Tunteet kuohuu

Niin moni koirayhdistys on/on ollut tai alkaa olemaan kovin riitainen. Usein sitä huomaa, että monet riidat ovat jotakin vanhoja kaunoja, joista ei kukaan edes enää muista mistä ovat lähteneet. Usein ulkopuolinen huomaa, ettei asioista  riidellä, vaan riidat ovat henkilökohtaisia ja kohdistuvat johonkin tiettyyn henkilöön tai henkilöryhmään.

Monessa yhdistyksessä missä itse olen ollut mukana, yleisin riidan ja pahan mielen aiheuttaja on jokin muutos, esimerkiksi uuden hallituksen valinta. Vaikka hallituksen valinnan suorittaa jäsenistö, olen huomannut, että se on yksi yleisimmistä pahan mielen aiheuttajista.
Toki muitakin syitä mielipahalle löytyy. Ja välillä tuntuu, ettei mitään varsinaista syytä edes tarvitse olla, niitä kyllä pystytään keksimäänkin.

Oma mielipiteeni on se, että siinä vaiheessa kun asioista ei riidellä, vaan ihmiset riitelevät keskenään tulisi pysähtyä, ihan jokaisen!
Toki ymmärrän, ettei kaikesta voi olla samaa mieltä, eikä kuulukkaan. Silloin ei mikään asia kehity jos jämähdetään vanhaan tuttuun tapaan. Mutta siinä vaiheessa kun riidat menevät henkilökohtaiselle tasolle, sillä ei saada aikaa mitään positiivista. Usein tälläiset riidat ovat erittäin "likaisia" ja menevätkin jo selvästi kiusaamisen puolelle.  Henkilökohtaiset erimielisyydet tulee hoitaa aina asianosaisten kanssa, eikä niihin tulisi sekoittaa ulkopuolisia ihmisiä esimerkiksi somessa huutelemalla. Kuitenkin tälläisiin huuteluihin törmää, palstalla kuin palstalla. Ihmisistä laitetaan mitä erikoisempia henkilökohtaisia juoruja liikkeelle. Toiset juorut perustuvat löysästi totuuteen, toisilla ei ole totuuden kanssa edes mitään tekemistä. Koiraharrastuksessa on aina helppoa yrittää pilata jonkun toisen maine juorulla "sen oma koira ei toimi..."

Toivoisin, että jokainen joka kuulee juoruja, tai lukee niistä somesta, on sen verran viisas ja kriittinen, että ymmärtää tarkastaa juorujen todenperäisyyden, ennen kuin ottaa niitä faktoina. Nykypäivänä on helppoa ja todella nopeaa laittaa perättömiä juoruja liikkeelle sosiaalisen median kautta. Surullista mutta totta. Tätä tapahtuu jatkuvasti. Ja tätä tapahtuu aikuisten ihmistenkin kesken. Tämä on mielestäni kiusaamista, eikä siihen kannata missään nimessä mennä mukaan.

Varmasti jokainen on jo,  tai ainakin tulee kokemaan "mustamaalaamista" jossain vaiheessa. Se tuntuu olevan valitettavan yleistä varsinkin koiraharrastuksissa. Mitä enemmän koiraharrastuksissa menestyy, sitä enemmän se tuntuu herättävän joissakin toisissa, samaa lajia harrastavissa negatiivisiä tunteita. Omaa menestymistään ja siihen tyytyväisyyttään, ei kannata koskaan peilata pelkästään vertaamalla sitä toisten menestykseen. Se on huono tie mielen hyvinvoinnille, sekä omalle kehittymiselle.

Negatiivinen ajattelu

Ajatukset ovat sisäistä ääntä, se on puhetta, joka tapahtuu päämme sisällä. Ajatukset syntyvät muistoistamme, tunteistamme ja tilanteista. Tärkeää ei ole ymmärtää miten ajatukset syntyvät, tärkeämpää on tiedostaa mihin ajatuksiin takerrumme kiinni ja mistä päästämme irti.

Ajattelutapamme muokkaa maailmankuvamme. Se näyttää meille maailman juuri sellaisena kuin uskomme sen olevan. Jokaisella meillä on siis oma henkilökohtainen maailmankuvamme, jota pidämme totuutena.

Ajatukset, tunteet ja mieli saavat aivot erittämään kemikaaleja. Näillä kemikaaleilla on suora yhteys ihmisen terveydentilaan. Negatiivinen ajattelu ei siis vain saastuta mieltä, vaan se aiheuttaa pahimmillaan koko kehon terveydentilan heikkenemisen, vastustustuskyvyn laskemisen.

Tunteet, motivaatio ja käyttäytyminen, lähtevät kaikki mielestä. Mielessä luomme maailmankuvamme. Mitä paremmin tiedostamme oman ajattelutapamme, sitä paremmin voimme vaikuttaa siihen. Kykenemme olemaan avoimia toistenkin ajatuksille ja näkemyksille. Se rikastuttaa maailmankuvaamme.

Itselläni on valitettavasti hyvä kokemus siitä miten väärä tunnetaso syö motivaation, niin koiran ohjaajalta kuin koiraltakin.

Myrskyn kanssa aloittaessamme vepe harrastuksen liityin treeniporukkaan, josta en tuntenut ketään aikaisemmin. Porukka oli minulle siis joukko tuntemattomia ihmisiä ja menin treeneihin intoa puhkuen ja uuden lajin opettelemista kovasti odottaen.

Montaa minuuttia ei treeneissä tarttenut olla, kun mieleeni hiipi pieni tunne siitä, että minä en ehkä ollutkaan niin tervetullut porukkaan. Pienien sivuhuomautuksien rivien välistä kykenin lukemaan, että ehkäpä minulla oli väärän rotuinen koira tai kenties koirani oli väärältä kasvattajalta.

Kaksi ensimmäistä treeniä meni täysin penkin alle. En saanut koiraani tekemään mitään. Se meni veteen kyllä, mutta se ei uinut apuohjaajan luo veneelle hakeman palkkaa. Se ei suostunut nostamaan kumiveneeseen tassuaankaan. Se ei kertakaikkiaan tehnyt mitään muuta kuin seisoi rantavedessä.

Kolmanteen treeniin mennessä oma motivaationi oli jo niin pakkasen puolella, että sinne oli jopa vaikea lähteä. Ja kun mitään apuja, innostusta tai vinkkejä ei keneltäkään naurun hymistelyn lomasta tullut, päätin jättää homman siihen.

Seuraavana kesänä jätin huonot kokemukset taakseni ja liityin toiseen porukkaan. Menin hiukan epävarmana ensimmäisiin treeneihin, kertoen mitä vuosi sitten oli tapahtunut. Treenien vetäjä oli innostunut, hän pyysi oitis ottamaan koiran autosta jotta saadaan nähdä miten se käyttäytyisi nyt. Heti ensimmäisissä treeneissä tällä uudella porukalla, johon tunsin itseni ja koirani tervetulleeksi, Myrsky ui veneelle hakemaan palkan. Se ui veneelle hakemaan lelun ja veti veneen rantaan. Se tuli kanssani veneeseen. Se meni vieraan kanssa veneeseen ja hyppäsi sieltä ongelmitta veteen.

Tämä kokemus, vaikkei se niin positiivinen kaikilta näkökulmilta ollutkaan, avasi silmäni sille, miten paljon tunteet vaikuttavat suoritukseen. Ja koiran kanssa harrastaessa, se vaikuttaa myös koiran suoritukseen, sekä motivaatioon.

Tämän kokemuksen myötä, mikäli en ole tuntenut itseäni ja koiraani tervetulleeksi johonkin treeniryhmään, olen lopettanut homman heti. En halua enää tuhlata omaa aikaani ja tappaa koirani motivaatiota sillä, että ihmiset viestittävät vääriä tunnetiloja.

Ajatelkaapa treeniporukkaa jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jossa jokaisen koirakon menestymiseen panostetaan täysillä. Jossa jokainen koirakko on yhtä tärkeä ja jossa jokaisen koirakon ongelmiin suhtaudutaan haasteina, jotka selvitetään ja ylitetään porukalla.

Ajatelkaa treeniporukkaa, jossa on tekemisen meininkin. Jossa on positiivinen ilmapiiri. Tälläinen treeniporukka tekee tuloksia. Tälläiseen porukkaan tulee pyrkiä. Tälläiseltä porukalta homma onnistuu, sekä ohjaajat, että koirat ovat todella motivoituneita. Tälläisellä porukalla ei ole olemassa mitään esteitä mitkä estäisivät tavoitteisiin pääsemisen.Tälläiset porukat ovat kultaa!

Uusien ajatusrakenteiden luominen ei ole helppoa. Se ei tapahdu nopeasti, eikä varsinkaan väkisin. Ajatusten muuttamiseen pääsee käsiksi vasta, kun tunteet eivät rajoita tai muokkaa niitä. Ajatukset ovat tunteiden ohjaajia, ne ovat kuin  ratti autossa. 

Opettelemalla ajattelemaan asioita oikein, pystymme säätelemään tunteitamme ja vaikuttamaan niihin, sekä meidän omaan hyvinvointiimme.

Tunteet

Tunteita ei tarvitse kieltää, eikä niitä tule kieltää. Kaikki tunteet kuuluvat inhimilliseen elämään. Tunne on kehon vastaus sisäiselle äänelle, ajatukselle. Tunteet ohjaavat toimintaamme, se voi olla myös suora reaktio ulkoiselle ärsykkeelle. Tunteet aiheuttavat kehossamme moninaisia biokemiallisia muutoksia, jotka näkyvät koirienkin hajutyöskentelyssä. Adrenaliini haisee voimakkaimmin tunteista koirienkin nenään.

Vaikka haluaisimme ajatella, että kuljemme järjen osoittamaa tietä enemmin kuin tunteen tekemää, on hyvä tiedostaa, että ihmisen käyttäytymistä ohjaavat kuitenkin useammin tunteet kuin järki. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä ole toistensa vastakohtia valinnoissamme.

Tunteet ohjaavat meitä kahteen suuntaan, väistämään kipua tai hakemaan nautintoa. Se on alkuajoista jäljelle jäänyt selviytymisvietti, joka meissä ihmisissä tänäkin päivänä on syvällä geeneissämme. Aivot eivät itsessään päätä, mikä on meille hyväksi, ne reagoivat tunteiden tasolla näihin kahteen asiaan. Voimakkaiden tunteiden vallassa onkin suuri mahdollisuus tehdä asioita tai päätöksiä joita myöhemmin joutuu katumaan syvästi. Siksi olisikin suotavaa, ettei suuria päätöksiä kannata tehdä tunnekuohuissa. Asioihin tulisi ottaa  etäisyyttä, antaa tunnekuohun lauhtua,  miettiä "yön yli" ennen päätöksen tekoa.

Tunteet muodostuvat joko sisäisestä tai ulkoisesta ärsykkeestä. Pääsääntöisesti tunteet auttavat ihmistä toimimaan tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Voimakkailla tunteilla on tapana jäädä mieleemme pidemmäksi aikaa. Ne voivat joka auttaa, tai päin vastoin, vaikeuttaa toimintaamme. Stressaavassa tilanteessa käyttäytyminen, perustuu usein pitäaikaiseen muistiin ja siellä oleviin kokemuksiin, sekä tunneassosiaatioihin. Ihmistä ohjaavat edelleenkin vietti ja vaistotoiminnot.

Tunteet ovat tarttuvia. Se on periytynyt esi-isiltämme, jossa lajin selviytymisen kannalta oli tärkeää, että laumaa puolustaessa kaikki lauman jäsenet olivat agressiivisia. Tämä on nykypäivänäkin havaittavissa sekä eläimissä, että ihmisissä. Yksi voimakkaasti tunteella reagoiva henkilö, saa koko joukon reagoimaan samoin. Tämän takia esimerkiksi rauhallisesti alkavat mielenosoitukset voivat yltyä nopeasti agressiiviseksi joukoksi ihmisiä. Tämän takia, yksi negatiivinen ihminen työyhteisössä voi myrkyttää koko työilmapiirin. Negatiiviset tuneet tarttuvat voimakkaammin kuin positiiviset, mutta positiivisetkin tarttuvat.

Vihainen ihminen karkoittaa toisia läheltään. Vihainen ihminen on usein epävarma ja siksi välttelemme tälläisten seuraa jopa tiedostamattomasti. Positiivisen ja iloisen ihmisen seurassa on turvallisempaa olla, kuin negatiivisen tai vihoittelevan. Hyväntuulisen kelkkaan on tungosta, vihaisen ihmisen kelkasta halutaan pois.

Tunteet vaikuttavat ihmisen ajatteluun. Hallitsemattomien mielialojen seuraaminen tai väistäminen on toivotonta, hyödytöntä, väsyttävää ja turhauttavaa. Voimakkaan negatiivisen tunteen vallassa on vaikea olla rakentava ja rationaalinen.

Aivotoimintamme

Tutkimusten mukaan aivotoimintojemme tehokkuus, on suuntautunut negatiivisen viestin vastaanottamiseen, tallentamiseen, varastoimiseen ja muistamiseen. Siksi meillä on kyky muistaa tapahtuneita negatiivisiä asioita pidemmänkin ajan takaa, ja tuntea ne samat negatiiviset tuntemukset yhtä voimakkaasti kuin silloinkin. 

Meidän tulisi pyrkiä vaalimaan kauniita ja lämpimiä tunteita negatiivisten tunteiden sijaan. Negatiiviset tunteet kuuluvat toki ihmisen elämään, mutta ne tulisi ainoastaan tunnistaa ja antaa niiden sen jälkeen poistua. 

Tunteet jalostuvat, kehittyvät ja muutavat muotoaan joko hyvään tai huonoon suuntaan. Tämän suunnan valinta on se, joka on meidän hallinnassamme. Me voimme valita mihin suuntaan meidän kulloinenkin tunteemme kehittyy, ja kuinka kauan me siitä pidämme kiinni antaen sen vaikuttaa elämäämme.

Tunteita ja ajatuksia on jalostettava, jotta voimme nauttia paremmasta elämästä. Mikäli tunteitaan ja ajatuksiaan ei kykene jalostamaan parempaan suuntaan, aiheutuu mielen mustuminen. Mielen mustuessa tarpeeksi, paha olo on purettava vihan tunteen aiheuttamiin henkilöihin. Tämä on mielenhäiriön luoma harha. Todellinen paha olo syntyy aina ihmisen omissa ajatuksissa ja tunteissa, ei ulkopuolisissa ihmisissä.

Voimakas pahan olon tunne hakee aina väylät purkautumiseen. Jossain vaiheessa paha olo purkautuu, enemmin tai myöhemmin. Tästä johtuvat mm toisten ihmisten mustamaalaamiset, perättömien juorujen levittäminen. Ihminen hakee omalle pahalle ololleen purkautumiskeinoa, eikä sillä ole aina välttämättä mitään tekemistä kohteeksi joutuneen ihmisen kanssa. 

Viha sitoo liikaa energiaa. Se heikentää sekä mentaalista, että fyysistä suoritusta. Tunteet vaikuttavat mielialaamme ja mielen laatu vaikuttaa kaikkeen toimintaamme.

Alakuloinen ja masentunut mieli elää menneisyydessä. Huolestunut ja ahdistunut mieli elää tulevaisuudessa. 

Tietoinen läsnäolo on nykyhetken aistimista, kuulemista, näkemistä ja tuntemista. Siihen meidän tulee pyrkiä, oman hyvinvointimme takaamiseksi.

 Onnellisuus

Todellinen onnellisuus löytyy ihmisen omasta sisäisestä maailmasta. Sitä ei saa ulkoisilla asioilla. Onnellisuus on valinta, jonka yksi rakenne on henkinen tasapaino.

Onnellisuus on henkilökohtaista. Jokainen on vastuussa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja tekemisistään. Yksi onnellisuuden tekijä on sopusointu. Sopusointu itsensä kanssa, sekä läheistensä kanssa. Sopusointu ympäristön kanssa, sekä luonnon kanssa. Sopusointu tarvitsee aina myötätuntoa ja empatiaa. 

Onnellisuus on vapautta. Se on tunnetta oman elämän hallitsemisesta. Terveeseen itsekkyyteen tulee opetella. Jos emme itse pidä huolta itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme, ei sitä tee kukaan muukaan.

Se miten me puhumme muista ihmisistä ja suhtaudumme heihin, ei kerro niinkään heistä, vaan se kertoo enemmän meistä ja meidän tavastamme ajatella. Tämä asia unohtuu yleensä siinä vaiheessa, kun annamme tunteillemme liian suuren vallan vaikuttaa käyttäytymiseemme. Varsinkin sosiaalisessa mediassa toisten haukkuminen, mollaaminen ja mustamaalaaminen eivät yleensä aiheuta sitä reaktiota mitä kirjoittaja toivoisi, vaan se päin vastoin, kertoo muille kirjoittajan omasta ajatusmaailmasta.

Pahan olon purkaminen puhumalla on aina hyödyllistä. Tulee kuitenkin tehdä selkeä ero sen suhteen, milloin kertoo omista tunteistaan ja milloin puhuminen on vain oman pahan olon purkamista eteenpäin. Puhuminen puhdistaa, kiukuttelu saastuttaa.

Pelko

Yksi hallitsevimmista käyttäytymistämme ahjaavista tunteista on menettämisen pelko. Muutos, oli se sitten mitä vaan ja missä osa-alueessa elämää tahansa, aiheuttaa usein hallinnan menettämisen pelkoa. Hallinnan tunteen menettämisen pelko on erittäin voimakkaasti vaikuttava tunnetila. Se mitä emme ymmärrä, sitä vastustamme. Elämämme on kuitenkin jatkuvaa muutosta, koko ajan.

Kaikkea oppimista, energian täysmääräistä käyttämista ja hyödyntämistä estää yksi asia: pelko. Tämä estävä tunne on kaikkein tehokkain.

Itseluottamus

Itseluottamus ei ole vain tiettyjen ihmisten etuoikeus, vaan saavutettavissa oleva asia jokaiselle ihmiselle. Itseensä luottava ihminen ei anna sijaa epäonnistumisen pelolle, eikä suostu huolien huokailuun. Epäonnistumiselle annetaan arvoa opetuksen muodossa. Kaikki ihmiset epäonnistuvat joskus, menestyjät usein. Menestyvät ihmiset pohtivat epäonnistumisiaan oppiakseen niistä ja jatkavat matkaansa entistäkin viisaampina.

Yleensä ihmisen itseluottamus laskee, kun muut arvostelevat tai nousee kun kehutaan. Tämän hetkellisen tunteen ei pidä antaa vaikuttaa itseluottamuksen perustaan. Me itse luomme asioille merkityksen, eivät asiat sinänsä. Mikäli annamme muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi itseluottamuksemme perustaan, alamme rakentaa omakuvaa muiden mielipiteiden varaan. Tällöin itseluottamuksen kehittyminen ei ole enää omassa hallinnassa. On pidettävä kaikki sisäiseen maailmaan liittyvät seikat oman päätösvallan alla, eikä sitä valtaa saa antaa muille.

Aina tulee aikoja, jolloin meillä kaikilla itseluottamus on koetuksella. Itseluottamusta on rakennettava päivittäin, sen ymmärtämiselle tulee antaa aikaa ja siihen tulee keskittyä päivittäisissä tekemisissä. Se koostuu pienistä tekijöistä, joille annetaan oikeaa merkitystä ja joiden avulla rakennetaan suurempaa kokonaisuutta.

Jokapäiväisten arkisten asioiden oikeasta suhteuttamisesta voidaan rakentaa terveempi ja vahvempi itseluottaminen. Mikäli joku sanoo meille loukkaavasti, voimme vastata siihen henkisesti hymyillen. Emme anna sen vaikuttaa itseemme tai tunteisiimme negatiivisesti. Kysymys on ainoastaan meidän omasta asennoitumisestamme. Se on oiva tilaisuus kehittää itseään. Jokaisen tilausuuden jälkeen huomaamme, mikä hyvän olon tunne tulee siitä, että olemme kontrolloineet omaa mieltämme ja näin lisänneet luottamusta itseemme.

Elämässä tapahtuu koko ajan asioita, joihin me emme pysty suoranaisesti vaikuttamaan. Mutta se, miten me käsittelemme erilaiset eteemme tulevat asiat, ovat meidän hallinnassamme. Haluatko jäädä märehtimään menneitä, myrkyttää niillä oman mielesi. Haluatko kiukulla karkoittaa ihmiset luotasi ja kenties jopa menettää terveytesikin. Vai pitäisikö menneet asiat jättää omaan arvoonsa, sillä niihin ei kuitenkaan enää kykene vaikuttamaan, kuin vain ja ainoastaan oman asenteen kautta. Antaa negatiivisten menneiden asioiden jäädä omaan arvoonsa, ottaa niistä opiksi jos niistä opiksi voi ottaa. Mutta ennen kaikkea, antaa niiden olla vaikuttamatta elämäämme jatkossa, varsinkaan negatiivisten tunteiden kautta. Katkeruus on elämän myrkky.

Lähteet: 

 

Mölli kisoissa

Eilen kävimme Mayan kanssa hakemassa jälleen kisakokemusta mölleistä. Möllit pidettiin Tapiolassa autokoulu safarin tiloissa.

Kisat aloitettiin ulkoetsinnällä, joka osottautuikin haasteelliseksi. Alue oli sisäpihalla, jonka rajasi talon seinät. Piha oli kummastakin päästä avoin, jolloin tuuli pääsi pyörimään piha-alueella kiitettävästi. Hajupiilo oli alueen keskellä lavapinossa.
Maya joutui tekemään tosissaan töitä kohdentaakseen mistä haju tuli. Se kävi pariin kertaan tarkastamassa alueen nurkat, mutta palasi aina takaisin lavapinolle ja pyöri sitä ympäri. Ymmärsin, että haju on lavoissa mutten saanut heti ilmaisua. Pyysin Mayaa kohdentamaan ja viimein se merkkasikin minulle lavan reunan. Ilmoitin löydön, jolloin tuomari pyysi minua kertomaan missä piilo on. Osasin Mayan käyttäytymisestä kertoa piilon paikan tarpeeksi tarkkaan ja saimme siitä hyväksytyn tuloksen.
Oman suorituksen jälkeen oli mielenkiintoista katsoa toisten suorituksia, kaikki koirat pyörivät enemmän tai vähemmän lavojen ympärillä, kohdentaminen tuntui olevan myös toisille hankalaa. Toki joukossa oli koirakko, joka meni ihan suoraan hajupiilolle ja ilmaisivat sen tyylipuhtaasti :)
Otetaan mukaan treenisuunnitelmaan ulkopiilo, jossa haju pääsee leviämään esteittä jokaiseen suuntaan.

Ulkoetsinnän löytöpisteet 25 (maksimi) virhepisteet 0 (minimi) ja aika 1.11.4   (SIJOITUS 2.)

Ulkoetsinnästä jatkoimme suoraan ajoneuvo etsintään. Rata oli samalla alueella noin 5m päässä edellisestä. Radalla oli yksi henkilöauto ja yksi traileri perätysten. Piilo oli trailerissa noin Mayan nenän korkeudella.
En ihan tasan tarkkaan muista miten Maya tämän radan suoritti. Autoa se ei niinkään kierrellyt, mutta trailerin se kävi haistelemassa vastakkaiselta puolelta ennen kuin löysi hajun lähteen. Ilmeisesti tuuli teki tässäkin tepposensa. Ilmaisu oli selkeä ja se tapahtui aivan piilon kohdalle.

Ajoenuvoetsinnän löytöpisteet 25, virhepisteet 0, aika 0.24.6  (SIJOITUS TÄSSÄ 3.)

 Kun kaikki 7 koirakkoa olivat suorittaneet nämä kaksi etsintää siirryttiin laatikoille ja siitä heti perään sisäetsinnälle. Tässä välissä tuli siis noin 30min tauko, joka oli ihan paikoillaan sekä koiralle, että ohjaajalle.

Laatikkorata oli tehty autokoulun sisätiloihin luentosaliin. Laatikoita oli  muistaakseni 15, ne oli suht pienellä alueella epämääräisessä järjestyksessä. Laatikot olivat pahvisia.
Laatikoissa meillä on ollut aikaisemmin haastetta. Maya jostain syystä tekee valeilmaisuja laatikkoradalla ja niin se teki nytkin. Viellä minulle ei ole selvinnyt mikä laatikoiden oikea ongelma on, joten jatketaan harjoituksia tällä alueella.
Tällä kertaa olen kuitenkin erittäin tyytyväinen Mayan työskentelyyn laatikoilla. Se haisteli laatikoita tarkkaan eikä juurikaan poikennut radalta pois. Pari pidätystä jouduin tekemään kun se olisi tahtonut mennä tutkimaan tilaa laajemmalti.
Aika kauan se pyöri laatikoilla kunnes sitten palasi sinne ihan ensimmäiselle laatikolle, johon jämähti. Luin tämän jämähdyksen ilmaisuksi ja ilmoitin sen tuomarille. Laatikko oli väärä.
Jälleen kerran, heti kun olin väärän ilmaisun ilmoittanut, Maya meni oikealle laatikolle ja ilmaisi sen.. ennen kuin tuomari kerkesi sanoa missä oikea laatikko on.

Olenko nyt siis vain liian hätäinen ilmaisun suhteen? Luenko ilmaisuksi sen, että Maya haistelee jotakin laatikkoa hiukan pidempään? Kuulemma muutkin koirat olivat haistelleet tätä valeilmaistua laatikkoa joten siinä oli taatulla muiden koirien hajuja.

Otan nyt treenisuunnitelmaan laatikoiden harjoittelemisen ihan alusta alkaen uudelleen. Ensin yhdellä, sitten kahdella, sitten kolmella etc. Toivon että mikäli siellä on joku ongelma, maya selvittää sen tällä konstilla. Jos taas ongelma on minussa ja siinä, että luen pidemmän haistelun ilmaisuksi, videoin varuilta kaikki laatikko treenit. Olen täysin varma, että pidemmällä haistelulla ja oikealla ilmaisulla on jokin ero koiran elekielessä. Minun täytyy se nyt vaan oppia lukemaan ja erottamaan. Kotona kun treenaan laatikoita, eli tiedän missä haju on, ei ole valeilmaisua esiintynyt. Tämän perusteella nyt alan kallistumaan sen puoleen, että kyseessä onkin vain pidempi ja tarkempi haistelu, jonka minä luen ilmaisuksi.
Onneksi kisoissakaan ei tule koskaan palkanneeksi väärästä ilmaisusta, joten sen puolesta tässä ei mitään muuta hallaa ole käynyt, kuin pisteiden menettäminen tästä osa-alueesta. Se oli kyllä surku, sillä muutoin kisat menivät meiltä jälleen kerran erittäin hyvin!!

Laatikkoetsinnän löytöpisteet 0, virhepisteet 2 (valeilmaisu), aika 2.00.0 (EI SIJOITUSTA)

 Laatikko etsinnältä siirryimme heti seuraavaan huoneeseen, jossa suoritimme sisäetsinnän. Sisäetsintä sujui erittäin hyvin. Siinä ei mitään sen ihmeellisempää ollut. Itse tein valitettavasti meillä virhepisteen tiputtamalla palkkanamia maahan. Noh, otetaan tästäkin opiksi ja katsotaan ettei se pääse toistumaan.
Piilo oli työpöydän nurkassa pöytälevyn alla.

Sisäetsinnän löytöpisteet 25, virhepisteet 1 (namin pudotus) aika 0.31.7 (SIJOITUS 2.)

 Piirrokset ovat suuntaa antavia. En todellakaan enää muista täysin miten Maya alueella liikkui.. ja voi olla ettei piirretyt esineetkään olleet ihan just niinkuin oikeesti olivat..

Möllikisat olivat erittäin hyvin järjestetty. Etsintä alueet olivat mukavia (mahdollisia mutta haastavia). Oli uusia elementtejä ja uusia ympäristöjä. Sää suosi sen verran, että vasta kisojen jälkeen alkoi kova sade.
Mayan työskentely oli hienoa! Se oli selvästi stressaantunut ja läähätti melko voimakkaasti ennen etsintään lähtemistä. Onneksi sillä on mitä mallikkain hermorakenne ja se kykenee työskentelemään myös stressin alla. Se hoiti hienosti hommansa! Se oli sopivassa vireessä, innostunut mutta ei kiihtynyt. Lelupalkka kummankin osion viimeisen etsinnän jälkeen oli aivan mielettömän hyvä! Leikin Mayan kanssa useita minuutteja ulkona patukan kanssa ja Maya oli onnesta soikea!

Olen erittäin tyytyväinen myös omaan suoritukseeni. Jännitys oli vain pientä vatsassa olevaa kutinaa, sellaista mikä kuuluukin olla kun kisataan. Mutta mitään pakokauhua en tuntenut, enkä muutakaan, joka olisi estänyt omaa aivotoimintaani. Mielestäni pystyin keskittymään Mayan työskentelyyn täysillä (noh, ehkä en nyt ihan kokonaisvaltaisesti mutta melkein!). Aivot pysyivät hommassa mukana ja koiran lukeminen sekä ilmaisuus reagoiminen onnistui.
Nämä olivat meidän kolmannet möllikisat ja jokainen kisa tuntuu edellistä helpommalta jännittämisen suhteen. Se on aivan mahtava asia! Ei muuta kuin lisää kokemusta ja lisää treeniä.
Möllikisoihin on hyvä mennä testaamaan omaa osaamistasoa, jolloin saa tietää ne osa-alueet, mitkä kaipaavat lisää harjoittelua. Meillä se nyt näyttää olevan nuo laatikot. Olen todella tyytyväinen Mayaan ja siihen, että meillä vain laatikot tuottavat ongelmaa. Maya on vaasta vuoden ikäinen, joten olen aivan varma, että kun kokemusta, harjoittelua ja ikää karttuu, meistä tulee viellä oikein hyviä kisakentällä... ainakin toivon niin ja sitä kohti lähdetään tavotteita asettamaan.

                                         Epävirallinen nose work koe 14.8 Tapiola

                                            löytöpisteet      virhepisteet             aika              sijoitus
Laatikkoetsintä                        0                          2                  2.00.0                   -
Sisäetsintä                                25                         1                  0.31.7                   2
Ulkoetsintä                               25                         0                  1.11.4                   2
Ajoneuvoetsintä                       25                         0                  0.24.6                   3

Koko kisan sijoitus 4. 


Tuomarin kommentit: Erittäin hyvä etsijä! Taitavaa ohjaamista, koira on työvarma.

 Hyvä Maya!!

Toiminta varmuus

 Koirien kyvyt

Koirat osaavat lukea ihmisten eleitä ja ymmärtävät meidän tunteita, tästä syystä koirat aikoinaan kesyyntyivät. Koirat oppivat nopeasti kommunikoimaan ihmisten kanssa ja ne oppivat nopeasti ymmärtämään ihmisten elekieltä. Edelleen koira ja ihminen kykenee muodostamaan harmoonisen  suhteen, jossa on ihanne tilanteissa havaittavissa kunnioitus ja luottamus. Koirat oppivat sen helposti jos niille tarjotaan sen opeteluun mahdollisuus. Toisinaan sitä tapaa koirakon, jota tarkkaillessa tuntuu kuin koira toimisi ihmisen ajatuksella. Totuus on kuitenkin se, että koirat eivät osaa lukea ajatuksia, mutta ne osaavat lukea eleitä ja ovat siinä mestareita. Ne ovat eleiden lukemisessa niin hyviä, että toisinaan se vaikuttaa ulkopuolisesta kuin koira lukisi ihmisen ajatukset.

Näköaisti

Koirille luontaista on katsoa osoittamaamme suuntaan. Sitä en osaa sanoa, että onko se synnynnäinen taito vai osoitammeko me ihmiset jo pienille pennuille pentulaatikolla esimerkiksi ruokakuppia. Mutta sen osaan sanoa, etten ole koskaan nähnyt koiraa, joka ei reagoisi osoittamiseen. Omat koirani painavat oitis nenän maahan jos osoitan maata. Vasta kun nenä on laitettu osoittamaani kohtaan ne alkavat käyttää hajuaistia löytääkseen mitä olen osoittanut.

Jäljen nostamisen opettaminen on koiralle todella helppoa mikäli vain osoittaa kämmenellä jäljen kohdan. Maya teki tämän mallikkaasti jo 4kk vanhana.

Mayan ensimmäiset jäljet

 

Kuuloaisti

Sen lisäksi, että koirat ovat mestareita seuraamaan meidän käden liikkeitä ne ovat mestareita myös kuuntelemalla lukemaan eleitämme.

Koirilla on huomattavasti parempi kuulo kuin ihmisillä ja ne osaavat käyttää kuuloaistiaan erinomaisesti. Ne kykenevät kuuntelemaan askeliemme tiheyttä. Tällä tavalla esim koiran kanssa juostessa koira pystyy valmistautumaan risteyksessä kääntymiseen kun takana juokseva ihminen vaihtaa askel lajia. Koirat pystyvät kuulemaan myös hengityksemme rytmin muuttumisen. Kokeile joskus kulkiessasi koiran perässä lenkillä alkaa hengittämään todella tiehästi. Ikäänkuin olisit koira joka läähättää. Montako sekunttia kuluu, ennen kuin koira kääntyy katsomaan sinuun kysyvästi?

Tämä oli ääripään esimerkki, mutta sama efekti tapahtuu koirassa myös silloin, kun se lähestyy hajupiiloa ja ohjaaja lopettaakin hengittämisen keskittyessään odottamaan koiran ilmaisua. Kun tälläisen tekee tarpeeksi monta kertaa, lopettaa hengittämisen tai hengittää eri tahtiin, koira oppii sen vihjeeksi. Niimpä aina kun ohjaaja hidastaa hengitystään, koira ilmaisee, se tietää olevansa piilon lähellä. Sen sijaan, että se tekisi töitä ja käyttäisi nenäänsä, se ottaa vihjeestä vaarin ja lukee ohjaaja.

Mikäli ohjaaja valmistautuu nopeaan palkkaamiseen, koiran viellä tehdessä töitä, oppii koira nopeasti lukemaan ihmisen rintamasuunnasta hajupiilon paikan tai jäljen suunnan. Me ihmiset kuljemme aina sinne minne meidän rintakehämme osoittaa.

Koirat oppivat todella nopeasti seuraamaan kehoamme ja sitä, mihin suuntaa me olemme menossa. Tämä on hyvin nähtävissä agility koirissa. Agikoirat kykenevät ottamaan ohjauksia vastaan maksimaalisessa nopeudessa, hypätessä esteen yli tai juostessa putken läpi. Ohjaajan ei tarvitse tehdä kropallaan kuin hiuksen hieno ohjaus virhe, niin koira hyppää väärälle esteelle.

Hajuhommat ovat taas täysin päin vastaista kuin agility. Siinä koiran tulisi tehdä työt itsenäisesti ja olla ottamatta ihmisestä vinkkejä.
Mutta koirat ottavat vinkkejä vaikka me emme haluaisi, se on niiden ominaisuus ja sitä varten me pystymme elämään koiran kanssa harmoniassa. Kuka haluaisi koiran, joka ei noteeraa omistajaansa ollenkaan? ei koskaan, eikä missään?

Jokainen koira kirja, painottaa opettamaan heti pennun tultua kotiin ihmisen mukana kulkemisen, sen että pentu kuuntelee sinua ja ottaa sinuun katsekontaktin.. eikö?
Tässäkin asiassa koirat ovat yksilöitä. Toiset ovat jo pienestä pitäen niin itsenäisiä, että niiden kontaktiin saa panostaa tosissaan. Ja toiset ovat taas niin omistajaansa kunnioittavia, että irtoaminen omistajan viereltä muutamaa metriä kauemmas, saattaa olla koiralle elämän jännittävin asia.

Tuntoaisti

Sen lisäksi, että koirat kuuntelevat meidän askelia ja hengitystä,ne katsovat meidän kehon liikettä, rintamasuuntaa ja käsiä. Mutta kun koiralle puetaan valjaat ja laitetaan liina niihin kiinni, saavat ne meidän lukemiseen kolmannenkin aistin, tuntoaistin.

Koirat oppivat nopeasti tuntemaan jälkivaljaissa eriasteiset paineet ja niiden tarkoitukset. Ne oppivat pian että kun me jarrutamme niiden vauhtia, ne alkavat hidastamaan. Ne oppivat myös ennakoimaan käännöksiä ja niiden suuntia, ihan vaan sillä, että liina vaihtuu kädestä toiseen tai liinakäsi siirtyy hiukan ulommas, jolloin liinan lukko liukuu D-lenkissä pari senttiä toiseen reunaan. Vaikka koira meneekin 10 metriä ihmistä edellä, se kykenee vähintään liinan kautta lukemaan ohjaajaansa.Liina on ikäänkuin napanuora ohjaajan ja koiran välillä. Se ruokkii koiran työskentelyä ja siirtää koiraan ihmisen tunteet. Se voi myös olla pahin motivaation tappaja, mikäli liinan perässä kulkeva henkilö ei kiinnitä huomiotaan liina työskentelyynsä.

Mayan ilmaisun treenaamista. Tarkoitus opettaa koiralle, että vaikka ohjaaja liikkuu, koira pysyy nenä painettuna hajulle. Videosta näkee hyvin miten koiralle on vaike pitää nenä hajulla kun ohjaaja liikkuu..

Miksi me ohjaamme koiria

En usko (tai en halua uskoa) ,että kukaan joka oikeasti haluaa koiran oppivan suoritusvarmaksi hajutyöskentelyssä,  ohjaa koiraansa tahallisesti.
Jokainen, joka ymmärtää hajujen maailmaa ja sen, että ympäristön vaikutus hajujen liikkumiselle on täysin hallitsematon kaaos, myös ymmärtää, että haju harvemmin on siellä missä me luulemme sen olevan. Siksi koiran ohjaamisen tarpeellisuutta hajutöissä tulisi miettiä kriittisesti. Usein ohjaaminen ei osu oikeaan ja se vain hankaloittaa koiran työskentelyä. Pahimmassa tapauksessa koira ei opi treenistä mitään, vaan ohjaaja tekee työt sen puolesta.

Tässä vaiheessa on varmaankin hyvä huomauttaa, että auttaminen ja ohjaaminen ovat kaksi eri asiaa. Toisinaan koira tarvitsee apua hajutreeneissä, kenties sille täytyy osoittaa suunta missä hajua on. Toisinaan palaaminen jäljellä taaksepäin, on ainoa keino jatkaa harjoitusta. Ohjaaminen on koiran manipulointia, eikä sillä ole tekemistä koiran nenätyöskentelyn kanssa.

Yleistä  jäljellä on se, että tiedettyyn kulmaan tultaessa ohjaaja alkaa ennakoimaan ja pidättämään koiraa liinasta. Varsinkin nopeaa koiraa, joka saattaa usein ampua kulmista yli.
Kovin montaa kertaa koiralle ei tarvitse opettaa tätä liinapidätys +  kulma yhdistelmää, ne oppivat sen kyllä tehokkaasti.. nopeammin kuin luoksetulon.

Erikois etsinnässä liinapidätteet ovat myös helposti syntyvä riesa. Nose workissä on aina rajattuna tietty etsintä alue. On kuitenkin tyypillistä, että haju kulkeutuu alueen ulkopuolelle tai sitten koira haluaa käydä tyhjentämässä nenänsä hajuttomalla alueella. Niin tai näin, mutta näissä tilanteissa yleensä tulee liinapakote, jonka jälkeen koira ottaa ohjaajaan kontaktia ja kenties lopettaa nenän käytön siihen. Tämän jälkeen koiraa ohjataan jatkamaan töitä hajualueella. Koira oppii nopeasti liinapakote + käden liike , että ohjaaja kyllä kertoo missä haju on. Sen sijaan, että koira tekisi hajutöitä, käyttäisi nenäänsä,  se voi käyttää hyödykseen nopeampaa ja helpompaa tapaa: mennä pois hajualueelta jolloin sille näytetään piilo ja se saa palkan!
(jälleen huomautan, että ohjaamisella ja sillä, että koiraa autetaan takaisin hajualueelle välillä on suuri ero)

Mayan ensimmäinen laatikko treeni koe säännöillä. Koiralla ei selvästikkään ollut mitään mielikuvaa mitä sen kuului tehdä. Aloin osoittamaan laatikoita kun muu ympäristö kiinnosti enemmän. Sain osoittamalla koiran kiinnostumaan laatikosta, mutta haistelua ei ollut mukana. 
Lopussa näkyy hyvin, vaikkei se ymmärtänyt laatikoiden merkitystä, saadessaan hajun se meni hajulähteelle ja ilmaisi sen.

 

Miten opimme pois pahoilta tavoilta?

Ensimmäinen askel on asian tiedostaminen. Ymmärtäminen miten koira toimii ja miten se oppii. Oman kehonkielen hallinnan opettelu.
Agility ohjaajat käyvät lukuisia treenejä harjoitellen kuinka ohjata koiraa oikein. Hajutöitä tekevien ohjaajien tulisi tehdä saman verran treenejä kuinka olla ohjaamatta koiraa. Koiraa tulisi aina harjoitella sitä tilannetta silmällä pitäen missä se tulee loppuviimein toimimaan.

Mikäli erikoisetsinnässä koiran tulee tehdä tarkkaa ja täsmällistä hajutyöskentelyä, on koiralle opetettava ohjaaminen, se millä saat sen tutkimaan ne paikat mitä haluat, siinä järjestyksessä kuin haluat. Jos taas tyhjien tilojen merkkaamisella ei ole merkitystä, on mielestäni turha pyytää koiraa käymään läpi jokainen nurkka. Nose workissä laatikko etsinnässä näkee kahden laisia suorituksia. Toiset haluavat koiran haistelevan jokaisen laatikon järjestelmällisesti. Koiralle opetetaan perus muodot, jono ja rivi. Mutta kun laatikot ovat epämääräisessä asetelmassa, ohjaaja ohjaa koiraa laatikolta toiselle. Toiset taas opettavat koiralle hajun niin vahvaksi,  että koiran saadessa hajun se juoksee hajulähteelle mahdollisimman nopeasti piittaamatt niistä laatikoista, jotka eivät hajua sisällä..
Kannattaa siis miettiä, mihin koiraa opettaa ja mitä siltä haluaa. Miten haluaa koiran työskentelevän, mikä palvelee sitä lopputulosta. Ja harjoitella niitä. Jos koiran tulee olla mahdollisimman nopea, kannattaako opettaa järjestelmällistä etsintää? Jos taas koiran tulee olla mahdollisimman tarkka, kannattaako ensimmäisenä panostaa nopeuteen?

Jopa niin sanottuna paskajäykkänä oleminen voi tehdä koiralle myöhemmässä vaiheessa hallaa. Se, että välttää koiran ohjaamista ja kiinnittää kehoonsa huomiota, ei tarkoita sitä, että ihmisen on seisottava kuin sotilas. Edes silmiä ei voi räpäyttää, koska koira voi nähdä! Kyllä, eleettömyydenkin voi tehdä väärin ja siitäkin voi tulla koiralle vihje.

Kuvitellaan, että ohjaaja seisoo aina erikoisetsinnässä kädet puuskassa lähetyspaikalla.  Entäs jos ohjaajalta  tipahtaakin  naksu lattialle, juuri kun koira on suunnistamassa hajupiilolle. Koira voi häiriintyä todella paljon ohjaajan kumartumisesta, mikäli sille ei ole opetettu että ohjaajan liikekin on yhden tekevää. Pahimmassa tapauksessa tälläinen tilanne voi lopettaa koiran työskentelyn kokonaan ja pilata muuten hyvin alkaneen harjoituksen täydellisesti.

Kuvitellaan, että jäljellä ohjaaja myötäilee koko ajan koiran rintamasuuntaa.  Joillekin ohjaajille koiran ohjaamisen mörkö on niin iskostunut päähän, että he eivät jäljellä uskalla liikkua, hengittää tai edes puhua normaalisti. Jäljen ajamisesta tulee stressi. Ohjaaja väsyy siihen, että hän tanssii koiran tahdissa, liikkuu kun koira liikkuu, pysähtyy heti kun koira pysähtyy. Yrittää koko ajan pysyä koiran takana suorassa linjassa, tekee ympyrän kun koira kiertää yms.

Riko rutiinisi

Harva meistä käyttäytyy kuitenkaan samalla tavalla kotona etsintää tehdessä kuin kisoissa. Tai jäljellä treeneissä tutussa metsässä kuin täysin vieraassa. Mistä sitten tietää omat rutiininsa ja mitä pitää rikkoa? 

Apuohjaaja voi olla kultaakin kalliimpi tässä asiassa. Joku joka tarkkailee mitä teet ja miten koirasi tekemisiisi reagoi. Ehkäpä tyypillisin asia nose workissä on ohjaajan käden meneminen taskuun ennen kuin koira on hajupiilon kunnolla ilmaissut. Tai ohjaaja ottaa askeleen koiraa kohti, ennen kuin koira on piilon ilmaissut. Koira oppii nopeasti tämän käden liikkeen tai siitä syntyvän äänen palkkion ääneksi. Samalla lailla kuin naksu.

Jäljellä tyypillisin mitä olen itse nähnyt, on kulmissa jarrutus. Sen sijaan, että annettaisiin koiran ampua kulmista yli ja palautua itse takaisin, sitä aletaan jarruttelemaan jotta saadaan ohjaajan mielikuvaan sopivampi suoritus tyyli.

Videointi, varsinkin silloin kun treenaa itsenäisesti on hyvä opetusväline. Sen lisäksi, että kuvaa koiraa ja opettelee sen elekieltä on  hyvä kuvata myös itsensä ja tarkkailla miten oma toiminta koiran työskentelyyn vaikuttaa. Mutta videointikin on täysin turhaa, mikäli ohjaaja ei kykene miettimään kriittisesti omaa toimintaansa. Siinä vaiheessa kun ihminen luulee osaavansa, kehitys lakkaa. Siinä vaiheessa ei enää oppimista tapahdu. Siinä vaiheessa ihminen jämähtää omaan mielikuvitus maailmaansa ja pysyy siinä. Mielikuvitusmaailma aiheuttaa toisinaan illuusion aina toimivasta koirasta ja kun se ei sitten joissakin tilanteissa toimikkaan, sitä lähdetään helposti ohjaamaan. Oravanpyörä on valmis ja ohjaajan illuusio toimivasta koirasta jatkuu.

Minulla meni usein käsi taskuun ennen kuin naksautan tai kehun. Se oli automaatio jonka kanssa olen tehnyt paljon töitä. Videointi on auttanut minut miltei jo kokonaan pois tästä ongelmasta.

Tässä videolla näkyy hyvin Mayan lähestyessä hajupiiloa kuinka se tarkkailee missä vaiheessa palkkio tulee. Kuinka lähelle sen täytyy hajua mennä saadakseen palkkion. 

Ohjaanko vaiko en?

Mistä sen sitten tietää ohjaako koiraansa vai ei? Koirat kun voivat lukea erittäin pieniäkin eleitämme ja ottaa niistä vinkkiä. Tähän ei ole olemassa mitään muuta konstia kuin tehdä harjoituksia sokkona.

Sokko tarkoittaa sitä, ettei ohjaaja tiedä missä hajupiilo on. Silloin koiran tahattoman ohjaamisen mahdollisuus mitätöidään. Kuten myös tahallisen ohjaamisen mahdollisuus.
Jos et tiedä missä piilo on, et voi ohjata koiraasi piilolle. Sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kun antaa koiran suorittaa tehtävä, se joko löytää tai se ei löydä, mutta ohjaaja ei voi puuttua työskentelyyn. Eikö? Yksinkertaista, kyllä. Mutta tämä harjoittelumuoto myös rikkoo illuusion. Siksi se on toisille kuin punainen vaate. Koira joka aina löytää, ei enää aina onnistukaan kun ohjaaja ei tiedä hajupiiloa.

Jäljellä tämä tulee tehdä joko sokkona, jolloin jälkeä ajaa vain reitistä tietämätön ohjaaja ja koira, tai sitten tuplasokkona jos haluaa käyttää mukana jäljen seuraajaa. Oli miten oli, mutta idea on siinä ettei kukaan joka jäljellä on mukana tiedä mistä jälki on poljettu ja missä maali on. Koska sen lisäksi, että koirat ovat mestareita lukemaan meitä, myös ihmiset oppivat nopeasti lukemaan toista ihmistä. Kuuntelemaan askeleita takana tai vieressä olevalta seuraajalta. On siis erittäin tyypillistä että koiran ohjaaja ei loppupeleissä ohjaakkaan koiraansa, vaan hän on jäljen seuraajan ohjattavissa.

Ilman sokkotreenejä ei voi tietää totuutta koiran osaamisesta. Valitettavaa mutta totta. Koska valtaosa koiran hajutöissä tapahtuva ohjaaminen on tiedostamatonta, ei sitä huomaa kuin tekemällä tämä tiedostamatonkin mahdottomaksi. Usein kaupunki ympäristössä näkee miten koira haluaa kääntyä ennen risteystä, mutta ohjaaja pidättää liinasta ja päästää koiran kääntymään vasta kadun kulmassa, koska siinähän jälki kulkee.. Jos koira olisi saanut seurata hajua, se olisi kääntynyt ajat sitten.

Niin kauan kun koira tekee selvästi hajutöitä on kaikki hyvin ja sille tulisi sallia työskentelyn mahdollisuus, itsenäisesti. Kuten aikaisemmin sanoin, ympäristö muokkaa hajujen liikkumisesta täysin hallitsemattoman kaaoksen. Koira kyllä tietää missä haju on, me ihmiset voimme vain arvailla. Usein koiran ohjaaminen tilanteissa, missä koira on hajulla, tekee vaan hallaa koiran työskentelylle ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko suorituksen, sekä syö koiran motivaation työskentelystä.

Harjoittelimme hajutestiä varten. Apuohjaaja oli laittanut yhteen ämpäriin hajupiilon, enkä minä tiennyt mikä niistä oli oikea. Kun Maya ilmaisi nostin käteni ylös. Mikäli ilmaisu osui oikeaan, apuohjaaja nosti hyväksynnän merkiksi oman kätensä ylös.

 

Metsästys

Koirien hajutyöskentely perustuu metsästys ketjuun. Koira "metsästää" sen hajun kohteen mikä sille opetetaan. Aivan kuten sudetkin, ne joskus epäonnistuvat metsästyksessä. Haju häviää, jälki häviää, saalista ei löydy, se pääsee karkuun.

Eläimet, kuten me ihmisetkin, opimme myös erehdyksen kautta. Mikäli koira juoksee kulmasta ohi eikä pääse sen seurauksena palkkiolle, alkaisiko se oppia itse tarkemmaksi kulmien kanssa? Sen sijaan, että sitä aletaan jarruttamaan ja opettamaan, että aina liinan kiristyessä tulee käännös. Entäpäs sitten tosi tilanteessa kun ohjaaja ei kykene ennakoimaan kulmia? Toimiiko liinapakotteella kulmat opetettu koira silloin?

Entäs jos koira ei löydä erikoisetsintä treeneissä hajupiiloa? Se ei joko osaa sitä kohdentaa tai se ei vaan yksinkertaisesti saa piilosta hajua. Onko silloin parempi viedä koira hajulle, jolloin se kenties oppii että lopettamalla työt se saa palkan. Olisiko parempi keskeyttää, ymmärtää että nyt ei onnistu. Miettiä hetki ja kokeilla toista piiloa välissä? Kumpi auttaa koiraa toimimaan tositilanteessa paremmin, tilanteessa missä ohjaaja ei tiedä piilon sijaintia?

Sokko treenit hajuhommissa ovat siis tärkein harjoittelumuoto kohti  toimivaa koirakkoa. Kaikki kokeet, missä testataan koiran osaamista ovat pääasiassa sokkoja, juurikin sen takia, että halutaan nähdä koiran osaaminen ilman apuja. Halutaan tietää totuus.
Metsäjäljellä on tietty määrä esineitä. Ohjaajalle näytetään alue josta jälki lähtee ja ohjaaja ajaa jäljen yksin koiransa kanssa. Koira joko löytää esineet (suorittaa sille koulutetun tehtävän) tai ei löydä. Tulkinnan varaa onnistumisesta ei ole, se joko onnistuu tai ei. esineet tulee luovuttaa maalimiehelle.
Verijäljellä jäljen polkija kulkee viimeisenä. Ensimmäisenä menee koira, jonka tulee olla pitkällä liinalla. Sen jälkeen kulkee jäljestä tietämätön ohjaaja. Ohjaajan takana työskentelyä seuraa tuomari, joka ei myöskään tiedä jäljen suuntaa. Viimeisenä tulee jäljen tekijä, joka ilmoittaa koiran mennessä hukkaan.

Epäonnistumisia ei tule pelätä, ne kertovat meille vain totuuden niistä asioista, jotka kaipaavat viellä harjoittelua. Mitä järkeä on harjoitella jatkuvasti asioita, joita koira jo osaa? Hajutyöskentelyn tulee olla mahdollista, mutta sen tulee myös olla haastavaa. Mikäli haasteita ei ole, ei ohjaajalla, eikä koirallakaan motivaatio kovin kauaa säily. Haasteiden ylittäminen saa aikaan onnistumisen tunteen ja motivaatiota jatkaa. Sen sijaan, että havittelee menestystä, kannattaa nauttia matkasta menestykseen. Sillä menestys ennen työtä tulee vain sanakirjassa...

Tuplasokkojälki. Halusin testata Mayan osaamista jäljellä, sekä esineiden nostamista. Tämä oli samalla ensimmäinen kerta kun kokeilin vieraan ihmisen polkemaa jälkeä ja vieraan hajustamia esineitä (esineet olivat omia ja koiralle tuttuja). Lähdin yksin Mayan kanssa jäljelle. Tiesin jäljestä aloituskohdan, sekä esineiden määrän ja viimeisen esineen värin (tiesin milloin jälki loppui).