Lolan jälki oli noin 400m pitkä, meni metsää pitkin ja maalikoira oli hiekkamontussa odottelemassa, siinä toivossa, ettei Lola saisi suoraan siitä ilmavainua.
Lola lähti innolla matkaan. Se yritti selvästi käyttää ilmavainua, mutta meni hienosti jälkeä pitkin reippaaseen tahtiin kun ei ilmasta hajua saanut. Lola juoksi ja minä juoksin perässä. Lolan into oli aivan älytöntä. Häntä huiski ja se hyppi ja loikki puun runkojen yli ja minä heiluin liinan toisessa päässä ja yritin pysyä vauhdissa mukana.
Lola ilmaisi maalikoiran hiekkamontun reunalta, erittäin selkeästi. Se pysähtyi täydestä vauhdista montun reunalle, nosti hännän antenniksi kohti taivasta ja korvat nousivat miltei pystyyn. Kun kehuin sitä hienosta ilmaisusta se tuli kenguruloikilla hakemaan palkkaa. Silmät loistivat, vaahto lensi ja koko koira oli onnensa kukkuloilla :) Ihanaa katseltavaa!
Lauantaina tiedossa onkin lisää uusia haasteita erilaisen maalieläimen muodossa. Mutta siitä juttua tarkemmin niiden treenien jälkeen ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti