Tällä kertaa pakkasta ei kuitenkaan kuutta astetta enempää ollut, joskin tuuli teki siitä hitusen kylmemmän tuntuista.
Kinkut kyllä todellakin sulivat, sekä minulta, että Lolalta. Tarvoimme auraamattomilla teillä ja lunta tuli tuutin täydeltä.
Lolan jälki oli noin puolen kilometrin pituinen ja sisälsi kaksi kulmaa. Jälki oli taajama alueella, joten kävely teitä pitkin mentiin.
Viime kerrasta viisastuneena maalikoira laitettiin nyt tuulen alapuolelle, eli Lola ei saanut siitä ilmavainua. Tämä olikin toisaalta haasteellinen, sillä Lola käyttää ensisijaisesti ilmavainua.
Jäljen alku sujui hienosti. Lumessa pystyi hyvin seuraamaan, ettei Lola kulkenut aivan jäljen päällä. Harvemmin se edes laittaa kuonoaan maahan, vaan usein kulkee pää pystyssä. Ottaa siis ilmeisesti myös jäljen hajun ilmasta.
Ensimmäinen kulma oli heti alussa kun ylitimme autotien. Se meni ongelmitta.
Juuri ennen toista kulmaa ohitimme aidatun pihan, jossa kaksi suuri kokoista koiraa tuli haukkumaan meitä. Lola ohitti aidatun pihan hienosti, vähän piti pörhistellä toisille karvojaan ja möristä matalaa mörinää, mutta matka jatkui. Kun pihan ohi päästiin meni auto tien toisella puolelle pari koiraa. Näistä Lola otti ilmeisesti häiriötä, sillä jälki kääntyi risteyksestä oikealle ja Lola menikin auto tien yli sinne kadulle, mistä nämä toiset koirat olivat kulkeneet. Se ei kuitenkaan edennyt määrä tietoisesti mihinkään suuntaan, vaan jäi haistelemaan antaumuksella pissoja.
Annoin Lolalle hajun uudelleen ja ohjasin sen takaisin oikealle tielle. Siitä se nappasikin oitis jäljen hajun ja lähti varmasti etenemään. Kovin se yritti ilmavainua saada, usein pysähteli nenä kohti taivasta.
Ilmaisu tapahtui todella kaukana, noin 100m päästä. Maalikoira seisoi pitkällä suoralla keskellä tietä ja Lola ilmaisi sen suoran alussa selkeästi. Ryhdistäytyi, korvat nousivat terhakkaana ja häntä pingahti ylös. En toisaalta usko, että Lola kohdetta näki, sillä itsekin sitä oli vaikea havaita lumi myräkän takia. Mielestäni maali oli myös tuulen alapuolella, joten oli erittäin jännä huomata miten kaukaa Lola kohteen kuitenkin haistoi. Mahtoikohan tuuli kuitenkin pyörittää hajua siinä kohdassa voimakkaasti?
Niin tai näin, niin jälki kuitenkin suoritettiin koira häiriötä lukuun ottamatta erittäin mallikkaasti :) Lola meni koko matkan suurella innolla ja iloisella mielellä. Sää ei näyttänyt sitä haittaavan. Hienosta suorituksesta se sai palkkioksi kinkkua, joka näyttikin maistuvan edelleen.
Treenien loppupäässä, kun olin viemässä autolla Lolaa maaliin, testasimme pienen pösön maasto ominaisuuksia. Ja ei, siinä ei sellaisia ole.
Kiitos vielä tätäkin kautta ihanille treeni kavereille, jotka tulivat lapioineen ja työntöapuineen meitä hangesta kaivamaan. Pienen pösön takaisin tielle saamiseksi tarvittiin kuitenkin neliveto maasturia, joka sekin löytyi treeni porukasta.
Joskos ensi kerralla kun tie kaartuu vasemmalle, kaartuisi pösökin..
Onneksi rekisteri kilven irtoamista lukuun ottamatta näyttäisi siltä, että muilta vahingoilta säästyttiin. Noh, tulipa kokeiltua ja onneksi oli avuliaita ihmisiä ympärillä :)
Lola tarvitsee kohta jo lumi kengät jalkaan.. pieni koira uppoaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti