Tänään suoritimme toisen kurssiin kuuluvan jäljen. Ensimmäinen jälki oli kaupunki jälki ja nyt toisena jälkenä otimme vanhan jäljen. Kurssin ensimmäinen vanha jälki on 2pv vanhennettu ja 1-1,5km pitkä.
Itse jälki oli todella mukava, siinä oli hienosti maaston vaihtelua, joka tuo tullessaan haasteita. Jälki alkoi asvaltilta, meni hiekkatielle, sieltä pellolle ja päättyi jälleen asvaltille.
Lolan kanssa ei olla pitkään aikaan tehty vanhennettuja jälkiä, mutta se ei näyttänyt haittaavan. Se nuuhki alkuhajun tarkasti ja lähti oitis jäljelle. Alkumatka sujui hyvin, ensimmäinen kulma oli varma. Pellolle saavuttuamme polku teki risteyksen. Lola otti pienen juoksupyrähdylsen juuri risteyksen kohdalla. Saiko se jostain tuoreen hajun? Lolalla kun on tapana mennä eteenpäin sitä lujempaa mitä tuoreempi haju on. Apuna oli kartta, johon jäljen tekijä oli merkinnyt missä jälki kulkee. Niimpä pienen analysoinnin ja koiran juottotauon lisäksi tulin siihen tulokseen, että nyt mennään ilmavainulla. Lola on saanut tuoreemman hajun jostain. En siis alkanut korjaamaan vaikka Lola oli kartan mukaan menossa "väärään suuntaan".
Saavuimme asvaltti tielle, josta olisi ollut noin 400m maaliin. Lola ei ilmesesti saanut maalista tätä tuoreempaa hajua, vaan vei minua vastakkaiseen suuntaan. Tiesin maalin elevan Vihdintien varrella ja sinne Lola kovasti halusi oikaista pihojen läpi. Valitettavasti pihojen poikki ei voinut kulkea, joten jouduin hiukan etsimään paikkaa mistä Lola pääsee sinne minne se halusi, eli vihdintielle.
Kuljimme tietä pitkin noin 400m takaisin lähtöpistettä kohti. Mutta sieltä löytyikin kohta, jossa ei ollut pihaa, sinne suuntasimme.
Ohitettuamme viimeistä omakotitaloa, talon aitaamattomalta pihalta säntäsi sakemanni meitä haukkumaan. Onneksi se oli sen verran arka, että tyytyi vaan pullistelemaan parin metrin päähän. Lola seisoi paikoillaan kuin tatti. Se nosti kaikki karvat pystyyn ja häntä oli antennina kohti aurinkoa.
Vasta kun huusin pihalla olevalle naiselle, että tulee hakemaan koiransa pois, pääsimme jatkamaan matkaa. Olen erittäin ylpeä Lolan käytöksestä. Se teki selvästi räyhäroopelle rauhoittavia eleitä ja hoiti tilanteen omalla mahtavalla tyylillään: tyynen rauhallisesti. Tilanteessa ei siis onneksi mitään sattunut, eikä tappelua syntynyt. Pääsimme jatkamaan matkaa ja pusikon läpi saavuimmekin vihdin tielle.
Vihdintiellä Lola painoi nenän kiinni asvalttiin. Tässä vaiheessa aloin miettimään, oliko maalikoira kävellyt maaliin tietä pitkin? Tämä selvisikin maalin löydettyämme, että näin oli. Lola siis haistoi pellolta asti vihdintien toisella puolella menevän tuoreen hajun ja suunnisti sinne.
Mahtavaa hajuerottelua! Näinhän se juuri pitääkin tehdä :)
Tein kartan, joka vähän kenties avaa enemmän tämän kurssijäljen suoritusta.
Sininen väri on jälki joka oli tehty 2pv sitten
Punainen väri näyttää miten Lola kulki
Vihreä väri on se reitti mistä maalikoira kulki maaliinsa, eli siis tuore haju.
Tätähän tämä on. Vaikka kuinka suunnittelet kaikki reitit ja maastot niin koirat valitsevat kuitenkin itselleen parhaimman reitin. Tällä kertaa meidän 1,5km jälki venyi reiluun kahteen kiertelyn takia. Lola toimi kuitenkin täydellisen oikein lähtiessään hakemaan tuoreinta hajua :)
Mahti suoritus, taas kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti