perjantai 22. heinäkuuta 2011

Leijonaa mä metsästän.. vai mikä kumma se olikaan?

Kävimme eilen jäljestämässä helteestä huolimatta.
Treenit sujuivat erittäin hyvin. Lola nuuhki alkuhajun tarkkaan ja pitkään. Lähti sitten jäljelle epäröimättä. Ilmaisu oli vähän omanlaatuinen. Eli toisin sanoen, Lola kyllä sekunnin murto-osaksi otti normaalin ilmaisu asennon, mutta innostui sitten täysin kävelevästä iltapalasta. Lolahan on täysin hulluna kaikkiin pieniin jyrsijöihin, oraviin, hiiriin sekä pikkulintuihin, joten osasin valmistautua tälläiseen innostukseen myös näissä treeneissä.
Jäljestys itsessään sujui siis täydellisesti ja sain varmuuden siihen mitä olin ajatellutkin, että me emme valitettavasti voi mennä tosietsintöihin missä kohteena on jokin pienempi otus. Hyvää harjoitusta tämäkin oli ja ennen kaikkea oli mukava nähdä, että jäljestys onnistui myös otuksella, mitä Lola ei ole koskaan aikaisemmin edes haistanut.


Alkuhaju otettiin pyyhkeestä.



Jäljellä.



Lola ei yleensä jäljestä nenä kiinni maassa, mutta nyt taisi olla sen verran mielenkiintoinen haju..





Saavuimme hiekkatielle.



Jarrua jarrua!



Etsittävä löydetty!!



Lola innostui maalimiehestä, hitusen liikaakin ;)









Tyytyväinen ohjaaja ja tyytyväinen koira.



Tälläinen löytyi :)

Ei kommentteja: