Rankka viikonloppu takana

Lauantaina, elämäni koira Lola alias Lollipop täytti 3 vuotta. Synttäreitä juhlittiin koti joukon voimin aamu päivällä. Ilta päivästä suuntasimme kokeilemaan toisen kerran kivakoirakansalais-testiä.
Testi olikin Lolalle silmin nähden rankka paikka. Se paineistui selvästi jo heti meidän saapuessa kentälle aloittamaan vuoromme.
Ensimmäisenä testissä oli luoksepäästävyys. Tuomari tuli kättelemään minua ja Lola istui mallikkaasti sivullani. Tämän jälkeen tuomari tuli tervehtimään koiraa harja kädessä, jolloin Lola väisti minun toiselle puolelleni. Se antoi kyllä tuomarin koskea itseään, mutta harjaaminen ei onnistunut, eikä korvia, saatika tassuja tuomari päässyt tutkimaan. Tästä syystä testi hylättiin.

Muut osiot menivätkin läpi. 3min odotus onnistui tällä kertaa hyvin, joskin Lola oli liikkunut miltei liinan mitan päähän. Mutta se ei vetänyt remmissä taikka haukkunut/itkenyt.
Seuraaminen oli vähän niin ja näin. Kontaktia en tahtonut Lolaan saada, se ei selvästi ollut innostunut.
Toisen koiran ohittaminen meni täysin mallikelpoisesti, kuten myös perus istu,maahan,paikka ja luokse tulo. Ihmis joukon läpi seuraaminen meni yllättävän hienosti. Pientä kontaktin puutetta siinäkin, mutta Lola pysyi melko lähellä.
Seuraamisessa häiriön alla näkyi hyvin Lolan paineistuminen. Takaamme tuli kovaa vauhtia hölkkääjä ja Lola reagoi siihen normaalia tilannetta enemmän. Kolinapurkki sai aikaan selvän säpsähdyksen, mutta siitä palauduttiin nopeasti pelkkien sanallisten apujen kanssa.

Tämä oli nyt toinen kerta kun yritimme päästä testiä läpi, emmekä vieläkään siinä onnistuneet.. Hienoa treeniä tämäkin. Varsinkin tällaiselle jännittäjälle nämä ovat mitä parhaimpia tapahtumia harjoitella oman mielen hallintaa.
Katsotaan joskos me vielä kolmannenkin kerran joskus innostumme kokeilemaan.




Tänään kävimme etsijäkoiraliiton jatkokurssin loppukokeessa. Koe päivä olisi ollut vasta 9.9, mutta reissun takia sain sen onneksi siirrettyä tälle päivälle.
Loppukoe jälki oli noin 1km pitkä. Se oli puolituntia vanhennettu, sekä siinä oli mukana kaksi hämäyskoiraa.. vai oliko jopa kolme? Eli siis viuhka.
Jälki meni hiekka tietä pitkin ja siinä oli muutamia risteyksiä.
Lola haisteli alkuhajun tarkkaan. Se oli muutenkin erittäin tarkalla tuulella. Miltei jokainen polun haara ja erkanevat tiet tarkastettiin huolellisesti.
Välillä Lola kiihdytti vauhtiaan miltei juoksuksi ja välillä taas pysähtyi pidemmäksi aikaa haistelemaan.

Kun olimme noin jäljen puoli välissä, Lola teki pistoja metsän puolelle ja alkoi piehtaroimaan. Aivan kuin sitä olisi kutittanut. Tätä se teki jonkun aikaa, kunnes sitten lösähti tien reunaan. Se kävi maate ja kääntyi kyljelleen. Ilme oli sen näköinen että : "etsi itse, mä en jaksa."
Tällaista Lola ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin, joten olin todella hämmentynyt. Yritin kehottaa sitä jatkamaan, mutta erittäin laiskasti se eteni muutaman metrin kunnes lösähti samalla lailla.
Päätin antaa Lolan levähtää hetken. Sen siinä makoillessa kopeloin kaikki paikat läpi ettei vaan mitään vikaa ole missään. Tutkin turkin ötököiden varalta, tarkastin ettei valjaat hinkkaa kainaloita, kynsien kunto sekä tassun pohjat kävin läpi. Mitään ei näkynyt missään, eikä koira aristanut mitään kohtaa. Mahakaan ei näyttänyt olevan turvoksissa.

Noin viiden minuutin tauon jälkeen sanoin, että yritän saada sen jatkamaan, mutta jos ei onnistu niin me keskeytämme. Lola kuitenkin suostui jatkamaan.
Loppumatka meni hyvin, maalikoira löytyi, ilmaisu oli selkeä ja loppukoe meni läpi!!!

Lolan lepotauolle en tällä hetkellä keksi mitään muuta syytä kuin väsymys. Olisiko eilinen testi ollut niin rankka, että tämän päivän pitkä jälki meinasi olla ylivoimainen?
Lola on kyllä alkanut merkkailemaan lenkillä paljon, joten mahdollisesti myös hormoonit hyrräävät taas. Hormoonihuuruissa juurikin tälläinen toiminta on Lolalle normaalia :)
Voi myös olla, että oma koe jännittämiseni vaikutti Lolan käytökseen.

Kotiin päästyämme Lola on nukkunut parisen tuntia putkeen, sikeästi kuorsaten.
Mutta, koe meni läpi ja olen ylpeä siitä :) Lola osaa hommansa ja on erittäin tärkeää, että koira osaa itse sanoa milloin on tauon paikka.

Tiistaina suoritamme vielä viimeisen jatkokurssin jäljen, joka onkin kaupunkijälki. Saas nähdä miten meidän käy.. ohjaaja hermoilee taas enemmän kuin koira :D
Tämä jälkeen jatkokurssi onkin suoritettuna.
Siirrymme treenailemaan ahkerasti treenirinkeihin ja harjoittelemme tasotestejä varten.

Olo on väsynyt mutta eriiiiitttttäin onnellinen!!!



Lola 3vee