Hyvää Uutta Vuotta!!

Olen potenut kamalaa vatsa tautia. Minulle ei edes yleensä vatsa taudit tartu, mutta nyt tarttui ja lujaa iskikin. Kaksi päivää täysin syömättä ja olo on erittäin heikko edelleen. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, nyt pysyy jo ruoka sisällä.

Lolasta on tullut jälleen täti, jopa kymmenelle pienelle ruttanalle! Onnittelut kaikille asian omaisille ja pienille: terve tuloa valloittamaan maailmaa! http://www.remarkabull.net/

Hyvää ja aktiivista Uutta vuotta kaikille!
Toivottavat: Miia, Hemmo, Lyyli ja Lola

Kinkun sulatus treenit

Jälleen kerran, treenasimme mitä mahtavammassa lumi myräkässä.
Tällä kertaa pakkasta ei kuitenkaan kuutta astetta enempää ollut, joskin tuuli teki siitä hitusen kylmemmän tuntuista.
Kinkut kyllä todellakin sulivat, sekä minulta, että Lolalta. Tarvoimme auraamattomilla teillä ja lunta tuli tuutin täydeltä.

Lolan jälki oli noin puolen kilometrin pituinen ja sisälsi kaksi kulmaa. Jälki oli taajama alueella, joten kävely teitä pitkin mentiin.

Viime kerrasta viisastuneena maalikoira laitettiin nyt tuulen alapuolelle, eli Lola ei saanut siitä ilmavainua. Tämä olikin toisaalta haasteellinen, sillä Lola käyttää ensisijaisesti ilmavainua.
Jäljen alku sujui hienosti. Lumessa pystyi hyvin seuraamaan, ettei Lola kulkenut aivan jäljen päällä. Harvemmin se edes laittaa kuonoaan maahan, vaan usein kulkee pää pystyssä. Ottaa siis ilmeisesti myös jäljen hajun ilmasta.

Ensimmäinen kulma oli heti alussa kun ylitimme autotien. Se meni ongelmitta.
Juuri ennen toista kulmaa ohitimme aidatun pihan, jossa kaksi suuri kokoista koiraa tuli haukkumaan meitä. Lola ohitti aidatun pihan hienosti, vähän piti pörhistellä toisille karvojaan ja möristä matalaa mörinää, mutta matka jatkui. Kun pihan ohi päästiin meni auto tien toisella puolelle pari koiraa. Näistä Lola otti ilmeisesti häiriötä, sillä jälki kääntyi risteyksestä oikealle ja Lola menikin auto tien yli sinne kadulle, mistä nämä toiset koirat olivat kulkeneet. Se ei kuitenkaan edennyt määrä tietoisesti mihinkään suuntaan, vaan jäi haistelemaan antaumuksella pissoja.

Annoin Lolalle hajun uudelleen ja ohjasin sen takaisin oikealle tielle. Siitä se nappasikin oitis jäljen hajun ja lähti varmasti etenemään. Kovin se yritti ilmavainua saada, usein pysähteli nenä kohti taivasta.

Ilmaisu tapahtui todella kaukana, noin 100m päästä. Maalikoira seisoi pitkällä suoralla keskellä tietä ja Lola ilmaisi sen suoran alussa selkeästi. Ryhdistäytyi, korvat nousivat terhakkaana ja häntä pingahti ylös. En toisaalta usko, että Lola kohdetta näki, sillä itsekin sitä oli vaikea havaita lumi myräkän takia. Mielestäni maali oli myös tuulen alapuolella, joten oli erittäin jännä huomata miten kaukaa Lola kohteen kuitenkin haistoi. Mahtoikohan tuuli kuitenkin pyörittää hajua siinä kohdassa voimakkaasti?

Niin tai näin, niin jälki kuitenkin suoritettiin koira häiriötä lukuun ottamatta erittäin mallikkaasti :) Lola meni koko matkan suurella innolla ja iloisella mielellä. Sää ei näyttänyt sitä haittaavan. Hienosta suorituksesta se sai palkkioksi kinkkua, joka näyttikin maistuvan edelleen.

Treenien loppupäässä, kun olin viemässä autolla Lolaa maaliin, testasimme pienen pösön maasto ominaisuuksia. Ja ei, siinä ei sellaisia ole.
Kiitos vielä tätäkin kautta ihanille treeni kavereille, jotka tulivat lapioineen ja työntöapuineen meitä hangesta kaivamaan. Pienen pösön takaisin tielle saamiseksi tarvittiin kuitenkin neliveto maasturia, joka sekin löytyi treeni porukasta.
Joskos ensi kerralla kun tie kaartuu vasemmalle, kaartuisi pösökin..
Onneksi rekisteri kilven irtoamista lukuun ottamatta näyttäisi siltä, että muilta vahingoilta säästyttiin. Noh, tulipa kokeiltua ja onneksi oli avuliaita ihmisiä ympärillä :)

Lola tarvitsee kohta jo lumi kengät jalkaan.. pieni koira uppoaa

Hyvää Joulua!!!

Hyvää Joulua Kaikille!!




Toivottaa: Lyyli

Hemmo

Lola

Ja minä..

Arktisen kelin jäljestys

Pidin eilen treenit. Suunnitelmat koirille oli hurjat, ajattelin että nyt treenataan pitkiä jäkiä. Kartan kanssa mietin ja pohdin erilaisia jälkiä treenaajille ja mittailin jälkien pituuksia. Kulmia ja tien ylityksiä, tunneleita ja risteyksiä.
Ja kuinkas sitten kävikään. Treenien pakkasrajana olen pitänyt -10 astetta ja aamulla mittari näytti juurikin tuota lukemaa. Hetken mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että treenataan vaan.
Treenipaikka oli kehä 3 vieressä ja kun saavuimme sinne, oli tuuli karmea. Ilmasto muistutti lähinnä siperian ilmastoa. Paukkupakkanen ja aivan mieletön tuuli.

Niimpä hylkäsin kaikki mahtavat suunnitelmat pitkien jälkien suhteen ja teimme lyhyet jäljet. Yhdellä hiukan pidemmällä jäljellä laitoimme maalikoiran autoon, koska viimassa ja pakkasessa ei näistä treenaajista yksikään olisi pärjännyt odotella.

Tuuli oli selvästi koirille erittäin haasteellinen, enkä ihmettele. Oli siis todellakin tuulinen keli.
Lolan jälki oli noin 500m pitkä, se sisälsi yhden kulman, yhden hämäyskoiran, sekä yhden tunnelin alituksen ja suojatien ylityksen.
Hämäyskoirana oli haasteellinen velipuoli Giotto ja sen kyllä huomasi. Lola meni alkumatkan jäljestä kenguruloikilla ja jouduin juoksemaan sen perässä. Kun Y-risteys tuli, Lola meni vauhdilla oikealle, minne Giotto oli mennyt. Tästä en nyt voi olla sata varma, että menikö Lola Gioton jälkeä pitkin vai heittikö tuuli maalikoiran hajua, sillä Lola oli menossa jokaisesta mahdollisesta tien haarasta oikealle (maalikoira oli vasemmalla ja sieltä tuuli voimakkaasti).

Pysäytin Lolan tässä tien haarassa ja annoin sille uudelleen hajun. Se palautuikin itse ja lähti oikeaan suuntaan.
Tosiaan, aina kun tuli mahdollisuus mennä oikealle, Lola lähti sinne juosten. Maalikoira oli matkan päässä vasemmalla.
Lola olisi myös halunnut oikaista, mutta maasto oli niin mahdotonta, että minun oli pakko ohjata se kulkemaan jälkeä pitkin.
Tälläiselle ilmavainuiselle koiralle oli tosiaaan erittäin haasteellista kunnon tuuli. Ensikerralla voisi yrittää muistaa, ettei laita maalikoiraa tuulen alapuolelle. Hyvin Lola kuitenkin otti hajun maasta kun en päästänyt sitä ilmavainulla menemään väärään suuntaan.

Oli hieno nähdä miten näinkin karmeissa oloissa koirat tekivät kaikki innolla töitä. Tuuli, viima, lumisade sekä pakkanen ei näyttänyt haittaavan koiria kun ne jäljestivät. Sitävastoin taas maalissa koirat paleltuivat hetkessä.

Tulipahan kokeiltua, mutta ensikerralla mittarin lukemaa enemmän tuijotan forecan sivuilta sitä "tuntuu" asteita. Kova tuuli kun tosiaan saa -10 asteen tuntumaan -16 ja siinä on jo suuri ero.

Seuraavat treenit mikäli säät suosii, olisi kinkunsulatus treenit 26.12.


Perseilykurssimme on tullut päätökseen ja saimme kun saimmekin peruuttamisen onnistumaan kurssin aikana. Olen erittäin ylpeä siitä asiasta! Peruuttaminen sujuu mallikkaasti kun Lola on jalkojeni välissä, eikä minun tarvitse enää edes koukistaa selkää. Nyt jatkamme harjoituksia ja yritämme saada peruutuksen niin vahvaksi, että se onnistuu myös sivullani. Kurssilla kokeilimme kuinka se onnistuu ja tuloksena oli se, että Lola istuutui vasemmalle sivulleni ja aina kun otin askeleen taaksepäin se siirtyi myös taaksepäin pitäen kuitenkin pepun tiukasti maassa. Eli istualleen peruutus.. Sen verran hauskalta näytti meidän harjoitukset myös tällä viimeisellä tunnilla, että meille suositeltiin koiratanssia.. noh, ehkä me nyt keskitymme vain tähän jäljestämiseen ja sen ohella rally-tokoon. Koiratanssi kun näyttää sujuvan meiltä ihan luonnostaan..

5 päivää jouluun.. kiirettä pukkaa.

Talvi jatkaa kulkuaan

Itsenäisyys päivä oli ja meni. Vietimme tämän ihanan vapaa päivän ensin aamusta jäljestyksen parissa ja iltasella keskityimme katselemaan linnan juhlien puku loistoa ja rentoutumaan :)

Itsenäisyys päivän treenit olivat sään kannalta erittäin haasteelliset. Lunta oli yön aikana siunaantunut noin 20cm lisää. Lumen tulo jatkui treenien ajan kera mahtavan tuulen. Välillä ei tosiaan pystynyt sanomaan tuliko se silmiin tunkeva lumi ilmasta vai maasta. Pakkasta ei kuitenkaan ollut muutamaa astetta enempää, joten treenaaminen onnistui. Oli hieno katsoa kuinka taitavat koirat jäljestivät täysin lumimyräkästä välittämättä.
Aura-autot huristelivat ohi ja toivat hyviä häiriöitä jäljelle.
Viikon loppuna kävin kuuntelemassa liiton järjestämää luentoa, joka koski hajujen käyttäytymisestä maastossa. Ja nyt viime treeneissä sainkin oikein omin silmin nähdä kuinka teoria ja käytöntö osui yhteen. Oli aivan mahtavaa kun teoria on hallussa, jolloin koiran tekemisen analysointi oli huomattavasti helpompaa. Se missä ennen joutui miettimään kauan, miksi koira meni tuonne, oli nyt täysin itsestään selvää. Tämähän se onkin se haasteellisin osuus, koira kyllä osaa seurata hajua, mutta osaako ohjaaja analysoida mitä koira tekee?

Luento oli erittäin kattava ja juurikin sellainen mitä itse ole kaivannut pidemmän aikaa. Samoja asioita on käyty aikaisemminkin läpi, mutta tämä pintaa syvemmälle raapaisu oli kyllä mahtavan opettavaista. Koskaan ei tiedä mistään niin paljoa, etteikö voisi oppia lisää :)

Perseilykurssimme saapuu päätökseen ensi maanantaina. Olemme jatkaneet peruutus harjoituksia kotona ja tulemme niitä edelleen jatkamaan. Lola on ulkona lumessa tehnyt mitä hienompia loikkia, voisiko johtua takapään hahmottamisesta?

Perseilykurssin jälkeen suuntaamme uusiin haasteisiin. Osallistumme Lolan kanssa 4 kuukautta kestävälle rally-toko kurssille. Kurssia vetää Tiina Lilja, joka myös tuomaroi kisoja. Joten toivottavasti tästä pidemmästä kurssi pätkästä on nyt apua ohjaajan kylttien hahmottamiseen.
Toiveena olisi keväällä/kesällä osallistua rally kisoihin, mikäli oma esiintymis kammoni sen vaan suo.
Lolan kanssa on suoritettu aikaisemmin rallyn alkeis kurssi ja jatko kurssi ja nyt menemme kertaamaan opittua asiaa plus oppimaan uutta. Tiedossa myös peruutus liikkeitä, joten perseilykurssin opit pääsevät myös uusiin ulottuvuuksiin.

Ja sitten niitä kuvia.. lumi kuvia.


Lyylin kanssa lenkkeily tuulisella säällä on miltei mahdotonta.
Raukkaparka paleltuu niin helposti. Niinpä menemmekin lyhyitä lenkkejä ja makoilemme peiton alla pidempään.
(Lyyli odottelee innolla kesää)

Harva hampaiden huoltoa.


Hemmo taas puolestaan ei niinkään palele. Sille on kuitenkin selvästi liian rankkaa lumessa kahlaaminen. Niinpä Hemmon kanssa lenkit kulkevat nyt pitkin aurattuja katuja.
Hemmo kyllä rakastaa möyriä lumessa ja on usein sen näköinenkin.





Lolan kanssa hyödynnetään luminen keli. Olemme käyneet umpimetsässä ja kehittäneet minun kuntoani ja Lolan lihaksistoa. Pakko kyllä myöntää, että Lolan lihaksisto kehittyy huomattavasti paremmin ja helpommin kuin emännän kunto.

Lunta on tosiaan yli polvieni ja yli Lolan mahan.


Mutta, mikäs sen parempaa liikuntaa kuin tämä?
(itse istuskelin hangella ja räpsin kuvia..)

Panta friikkiyteni on päässyt uusiin ulottuvuuksiin. Yksi kaunis ilta aloin miettimään, miksei ketjupantoja myydä erivärisiä? Tai onhan niitä kultaisia, hopeita ja mustia, mutta miksei pinkkejä, vihreitä ja sinisiä??
Siitä se ajatus sitten lähti kasvamaan ja muutama kokeilu kappale tuli tehtyä:

Ensimmäisen kokeilun tein ihan perus hopealle ketju pannalle. Katsotaan miten kulutuksen kestäväksi tuo osoittautuu. Maalin päälle en ole laittanut mitään lakkaa, jota kyllä huomasin kaupasta löytyvän (luulen, että se on tarpeen ainakin kuristavan pannan kulutuksessa). Harmikseni pannan valmistuttua se ei sopinutkaan Lolan kaulaan. Panta menee siis tuttavalleni testi käyttöön ja odottelemme palautetta.


Seuraavan pannan tein samalla värillä, mutta vähemmillä maali kerroksilla. Lolan tokopanta pääsi tuunaukseen hyvin tuloksin :)
Lukon jätin värjäämättä, jolla varmistin sen toimivuuden. Tässäkään pannassa ei ole mitään lakkaa päällä ja ensimmäinen ulkoilu antoi jo hiukan osviittaa, että kenties kannattaisi jotakin olla..

Mutta, palaamme asiaan pinkkien pantojen luo kun olemme jälleen viisaampia.
Ja toivottavasti joku jolla on oikeat välineet värillisten ketjujen luomiseen saa tästä vinkistä vaarin..