Ortopedillä

Kävimme maanantaina Lolan kanssa ortopedillä Aistissa. Tarkoitus oli tutkia paremmin Lolan ontumisen syytä, sitä kun on jatkunut nyt reilun kuukauden.

Lolaa juoksutettiin, kävelytettiin, väänneltiin ja käänneltiin. Ainoa selvästi kipua aiheuttava liike tuli vasemman takajalan taaksepäin tehtävässä venytyksessä.
Lonkkia ei kuvattu, sillä Lolan lonkat on parisen vuotta sitten kuvattu jo.

Diagnoosi: alkava nivelrikko vasemmassa lonkassa.

Sain Lolalle nyt uutta Previcox-tulehduskipulääkettä, rimadyl kun ei näyttänyt auttavan. Lisäravinteina cartivettiä sekä omegamax-öljyä. Lääkärin mukaan nämä lisäravinteet ovat auttaneet monia nivel potilaita yllättävän hyvin.
Lola on nyt syönyt lääkkeitä 4 päivää ja ontuminen on vihdoin ja viimein loppunut!! Lola on selvästi piristynyt ja nyt sitä saakin pidellä kaksin käsin remmissä. Kuukausi ollaan nyt oltu remmiliikunnalla ja kaksi viikkoa pitäisi viellä olla.. Saas nähdä miten tässä käy ;)

Tässä viellä lääkärin lausuntoa:

Lievä vasemman takajalan ontuminen, nähtävissä etenkin kun koira kävelee hitaasti. Istuma-asento normaali. Erittäin hyvä lihaskunto, viellä ei ole tunnettavissa lihasasatrofiaa. Missään nivelessä ei havaita nivelnesteen lisääntymistä tai nivelturvotusta tai paksuuntumaa. Kaikki muut nivelet ovat liikkuvuudeltaan normaalit, vasemmassa lonkassa havaitaan normaalia pienempää liikettä ja kipua suoristuksen yhteydessä.

Laihdutus- tähtäin noin 42kg

Lonkkavika aiheuttaa ajan kanssa nivelen rappeumaa. Nivelruston puute aiheuttaa kipua. Tämä on jatkuva prosessi, jota emme saa pysäytettyä. Konservatiivisellä hoidolla saavutetaan useimmiten hyvää vastetta ja kipua saadaan hallittua jolloin elämänlaatu pysyy hyvänä. Mikäli tätä emme saa saavutettua, voidaan harkita lonkkanivelen proteesia, tekonivelen laittoa, mutta ainoastaan mikäli oireet ovat erittäin voimakkaat. Lihasmassan pitäminen hyvänä on erittäin tärkeää ja on yksi meidän tavoitteista myös tulevaisuudessa.

Nyt toivomme, että jatko menee yhtä hienosti kuin tämä alkukin on lähtenyt menemään. Että lisäravinteet ja laihdutus auttaa ja Lolan elämänlaatu pysyy ennallaa, eli hyvänä :)
Harrastukset meillä jatkuu, sehän on mitä parhainta liikuntaa. Muutenkin mietittyäni lääkärin diagnoosia, olen tullut siihen tulokseen, että elämää jatketaan normaalisti niin kauan kuin siihen vain pystytään. Jos tilanne pahenee, sitten mietitään vaihtoehtoja.
Kunhan Lolan sairasloma loppuu, niin elämä jatkuu. Lola saa elää täysillä elämänsä loppuun asti.

Olo on kyllä kieltämättä huojentunut kun ontuminen on loppunut ja selvästi Lola on muutenkin pirteämpi, oma itsensä taas :)

Synttäri juhlaa!

Tänään juhlittiin porukalla etsijäkoiraliiton toimintaa, joka alkoi miltei päivälleen 10 vuotta sitten.
10 vuotta sitten etsijäkoiraliiton puheenjohtajan "Lelu" sheltti saatiin takaisin 8kk kestäneeltä karkureissultaan. Siitä alkoi järjestäytynyt toiminta, jonka tarkoituksena on auttaa karanneet lemmikit takaisin kotiin. Koko ajan toimintaa kehitetään, jotta se palvelisi paremmin asiakkaita. Koulutuksia kehitetään, jotta etsijät (niin koirat kuin ohjaajatkin) olisivat mahdollisimman ammattitaitoisia. Liiton tiimihenki on loistava, iloitaan toisten onnistumisista ja autetaan ongelmissa. Erilaiset koirat opettavat oman koiran lisäksi, myös lukemaan toisen rotuisia koiria.

Aloitimme juhlahumun Luukkaan ulkoilualueelta, jonne kokoonnuimme. Ensiksi tehtiin tärkeimmät, eli marssimme grillitupaan syömään ja juomaan kupposen kuumaa. Jutustelu oli kepeää, oli mukava nähdä miten jokaisessa pöydässä nauru raikui.

Masut täynnä kokoonnuimme jälleen parkkipaikalle, jossa meidät jaettiin treeni ryhmiin. Siitä jokainen lähti omalle alueelleen tekemään koirille jälkiä.

Lola oli tänään elementissään. Olen niiiiiiiin onnellinen!
Lolan jälki ei ollut mikään haastava, tien ylityksen siihen kuitenkin halusin. Se menikin suht hyvin, vähän Lola empi mutta meni sitten yli kun otin askeleen eteenpäin.
Jäljestys sujui häntä huiskuen, ihan koko ajan. Kerran Lola jopa heitti onnen kuperkeikankin. Ilmaisu oli aivan mahtava, Lolan silmät loistivat kun palkkasin sen.

Aivan ihanaa katseltavaa, miten se suorastaan nauttii tehdessään töitä. Riemulla ei ole rajaa, kun Lola jälkeä ajaa :)

Ihana tyttö!!

Lunta, lunta, lunta

Lunta taas piisaa.
Pian koittaa kevät, joten nyt täytyy nauttia lumesta, niin kauan kuin sitä viellä on jäljellä :)

Lyyli

Hemmo

Lola

Viimeinen kaupunkijälki suoritettu

Kävimme Lolan kanssa eilen suorittamassa viimeisen kaupunkijäljen.
Lolan kunto on parantunut, mutta se ei ole vieläkään terve. Ontuu silloin tällöin, varsinkin ravissa. Koska jäljestys on kuitenkin pääasiassa rauhallisella temmolla kävelemistä, päätimme mennä kokeilemaan kaupunki osuuden viimeistä kurssijälkeä.
Jälki oli 1,5km ja 6h vanhennettu. Jälki kulki Olarin keskustan poikki ja päättyi urheilupuistoon.

Jälki oli haasteellinen ja minulle erittäin opettavainen. Havaitsin taas paljon asioita, joihin yritän nyt treeneissä löytää selkeämpää selitystä.

Olen aina pitänyt kaupunkia Lolalle haasteellisimpana maastona ja eilen se taas osottautui oikeaksi. kaupungin ihmiset, koirat, juoksijat, lastenvaunut eivät tuottaneet Lolalle haastetta. Mutta sensijaan vilkasliikenteiset tiet tuottivat. Epäselväksi jäi, häiriintyykö Lola henkisesti liikenteestä, vai eikö se vain pysty haistamaan hajua pakokaasun seasta. Tämä voi olla ihan rakenteellinenkin "vika", voi siis hyvinkin olla, että pakokaasut sekoittavat Lolan hajuaistin niin pahasti, ettei se pysty enää haistamaan annettua hajua.

Lola lähti jäljelle suurella innolla. Jäljen alku kulki heti suurempaa tien vartta pitkin ja Lola kääntyikin väärään suuntaan. Jälki olisi mennyt suoraan, Lola kääntyi vasemmalle. Kiersimme lenkin talojen sisäpihalla ja lopulta Lola palautti minut takaisin alkupisteeseen. Lähdimme uudelleen matkaan ja nyt se kulki suoraan.

Saavuimme suureen risteykseen. Lola katsoi oikealle, katsoi minua, mutta meni sitten kuitenkin vasemmalle. Se söi matkalla paljon lunta, joka on yleensä sille sijaistoiminto. Tässä vaiheessa tulkitsin tilanteen niin, että jälki meni oikeasti tien yli oikealle, mutta Lola lähti ilmavainulla oikaisemaan vasemmalle. Näin ei kuitenkaan ollut. Lola lähti täysin väärään suuntaan, mistä se ei mitenkään voinut hajua edes saada. Sen koko olemus oli jotenkin kasassa, tahti oli hidasta, edettiin suorastaan lönkytellen.
Ohitettiin hienosti ihmisiä kadulla, oli suorastaan tunkua.

Kuljimme noin 300m väärään suuntaan, jossa kouluttajan kanssa analysoimme tilannetta. Kerroin missä Lola mielestäni oli näyttänyt minulle missä jälki meni ja palasimme sitten siihen kohtaan.

Risteys oli vilkasliikenteinen ja jälki oli ylittänyt autotien. Lola söi risteyksessä paljon lunta, eikä suostunut etenemään mihinkään suuntaan. Odottelimme viitisen minuuttia, annoin sille jopa alkuhajun uudelleen. Mutta se ei suostunut liikkumaan mihinkään. päätin viedä Lolan tien toiselle puolelle, sinne minne se oli osoittanut minulle jäljen jatkuvan. Kun ylitimme tämän vilkkaan risteyksen Lolan olemus muuttui. Häntä nousi, vauhti kiihtyi, se oli taas oma innokas itsensä. Oltiin siis selvästi jäljellä taas.

Jälki poistui suuren tien varrelta ja puikkelehti talojen välistä. Lola meni kaikki kulmat erittäin hienosti, täysin ilman ongelmia. Jäljestys sujui hienosti aina kun emme olleet vilkkaan autotien vieressä. Vauhti oli hurja ja Lolan häntä huiskui.

Jälleen saavuimme suuren tien varteen, jonka yli jälki kulki. Lola vei minut suojatien kohtaan, vilkaisi jälleen tien yli, mutta meinasi lähteä eteenpäin. Nyt reagoin saman tien ja pienellä vartalon avulla näytin Lolalle, että mennään tästä vaan yli. Yli mentiin ja loppumatka sujui täysin ongelmitta.

Maalikoira oli autossa odottamassa, ikkunat ja ovet kiinni. Oli mielenkiintoista nähdä miten ilmaisu tapahtuisi. Sitä ei valitettavasti kuitenkaan saatu, sillä viereisen auton takakontti oli auki kun pariskunta kasasi sinne suksiaan. Lola teki kenguruloikat ja kävi onneissaan moikkaamassa hiihtäjät. Sen jälkeen se oli selvästi palkannut itsensä, eikä enää etsinyt. Otimme siis koiran viereisestä autosta ulos ja palkkasin Lolan kun se ryhdistäytyi koiran nähtyään.

Sen verran haasteita tällä jäljellä riitti, että päätimme kouluttajan kanssa Lolan tarvitsevan muutaman kaupunkitreenin ennen koetta. Minun pitäisi nyt saada selville paineistuuko Lola liikenteestä, jolloin voisimme harjoittelulla päästä siitä yli. Vai onko nyt niin, että Lola ei vaan pysty pakokaasujen takia haistamaan hajua, jolloin minun täytyy tehdä niinkuin tälläkin jäljellä tein, eli viedä Lola autoteiden yli sinne minne se osoittaa.
Eli siis lähinnä minä tarvitsen treeniä ennen koetta, jotta osaan Lolaa lukea paremmin :)

Vaikka suoritus ei tällä kertaa ollut tyylipuhdas, olen erittäin onnellinen niistä asioista mitä taas opin. Aikaisemmin olen huomannut, että kaupunkin on haasteellinen ympäristö Lolalle, mutta nyt sain tietää miksi. Aikaisemmin itse olen luullut sen johtuvan ihmisistä ja hälinästä, mutta selvästi se johtuukin autoista. Lolahan ei ole tottunut kulkemaan vilkkaan liikenteen seassa. Pienenä se myös pelkäsi autoja, joten tämä voi johtua ihan hyvin myös siitä.

Noh, haasteet on luotu ratkottavaksi ja eiköhän tämäkin homma saada sujumaan kuin vettä vaan :)