Vaikeinta kokeessa oli ehdottomasti se, etten itse tiennyt, eikä minulle jäljestyksen aikana kerrottu missä jälki kulki. Lolakin pyöritti minua ympäri pimeää metsää niin paljon, että vaikka tiesin suunnan missä maali oli, menin täysin sekaisin. Ei siis tosiaan auttanut muu kuin luottaa koiraan ja omiin lukutaitoihin. Muutamaan otteeseen lukutaitoni osottautuivatkin oikeaksi kun halusin palauttaa Lolaa, sillä se ei mielestäni ollut enää jäljellä. Toisella kerralla taas sanoin, että nyt mennään varmasti jäljen päällä, vaikka todellisuudessa jälki meni 20m sivussa. Viellä on siis paljon opeteltavaa itselläni.
Jälki oli todella haastava, oikein hyvä koejälki. Jälki lähti parkkipaikalta, risteyksestä metsän läpi takaisin asvaltille, sieltä hiekkatielle ja maali oli sisäpihalla. Jälki oli 4pv vanha ja 2km pitkä. Tällä jäljellä oli sekä Lola, että minä suurella koetuksella.
Alku ei lähtenyt sujuvasti. Kävelimme illan hämärtyessä jäljen alkupisteeseen ja Lola sai kamalat hepulit suuresta valollisesta ja pyörivästä mainospylväästä. Se haukkui sille raivoisasti ja vaikka sain Lolan mainoshärpäkettä haistelemaan, mörkö jäi kummittelemaan sen mieleen. Jäljen alussa koko koira oli täysin lukossa. Lolan ryhti oli kasassa, häntä koipien välissä, sekä se alkoi säpsimään kaikkea mahdollista mitä hämärässä vain voi säpsiä (liikennemerkkejäkin). Se lähti kuitenkin jäljelle, joskin erittäin epävarmasti edeten. Menimme heti ensimmäisestä risteyksestä väärään suuntaan ja korjasin tilanteen noin 10m päässä. Lähdin viemään Lolaa takaisin, sillä se mielestäni haahuili kovin paljon. Lola palasi siihen parkkipaikalle josta olimme lähteneet ja menikin nyt toiseen suuntaan, pimeään metsään.
Millonkohan sitä muistaisi ottaa sen otsalampun mukaan illalla jäljelle????? Onneksi Lola kulkee rauhallista tahtia, mutta pimeässä metsässä sai olla tarkkana ettei oma tai koiran nilkka nyrjähtänyt. Kyllä taas tunsi itsensä niin tyhmäksi kun otsalamppu oli hyvässä tallessa kotona!
Pimeässä metsässä pyörimmekin sitten hyvän tovin. Lola vei ensin vasemmalle, sitten palasi takaisin ja vei oikealle. Pyöri puiden ympäri ja menikin sitten suoraan. Sitten poikettiin taas polulta ja Lola vei meitä varmasti eteenpäin suoraan ryteikköön. Kun Lolan jalkojen alla alkoi kuulumaan lits läts, minun oli pakko se pysäyttää. Maasto alkoi näyttämään suon tapaiselta, enkä todellakaan uskaltanut mennä sinne minne Lola olisi halunnut. Palautin Lolaa taas pienen matkaa ja se valitsikin toisen reitin. Tosiaan pyörimme metsässä hyvän tovin ja sain jälkeenpäin tietää että jälki meni parinkymmenen metrin päässä metsästä, kävelytiellä. Tämä selittää siis aika paljon Lolan pyörittämisen. Itse oli täysin pihalla moisesta rundista, sillä oletin sen olevan jäljen päällä.
Saavuimme metsästä tielle ja Lola lähti varmasti kävelemään asvalttia pitkin. Loppumatka sujuikin melko hyvin, mutta maaliin päästyämme Lola juoksi maalikoiran ohi. Siis totaalisesti se kiihdytti vauhtia ja meni kulmasta ohi. Kouluttaja sanoi, että maali oli siinä mielessä haastavalla paikalla, että ilmaisu olisi pitänyt tehdä todella läheltä tai sitten erittäin kaukaa. Todennäköisesti Lola ei halunnut hermostuttaa maalikoiraa menemällä liian lähelle, vaan juoksi maalin ohi.
Jatkoimme siis matkaa ja tarkastelimme kaikki mahdolliset tien haarat.
Lola kääntyi takaisin noin 20m päässä, mutta ei kuitenkaan halunnu mennä suoraan maalille. Se tarkasteli jälleen kaikki tien haarat ja mukamas haisteli tohkeissaan maasta löytyviä tuoksuja.
Se päätti viellä viimeisestä risteyksestä mennä toiseen suuntaan, eikä vieläkään suoraan maaliin. Loppujen lopuksi tulimme siis maaliin sivukautta, emme edestä. Ilmaisu oli selkeä ja Lola oli selvästi onnesta soikeana.
Näitä tälläisiä "sokeita" jälkiä olisi minun hyvä tehdä enemmänkin. Kurssijälkiä ei koskaan kerrota etukäteen, missä ne kulkee. Mutta usein sitä kuitenkin tietää missä maali on ja osaa sen mukaisesti suunnistaa oikeaan suuntaan. Nyt huomasi hyvin haasteellisuuden, kun en tiennyt edes maalin suuntaa.
Lola on aivan poikki jäljen suorittamisen jälkeen. Nyt annan sille ainakin viikon lepoa ja todennäköisesti pidämme hiukan taukoa kurssijäljistä. Olemme melko tiuhaan tahtiin suorittaneet jälkiä, joten nyt olisi erittäin hyvä välillä treenata omia taitojani. tarvitsen hurjasti enemmän treeniä, missä minulla ei ole hajuakaan jäljen suunnasta, saatika maalin sijainnista. Osaan lukea Lolaa jo hyvin kun tiedän missä jälki menee, joten osaan kertoa mitä se meinaa. Mutta nämä "sokkotilanteet" ovat selvästi itselleni erittäin haastavia.
Vaikka koe meni läpi Lolan suorituksen takia, en itse ollut täysin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Olin todella epävarma koko ajan, vaikka tiesin etten voi muuta kuin luottaa koiraan. Seuraava tavoitteeni onkin saada itselleni rutkasti kokemusta ja varmuutta koiran lukemiseen, ilman mitään apuja :)
Hyvä Lola, huono minä, mutta enköhän se minäkin opi... toivottavasti ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti