Ja kuinkas sitten kävikään. Treenien pakkasrajana olen pitänyt -10 astetta ja aamulla mittari näytti juurikin tuota lukemaa. Hetken mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että treenataan vaan.
Treenipaikka oli kehä 3 vieressä ja kun saavuimme sinne, oli tuuli karmea. Ilmasto muistutti lähinnä siperian ilmastoa. Paukkupakkanen ja aivan mieletön tuuli.
Niimpä hylkäsin kaikki mahtavat suunnitelmat pitkien jälkien suhteen ja teimme lyhyet jäljet. Yhdellä hiukan pidemmällä jäljellä laitoimme maalikoiran autoon, koska viimassa ja pakkasessa ei näistä treenaajista yksikään olisi pärjännyt odotella.
Tuuli oli selvästi koirille erittäin haasteellinen, enkä ihmettele. Oli siis todellakin tuulinen keli.
Lolan jälki oli noin 500m pitkä, se sisälsi yhden kulman, yhden hämäyskoiran, sekä yhden tunnelin alituksen ja suojatien ylityksen.
Hämäyskoirana oli haasteellinen velipuoli Giotto ja sen kyllä huomasi. Lola meni alkumatkan jäljestä kenguruloikilla ja jouduin juoksemaan sen perässä. Kun Y-risteys tuli, Lola meni vauhdilla oikealle, minne Giotto oli mennyt. Tästä en nyt voi olla sata varma, että menikö Lola Gioton jälkeä pitkin vai heittikö tuuli maalikoiran hajua, sillä Lola oli menossa jokaisesta mahdollisesta tien haarasta oikealle (maalikoira oli vasemmalla ja sieltä tuuli voimakkaasti).
Pysäytin Lolan tässä tien haarassa ja annoin sille uudelleen hajun. Se palautuikin itse ja lähti oikeaan suuntaan.
Tosiaan, aina kun tuli mahdollisuus mennä oikealle, Lola lähti sinne juosten. Maalikoira oli matkan päässä vasemmalla.
Lola olisi myös halunnut oikaista, mutta maasto oli niin mahdotonta, että minun oli pakko ohjata se kulkemaan jälkeä pitkin.
Tälläiselle ilmavainuiselle koiralle oli tosiaaan erittäin haasteellista kunnon tuuli. Ensikerralla voisi yrittää muistaa, ettei laita maalikoiraa tuulen alapuolelle. Hyvin Lola kuitenkin otti hajun maasta kun en päästänyt sitä ilmavainulla menemään väärään suuntaan.
Oli hieno nähdä miten näinkin karmeissa oloissa koirat tekivät kaikki innolla töitä. Tuuli, viima, lumisade sekä pakkanen ei näyttänyt haittaavan koiria kun ne jäljestivät. Sitävastoin taas maalissa koirat paleltuivat hetkessä.
Tulipahan kokeiltua, mutta ensikerralla mittarin lukemaa enemmän tuijotan forecan sivuilta sitä "tuntuu" asteita. Kova tuuli kun tosiaan saa -10 asteen tuntumaan -16 ja siinä on jo suuri ero.
Seuraavat treenit mikäli säät suosii, olisi kinkunsulatus treenit 26.12.
Perseilykurssimme on tullut päätökseen ja saimme kun saimmekin peruuttamisen onnistumaan kurssin aikana. Olen erittäin ylpeä siitä asiasta! Peruuttaminen sujuu mallikkaasti kun Lola on jalkojeni välissä, eikä minun tarvitse enää edes koukistaa selkää. Nyt jatkamme harjoituksia ja yritämme saada peruutuksen niin vahvaksi, että se onnistuu myös sivullani. Kurssilla kokeilimme kuinka se onnistuu ja tuloksena oli se, että Lola istuutui vasemmalle sivulleni ja aina kun otin askeleen taaksepäin se siirtyi myös taaksepäin pitäen kuitenkin pepun tiukasti maassa. Eli istualleen peruutus.. Sen verran hauskalta näytti meidän harjoitukset myös tällä viimeisellä tunnilla, että meille suositeltiin koiratanssia.. noh, ehkä me nyt keskitymme vain tähän jäljestämiseen ja sen ohella rally-tokoon. Koiratanssi kun näyttää sujuvan meiltä ihan luonnostaan..
5 päivää jouluun.. kiirettä pukkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti