi maalimiehet hienosti.
Ja ilmaisu oli mitä mahtavin! Lola istui kauniisti maalimiehen eteen tai kävi jopa maate ja haukku kaikui kallioiden yli :)

Jatkamme kuitenkin aktiivisesti jäljestyksen parissa ja saatamme käydä silloin tällöin hakuilemassa kun aikataulu antaa periksi.
Olipas mukavat treenit!