Muutamia treenejä on taas jouduttu jättämään väliin, helteiden takia. Tänään pääsimme treenaamaan pitkästä aikaa :)
Tällä kertaa olimme käpylässä, keskellä keskustan hulinaa. Lolan jälki oli noin 400m pitkä, kulki asvalttia pitkin ja puikkelehti talojen välistä.
Lola lähti matkaan innoissaan. Nuuhkaisi nopeasti hajua ja aloitti heti työt. Ensimmäisessä mahdollisessa risteys kohdassa se päätti kuitenkin muuttaa jäljestämisen ilmavainuksi. Osasin lukea tämän ja varsinkin kun Lola kääntyi risteyksestä suoraan ravintolan ovelle, tiesin ettei nyt olla jäljellä enään. Annoin sen käyttää ilmavainuaan ja niin me poukkoiltiin pitkin ja poikin.
Keskustassa missä tuuli pyörii talojen välistä, on ilmavainulla suunnistaminen todella vaikeeaa. Lolakin oli selvästi täysin hukassa muutamassa kohdassa.
Mietiskelin mistä se voisi maalikoirasta saada ilmavainua ja ohjailin sitä varovasti oikeaan suuntaan.
Jälkeä pitkin emme kulkeneet, mutta maalikoira löytyi loppujen lopuksi, yllätimme ne selän takaa ;)
Kaikkein hienointa oli nähdä Lolan käytös kaupungin vilinässä. Se ei hötkyillyt, eikä hytkyillyt mitään. Muutaman kerran se joutui oikein ihmettelemään lasten touhuja ja rullatuolia, mutta matkaa jatkettiin.
Toiset koirat eivät tuntuneet olevan häiriö, eikä mikään. Liekö sitten niin, että kun häiriöö on tarpeeksi paljon, niin niihin ei kiinnitetä niinkään huomiota. Jos taas ollaan jossain rauhallisemmalla paikalla, niin se yksi ainoa vastaantulija kadulla on selvästi suurempi häiriö kuin keskustan 50 vastaantulijaa.
Nyt vaan tarvitsemme lisää kaupunki treenejä, jotta Lola oppii pitämään kiinni siitä jäljestä. Vaikka hyvin se perille minut vei näinkin, mutkan kautta, mutta perille kuitenkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti