Kävimme Lolan kanssa eilen suorittamassa viimeisen kaupunkijäljen.
Lolan kunto on parantunut, mutta se ei ole vieläkään terve. Ontuu silloin tällöin, varsinkin ravissa. Koska jäljestys on kuitenkin pääasiassa rauhallisella temmolla kävelemistä, päätimme mennä kokeilemaan kaupunki osuuden viimeistä kurssijälkeä.
Jälki oli 1,5km ja 6h vanhennettu. Jälki kulki Olarin keskustan poikki ja päättyi urheilupuistoon.
Jälki oli haasteellinen ja minulle erittäin opettavainen. Havaitsin taas paljon asioita, joihin yritän nyt treeneissä löytää selkeämpää selitystä.
Olen aina pitänyt kaupunkia Lolalle haasteellisimpana maastona ja eilen se taas osottautui oikeaksi. kaupungin ihmiset, koirat, juoksijat, lastenvaunut eivät tuottaneet Lolalle haastetta. Mutta sensijaan vilkasliikenteiset tiet tuottivat. Epäselväksi jäi, häiriintyykö Lola henkisesti liikenteestä, vai eikö se vain pysty haistamaan hajua pakokaasun seasta. Tämä voi olla ihan rakenteellinenkin "vika", voi siis hyvinkin olla, että pakokaasut sekoittavat Lolan hajuaistin niin pahasti, ettei se pysty enää haistamaan annettua hajua.
Lola lähti jäljelle suurella innolla. Jäljen alku kulki heti suurempaa tien vartta pitkin ja Lola kääntyikin väärään suuntaan. Jälki olisi mennyt suoraan, Lola kääntyi vasemmalle. Kiersimme lenkin talojen sisäpihalla ja lopulta Lola palautti minut takaisin alkupisteeseen. Lähdimme uudelleen matkaan ja nyt se kulki suoraan.
Saavuimme suureen risteykseen. Lola katsoi oikealle, katsoi minua, mutta meni sitten kuitenkin vasemmalle. Se söi matkalla paljon lunta, joka on yleensä sille sijaistoiminto. Tässä vaiheessa tulkitsin tilanteen niin, että jälki meni oikeasti tien yli oikealle, mutta Lola lähti ilmavainulla oikaisemaan vasemmalle. Näin ei kuitenkaan ollut. Lola lähti täysin väärään suuntaan, mistä se ei mitenkään voinut hajua edes saada. Sen koko olemus oli jotenkin kasassa, tahti oli hidasta, edettiin suorastaan lönkytellen.
Ohitettiin hienosti ihmisiä kadulla, oli suorastaan tunkua.
Kuljimme noin 300m väärään suuntaan, jossa kouluttajan kanssa analysoimme tilannetta. Kerroin missä Lola mielestäni oli näyttänyt minulle missä jälki meni ja palasimme sitten siihen kohtaan.
Risteys oli vilkasliikenteinen ja jälki oli ylittänyt autotien. Lola söi risteyksessä paljon lunta, eikä suostunut etenemään mihinkään suuntaan. Odottelimme viitisen minuuttia, annoin sille jopa alkuhajun uudelleen. Mutta se ei suostunut liikkumaan mihinkään. päätin viedä Lolan tien toiselle puolelle, sinne minne se oli osoittanut minulle jäljen jatkuvan. Kun ylitimme tämän vilkkaan risteyksen Lolan olemus muuttui. Häntä nousi, vauhti kiihtyi, se oli taas oma innokas itsensä. Oltiin siis selvästi jäljellä taas.
Jälki poistui suuren tien varrelta ja puikkelehti talojen välistä. Lola meni kaikki kulmat erittäin hienosti, täysin ilman ongelmia. Jäljestys sujui hienosti aina kun emme olleet vilkkaan autotien vieressä. Vauhti oli hurja ja Lolan häntä huiskui.
Jälleen saavuimme suuren tien varteen, jonka yli jälki kulki. Lola vei minut suojatien kohtaan, vilkaisi jälleen tien yli, mutta meinasi lähteä eteenpäin. Nyt reagoin saman tien ja pienellä vartalon avulla näytin Lolalle, että mennään tästä vaan yli. Yli mentiin ja loppumatka sujui täysin ongelmitta.
Maalikoira oli autossa odottamassa, ikkunat ja ovet kiinni. Oli mielenkiintoista nähdä miten ilmaisu tapahtuisi. Sitä ei valitettavasti kuitenkaan saatu, sillä viereisen auton takakontti oli auki kun pariskunta kasasi sinne suksiaan. Lola teki kenguruloikat ja kävi onneissaan moikkaamassa hiihtäjät. Sen jälkeen se oli selvästi palkannut itsensä, eikä enää etsinyt. Otimme siis koiran viereisestä autosta ulos ja palkkasin Lolan kun se ryhdistäytyi koiran nähtyään.
Sen verran haasteita tällä jäljellä riitti, että päätimme kouluttajan kanssa Lolan tarvitsevan muutaman kaupunkitreenin ennen koetta. Minun pitäisi nyt saada selville paineistuuko Lola liikenteestä, jolloin voisimme harjoittelulla päästä siitä yli. Vai onko nyt niin, että Lola ei vaan pysty pakokaasujen takia haistamaan hajua, jolloin minun täytyy tehdä niinkuin tälläkin jäljellä tein, eli viedä Lola autoteiden yli sinne minne se osoittaa.
Eli siis lähinnä minä tarvitsen treeniä ennen koetta, jotta osaan Lolaa lukea paremmin :)
Vaikka suoritus ei tällä kertaa ollut tyylipuhdas, olen erittäin onnellinen niistä asioista mitä taas opin. Aikaisemmin olen huomannut, että kaupunkin on haasteellinen ympäristö Lolalle, mutta nyt sain tietää miksi. Aikaisemmin itse olen luullut sen johtuvan ihmisistä ja hälinästä, mutta selvästi se johtuukin autoista. Lolahan ei ole tottunut kulkemaan vilkkaan liikenteen seassa. Pienenä se myös pelkäsi autoja, joten tämä voi johtua ihan hyvin myös siitä.
Noh, haasteet on luotu ratkottavaksi ja eiköhän tämäkin homma saada sujumaan kuin vettä vaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti