Vanhojen jälkien loppukoe suoritettu!!!

Huh huh.. se olikin haastava mutta saatiin onnistunut suoritus.
Vaikeinta kokeessa oli ehdottomasti se, etten itse tiennyt, eikä minulle jäljestyksen aikana kerrottu missä jälki kulki. Lolakin pyöritti minua ympäri pimeää metsää niin paljon, että vaikka tiesin suunnan missä maali oli, menin täysin sekaisin. Ei siis tosiaan auttanut muu kuin luottaa koiraan ja omiin lukutaitoihin. Muutamaan otteeseen lukutaitoni osottautuivatkin oikeaksi kun halusin palauttaa Lolaa, sillä se ei mielestäni ollut enää jäljellä. Toisella kerralla taas sanoin, että nyt mennään varmasti jäljen päällä, vaikka todellisuudessa jälki meni 20m sivussa. Viellä on siis paljon opeteltavaa itselläni.

Jälki oli todella haastava, oikein hyvä koejälki. Jälki lähti parkkipaikalta, risteyksestä metsän läpi takaisin asvaltille, sieltä hiekkatielle ja maali oli sisäpihalla. Jälki oli 4pv vanha ja 2km pitkä. Tällä jäljellä oli sekä Lola, että minä suurella koetuksella.

Alku ei lähtenyt sujuvasti. Kävelimme illan hämärtyessä jäljen alkupisteeseen ja Lola sai kamalat hepulit suuresta valollisesta ja pyörivästä mainospylväästä. Se haukkui sille raivoisasti ja vaikka sain Lolan mainoshärpäkettä haistelemaan, mörkö jäi kummittelemaan sen mieleen. Jäljen alussa koko koira oli täysin lukossa. Lolan ryhti oli kasassa, häntä koipien välissä, sekä se alkoi säpsimään kaikkea mahdollista mitä hämärässä vain voi säpsiä (liikennemerkkejäkin). Se lähti kuitenkin jäljelle, joskin erittäin epävarmasti edeten. Menimme heti ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan ja korjasin tilanteen noin 10m päässä. Lähdin viemään Lolaa takaisin, sillä se mielestäni haahuili kovin paljon. Lola palasi siihen parkkipaikalle josta olimme lähteneet ja menikin nyt toiseen suuntaan, pimeään metsään.
Millonkohan sitä muistaisi ottaa sen otsalampun mukaan illalla jäljelle????? Onneksi Lola kulkee rauhallista tahtia, mutta pimeässä metsässä sai olla tarkkana ettei oma tai koiran nilkka nyrjähtänyt. Kyllä taas tunsi itsensä niin tyhmäksi kun otsalamppu oli hyvässä tallessa kotona!

Pimeässä metsässä pyörimmekin sitten hyvän tovin. Lola vei ensin vasemmalle, sitten palasi takaisin ja vei oikealle. Pyöri puiden ympäri ja menikin sitten suoraan. Sitten poikettiin taas polulta ja Lola vei meitä varmasti eteenpäin suoraan ryteikköön. Kun Lolan jalkojen alla alkoi kuulumaan lits läts, minun oli pakko se pysäyttää. Maasto alkoi näyttämään suon tapaiselta, enkä todellakaan uskaltanut mennä sinne minne Lola olisi halunnut. Palautin Lolaa taas pienen matkaa ja se valitsikin toisen reitin. Tosiaan pyörimme metsässä hyvän tovin ja sain jälkeenpäin tietää että jälki meni parinkymmenen metrin päässä metsästä, kävelytiellä. Tämä selittää siis aika paljon Lolan pyörittämisen. Itse oli täysin pihalla moisesta rundista, sillä oletin sen olevan jäljen päällä.

Saavuimme metsästä tielle ja Lola lähti varmasti kävelemään asvalttia pitkin. Loppumatka sujuikin melko hyvin, mutta maaliin päästyämme Lola juoksi maalikoiran ohi. Siis totaalisesti se kiihdytti vauhtia ja meni kulmasta ohi. Kouluttaja sanoi, että maali oli siinä mielessä haastavalla paikalla, että ilmaisu olisi pitänyt tehdä todella läheltä tai sitten erittäin kaukaa. Todennäköisesti Lola ei halunnut hermostuttaa maalikoiraa menemällä liian lähelle, vaan juoksi maalin ohi.
Jatkoimme siis matkaa ja tarkastelimme kaikki mahdolliset tien haarat.
Lola kääntyi takaisin noin 20m päässä, mutta ei kuitenkaan halunnu mennä suoraan maalille. Se tarkasteli jälleen kaikki tien haarat ja mukamas haisteli tohkeissaan maasta löytyviä tuoksuja.
Se päätti viellä viimeisestä risteyksestä mennä toiseen suuntaan, eikä vieläkään suoraan maaliin. Loppujen lopuksi tulimme siis maaliin sivukautta, emme edestä. Ilmaisu oli selkeä ja Lola oli selvästi onnesta soikeana.

Näitä tälläisiä "sokeita" jälkiä olisi minun hyvä tehdä enemmänkin. Kurssijälkiä ei koskaan kerrota etukäteen, missä ne kulkee. Mutta usein sitä kuitenkin tietää missä maali on ja osaa sen mukaisesti suunnistaa oikeaan suuntaan. Nyt huomasi hyvin haasteellisuuden, kun en tiennyt edes maalin suuntaa.

Lola on aivan poikki jäljen suorittamisen jälkeen. Nyt annan sille ainakin viikon lepoa ja todennäköisesti pidämme hiukan taukoa kurssijäljistä. Olemme melko tiuhaan tahtiin suorittaneet jälkiä, joten nyt olisi erittäin hyvä välillä treenata omia taitojani. tarvitsen hurjasti enemmän treeniä, missä minulla ei ole hajuakaan jäljen suunnasta, saatika maalin sijainnista. Osaan lukea Lolaa jo hyvin kun tiedän missä jälki menee, joten osaan kertoa mitä se meinaa. Mutta nämä "sokkotilanteet" ovat selvästi itselleni erittäin haastavia.
Vaikka koe meni läpi Lolan suorituksen takia, en itse ollut täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Olin todella epävarma koko ajan, vaikka tiesin etten voi muuta kuin luottaa koiraan. Seuraava tavoitteeni onkin saada itselleni rutkasti kokemusta ja varmuutta koiran lukemiseen, ilman mitään apuja :)

Hyvä Lola, huono minä, mutta enköhän se minäkin opi... toivottavasti ;)

Kurssijälki 5/9 suoritettu

Tänään kävimme suorittamassa jälleen yhden kurssin jäljistä. Tämä oli meidän viimeinen jälki vanhoista jäljistä.
Lolan jälki oli 1,17km pitkä ja meni asvalttia pitkin. Matkalla oli risteyksiä ja paljon häiriötä (koirien koulutus kenttä vieressä, joten jäljen päällä oli kulkenut monia koiria). Jälki oli viikon verran vanhennettu.

Itseäni taas jännitti. Ilta oli jo pimentynyt kun jäljelle lähdettiin, eikä Lola ole kovin hyväkäytöksinen pimeässä. Sen vahtivietit herää henkiin, se näkee usein mörköjä, joita pitää komentaa. Olen päätellyt, että silmävamman takia se ei oikein näe hämärässä.

Lola oli tänään innokas. Se oli kotona onnesta soikeana kun näki minun pakkaavan treenikassia. Se haisteli innoissaan ilmaa kun puin sille paikan päällä valjaita.
Annoin sille alkuhajun haisteltavaksi ja Lola haistelikin sitä tarkkaan. Hetkeäkään miettimättä se lähti matkaan. Se kulki varmasti eteenpäin ja väisti tien toiselle puolelle pihala haukkuvia koiria.

Saavuimme risteykseen. Meidän edessä käveli neljän koiran lauma. Ne menivät risteyksestä suoraan, mutta Lola kääntyikin vasemmalle hetkeäkään epäröimättä. Matka jatkui varmasti ja verkkaiseen tahtiin. Ohitimme pari koiraa ja jatkoimme taas yhtä varmasti ohituksien jälkeen eteenpäin.

Lola vei minut metsäpolulle. Tässä vaiheessa maalikoira oli noin 100m päässä ja se oli otettu ulos autosta. Suunnistimme loppumatkan ilmeisesti ilmavainulla metsäpolulla, sillä jälki kulki muutamien metrien päässä asvaltilla.

Lola tarkasteli polulla haaraumia, mutta palasi aina takaisin. Kun polku alkoi päättymään Lola pysähtyi. Se tuijotti oikealle. Mietiskelin olisiko se ilmaisu, mutta epäröin hetken. Lola kääntyi katsomaan minua nappisilmillään, jolloin sanoin mukana olevalle tutorille, että mielestäni se oli ilmaisu. Lola ei tyytynyt tähänkään vaan hyppäsi etutassuillaan mahaani vasten vaatien palkkaa. Mikäs siinä sitten, palkkasin sen ruhtinaallisesti :)
Sain tietää, että maali oli 30m päässä vasemmalla ja sieltä tuuli voimakkaasti. Todennäköisesti tuuli siis heitti tuoretta hajua oikealla olevan kallion seinää vasten. Niin tai näin, ilmaisu oli selkeä ja täysin oikein.



Olemme nyt suorittaneet kaikki etsintöihin valmistavan kurssin vanhat jäljet, jäljellä on enää loppukoe tästä kategoriasta. Tämä jälki meni niin hyvin ja nopeasti (30min), että en jännitä loppukoetta ollenkaan.

Tämä oli aivan mahtava suoritus Lolalta ja olen jälleen kerran sanaton sen taidoista!!

Kurssijälki 4/9 Suoritettu

Eilen kävimme suorittamassa kolmannen etsintöihin valmistavan kurssin jäljen. Tälläkertaa teimme toisen vanhan jäljen. Jälki oli reilun kilometrin pituinen, sekä 4 vuorokautta vanhennettu. Jälki kulki asvalttia pitkin, kääntyi hiekkatielle, barona areenan pihan poikki ja päättyi parkkipaikalle. Hiukan minua taas jännitti, kuinka mahtaa jäljestys sujua. Toissapäivänä oli hirveä myrsky, tuuli hullun lailla ja vettä tuli kaatamalla vaakatasossa. Mutta niin vaan sekin jälki onnistui :) Lola nuuhki alkuhajua tarkkaan. Kulki ensimmäiset 5 metriä jälkeä pitkin ja valitsi sitten paremman reitin. Miltei koko matka kuljettiin siis noin 10 metrin päässä oikeasta jäljestä. Luulen, että Lola olisi halunnut oikaista, mutta valitettavasti suuri työmaa oli aidoittanut oikaisumahdollisuudet. Lola joutui siis etsimään aika paljon reittiä mistä se pääsi haluamaansa suuntaan. Mitään ihmeempiä haasteita ei matkan varrella tullut. Olen jo niin tottunut Lolan ilmavainun käyttöön, etten hämmästellyt yhtään sen omia reittejä. Olen oppinut, että siihen kannattaa vaan luottaa ja taas tämä oppi osottautui oikeaksi :) Kamerakin oli matkassa, joten tässä muutamia kuvia jäljeltä: Tässä mennään lähtökohtaan. Tutori mukana :)

Alkuhajun anto, tälläkertaa karvatupsu.

Jäljellä

Tulemme siihen ensimmäiseen risteykseen, josta jälki lähti oikealle...

Risteyksen kohdalla tuli juuri pyöräilijä ja minun piti Lola käskeä reunaan. Saattaa olla, että jos se olisi saanut vapaasti päättää se olisi voinut kääntyä oikealle. Mutta mentiin sitten toista reittiä :)

Saavuttiin sillan päälle, jälki kulki sillan oikealla puolella. Lola haisteli sillalla hetken ja heti sillan jälkeen lähtikin viemään meitä oikeaan suuntaan.

Sitten piti löytää vaan reitti, josta Lola pääsi sinne mistä haju sen nenään leijaili. Se ei ollutkaan helppoa työmaiden takia. Lola yritti kovasti oikaista, mutta joutui etsimällä etsimään paikkaa, josta pääsi läpi.

Saavuimme Barona arenan pihalle ja menimme sen poikki. Siellä riittikin häiriötä. Oli ihmisiä, oli autoja ja oli moottoripyöriä sun muuta liikennettä. Lola meni varmasti eteenpäin.

Maalissa meillä oli jälleen sama koira, jonka Lola edellisellä kerralla oli ilmaissut sairaaksi. Olikin erittäin mielenkiintoista nähdä kuinka nyt käy (koira oli jo paremmassa kunnossa). Lola aloitti samat rituaalit kuin viimeksikin. Saavuimme parkkipaikalle, jossa maali oli toisessa päässä. Etäisyyttä noin 50m. Lola alkoi kuitenkin tekemään siksakkia. Se meni oikealle, vasemmalle, oikealle ja välillä teki lenkin takanani. Tätä samaa kiertelyä ja kaartelua se teki viimeksikin.

Se kuitenkin vei minua koko ajan pikkuisen eteenpäin, kierrellen ja kaarrellen, mutta vei kuitenkin. Sitten alkoi rituaali numero 2, heinän syönti. Tätä se teki myös viimeksi. Tässä vaiheessa maaliin oli matkaa noin 30m ja Lola selvästi tiesi missä maali oli.

Odotin koko ajan, että seuraavaksi Lola istuu, niin se teki viimeksi. Sanoinkin, että mikäli se heinän syönnin jälkeen istahtaa, palkkaan sen. Mutta Lola ei istahtanut. Se jatkoi matkaa ja ilmaisi maalin normaalilla eleellä noin 10m päästä.

Mielenkiintoista.. hienoa, että alan oppia lukemaan Lolasta miten se ilmaisee minulle mikäli karkurilla ei ole kaikki hyvin :) Kurssijälki meni hienosti, Lolan motivaatio oli jälleen kohdillaan ja oli taas oikein nautinnollista katsoa sen työskentely intoa. Tästä on taas hyvä jatkaa.