Monessa yhdistyksessä missä itse olen ollut mukana, yleisin riidan ja pahan mielen aiheuttaja on jokin muutos, esimerkiksi uuden hallituksen valinta. Vaikka hallituksen valinnan suorittaa jäsenistö, olen huomannut, että se on yksi yleisimmistä pahan mielen aiheuttajista.
Toki muitakin syitä mielipahalle löytyy. Ja välillä tuntuu, ettei mitään varsinaista syytä edes tarvitse olla, niitä kyllä pystytään keksimäänkin.
Oma mielipiteeni on se, että siinä vaiheessa kun asioista ei riidellä, vaan ihmiset riitelevät keskenään tulisi pysähtyä, ihan jokaisen!
Toki ymmärrän, ettei kaikesta voi olla samaa mieltä, eikä kuulukkaan. Silloin ei mikään asia kehity jos jämähdetään vanhaan tuttuun tapaan. Mutta siinä vaiheessa kun riidat menevät henkilökohtaiselle tasolle, sillä ei saada aikaa mitään positiivista. Usein tälläiset riidat ovat erittäin "likaisia" ja menevätkin jo selvästi kiusaamisen puolelle. Henkilökohtaiset erimielisyydet tulee hoitaa aina asianosaisten kanssa, eikä niihin tulisi sekoittaa ulkopuolisia ihmisiä esimerkiksi somessa huutelemalla. Kuitenkin tälläisiin huuteluihin törmää, palstalla kuin palstalla. Ihmisistä laitetaan mitä erikoisempia henkilökohtaisia juoruja liikkeelle. Toiset juorut perustuvat löysästi totuuteen, toisilla ei ole totuuden kanssa edes mitään tekemistä. Koiraharrastuksessa on aina helppoa yrittää pilata jonkun toisen maine juorulla "sen oma koira ei toimi..."
Toivoisin, että jokainen joka kuulee juoruja, tai lukee niistä somesta, on sen verran viisas ja kriittinen, että ymmärtää tarkastaa juorujen todenperäisyyden, ennen kuin ottaa niitä faktoina. Nykypäivänä on helppoa ja todella nopeaa laittaa perättömiä juoruja liikkeelle sosiaalisen median kautta. Surullista mutta totta. Tätä tapahtuu jatkuvasti. Ja tätä tapahtuu aikuisten ihmistenkin kesken. Tämä on mielestäni kiusaamista, eikä siihen kannata missään nimessä mennä mukaan.
Varmasti jokainen on jo, tai ainakin tulee kokemaan "mustamaalaamista" jossain vaiheessa. Se tuntuu olevan valitettavan yleistä varsinkin koiraharrastuksissa. Mitä enemmän koiraharrastuksissa menestyy, sitä enemmän se tuntuu herättävän joissakin toisissa, samaa lajia harrastavissa negatiivisiä tunteita. Omaa menestymistään ja siihen tyytyväisyyttään, ei kannata koskaan peilata pelkästään vertaamalla sitä toisten menestykseen. Se on huono tie mielen hyvinvoinnille, sekä omalle kehittymiselle.
Negatiivinen ajattelu
Ajatukset ovat sisäistä ääntä, se on puhetta, joka tapahtuu päämme sisällä. Ajatukset syntyvät muistoistamme, tunteistamme ja tilanteista. Tärkeää ei ole ymmärtää miten ajatukset syntyvät, tärkeämpää on tiedostaa mihin ajatuksiin takerrumme kiinni ja mistä päästämme irti.
Ajattelutapamme muokkaa maailmankuvamme. Se näyttää meille maailman juuri sellaisena kuin uskomme sen olevan. Jokaisella meillä on siis oma henkilökohtainen maailmankuvamme, jota pidämme totuutena.
Ajatukset, tunteet ja mieli saavat aivot erittämään kemikaaleja. Näillä kemikaaleilla on suora yhteys ihmisen terveydentilaan. Negatiivinen ajattelu ei siis vain saastuta mieltä, vaan se aiheuttaa pahimmillaan koko kehon terveydentilan heikkenemisen, vastustustuskyvyn laskemisen.
Tunteet, motivaatio ja käyttäytyminen, lähtevät kaikki mielestä. Mielessä luomme maailmankuvamme. Mitä paremmin tiedostamme oman ajattelutapamme, sitä paremmin voimme vaikuttaa siihen. Kykenemme olemaan avoimia toistenkin ajatuksille ja näkemyksille. Se rikastuttaa maailmankuvaamme.
Itselläni on valitettavasti hyvä kokemus siitä miten väärä tunnetaso syö motivaation, niin koiran ohjaajalta kuin koiraltakin.
Myrskyn kanssa aloittaessamme vepe harrastuksen liityin treeniporukkaan, josta en tuntenut ketään aikaisemmin. Porukka oli minulle siis joukko tuntemattomia ihmisiä ja menin treeneihin intoa puhkuen ja uuden lajin opettelemista kovasti odottaen.
Montaa minuuttia ei treeneissä tarttenut olla, kun mieleeni hiipi pieni tunne siitä, että minä en ehkä ollutkaan niin tervetullut porukkaan. Pienien sivuhuomautuksien rivien välistä kykenin lukemaan, että ehkäpä minulla oli väärän rotuinen koira tai kenties koirani oli väärältä kasvattajalta.
Kaksi ensimmäistä treeniä meni täysin penkin alle. En saanut koiraani tekemään mitään. Se meni veteen kyllä, mutta se ei uinut apuohjaajan luo veneelle hakeman palkkaa. Se ei suostunut nostamaan kumiveneeseen tassuaankaan. Se ei kertakaikkiaan tehnyt mitään muuta kuin seisoi rantavedessä.
Kolmanteen treeniin mennessä oma motivaationi oli jo niin pakkasen puolella, että sinne oli jopa vaikea lähteä. Ja kun mitään apuja, innostusta tai vinkkejä ei keneltäkään naurun hymistelyn lomasta tullut, päätin jättää homman siihen.
Seuraavana kesänä jätin huonot kokemukset taakseni ja liityin toiseen porukkaan. Menin hiukan epävarmana ensimmäisiin treeneihin, kertoen mitä vuosi sitten oli tapahtunut. Treenien vetäjä oli innostunut, hän pyysi oitis ottamaan koiran autosta jotta saadaan nähdä miten se käyttäytyisi nyt. Heti ensimmäisissä treeneissä tällä uudella porukalla, johon tunsin itseni ja koirani tervetulleeksi, Myrsky ui veneelle hakemaan palkan. Se ui veneelle hakemaan lelun ja veti veneen rantaan. Se tuli kanssani veneeseen. Se meni vieraan kanssa veneeseen ja hyppäsi sieltä ongelmitta veteen.
Tämä kokemus, vaikkei se niin positiivinen kaikilta näkökulmilta ollutkaan, avasi silmäni sille, miten paljon tunteet vaikuttavat suoritukseen. Ja koiran kanssa harrastaessa, se vaikuttaa myös koiran suoritukseen, sekä motivaatioon.
Tämän kokemuksen myötä, mikäli en ole tuntenut itseäni ja koiraani tervetulleeksi johonkin treeniryhmään, olen lopettanut homman heti. En halua enää tuhlata omaa aikaani ja tappaa koirani motivaatiota sillä, että ihmiset viestittävät vääriä tunnetiloja.
Ajatelkaapa treeniporukkaa jossa kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Jossa jokaisen koirakon menestymiseen panostetaan täysillä. Jossa jokainen koirakko on yhtä tärkeä ja jossa jokaisen koirakon ongelmiin suhtaudutaan haasteina, jotka selvitetään ja ylitetään porukalla.
Ajatelkaa treeniporukkaa, jossa on tekemisen meininkin. Jossa on positiivinen ilmapiiri. Tälläinen treeniporukka tekee tuloksia. Tälläiseen porukkaan tulee pyrkiä. Tälläiseltä porukalta homma onnistuu, sekä ohjaajat, että koirat ovat todella motivoituneita. Tälläisellä porukalla ei ole olemassa mitään esteitä mitkä estäisivät tavoitteisiin pääsemisen.Tälläiset porukat ovat kultaa!
Uusien ajatusrakenteiden luominen ei ole helppoa. Se ei tapahdu nopeasti, eikä varsinkaan väkisin. Ajatusten muuttamiseen pääsee käsiksi vasta, kun tunteet eivät rajoita tai muokkaa niitä. Ajatukset ovat tunteiden ohjaajia, ne ovat kuin ratti autossa.
Opettelemalla ajattelemaan asioita oikein, pystymme säätelemään tunteitamme ja vaikuttamaan niihin, sekä meidän omaan hyvinvointiimme.
Tunteet
Tunteita ei tarvitse kieltää, eikä niitä tule kieltää. Kaikki tunteet kuuluvat inhimilliseen elämään. Tunne on kehon vastaus sisäiselle äänelle, ajatukselle. Tunteet ohjaavat toimintaamme, se voi olla myös suora reaktio ulkoiselle ärsykkeelle. Tunteet aiheuttavat kehossamme moninaisia biokemiallisia muutoksia, jotka näkyvät koirienkin hajutyöskentelyssä. Adrenaliini haisee voimakkaimmin tunteista koirienkin nenään.
Vaikka haluaisimme ajatella, että kuljemme järjen osoittamaa tietä enemmin kuin tunteen tekemää, on hyvä tiedostaa, että ihmisen käyttäytymistä ohjaavat kuitenkin useammin tunteet kuin järki. Nämä eivät kuitenkaan välttämättä ole toistensa vastakohtia valinnoissamme.
Tunteet ohjaavat meitä kahteen suuntaan, väistämään kipua tai hakemaan nautintoa. Se on alkuajoista jäljelle jäänyt selviytymisvietti, joka meissä ihmisissä tänäkin päivänä on syvällä geeneissämme. Aivot eivät itsessään päätä, mikä on meille hyväksi, ne reagoivat tunteiden tasolla näihin kahteen asiaan. Voimakkaiden tunteiden vallassa onkin suuri mahdollisuus tehdä asioita tai päätöksiä joita myöhemmin joutuu katumaan syvästi. Siksi olisikin suotavaa, ettei suuria päätöksiä kannata tehdä tunnekuohuissa. Asioihin tulisi ottaa etäisyyttä, antaa tunnekuohun lauhtua, miettiä "yön yli" ennen päätöksen tekoa.
Tunteet muodostuvat joko sisäisestä tai ulkoisesta ärsykkeestä. Pääsääntöisesti tunteet auttavat ihmistä toimimaan tarkoituksenmukaisesti eri tilanteissa. Voimakkailla tunteilla on tapana jäädä mieleemme pidemmäksi aikaa. Ne voivat joka auttaa, tai päin vastoin, vaikeuttaa toimintaamme. Stressaavassa tilanteessa käyttäytyminen, perustuu usein pitäaikaiseen muistiin ja siellä oleviin kokemuksiin, sekä tunneassosiaatioihin. Ihmistä ohjaavat edelleenkin vietti ja vaistotoiminnot.
Tunteet ovat tarttuvia. Se on periytynyt esi-isiltämme, jossa lajin selviytymisen kannalta oli tärkeää, että laumaa puolustaessa kaikki lauman jäsenet olivat agressiivisia. Tämä on nykypäivänäkin havaittavissa sekä eläimissä, että ihmisissä. Yksi voimakkaasti tunteella reagoiva henkilö, saa koko joukon reagoimaan samoin. Tämän takia esimerkiksi rauhallisesti alkavat mielenosoitukset voivat yltyä nopeasti agressiiviseksi joukoksi ihmisiä. Tämän takia, yksi negatiivinen ihminen työyhteisössä voi myrkyttää koko työilmapiirin. Negatiiviset tuneet tarttuvat voimakkaammin kuin positiiviset, mutta positiivisetkin tarttuvat.
Vihainen ihminen karkoittaa toisia läheltään. Vihainen ihminen on usein epävarma ja siksi välttelemme tälläisten seuraa jopa tiedostamattomasti. Positiivisen ja iloisen ihmisen seurassa on turvallisempaa olla, kuin negatiivisen tai vihoittelevan. Hyväntuulisen kelkkaan on tungosta, vihaisen ihmisen kelkasta halutaan pois.
Tunteet vaikuttavat ihmisen ajatteluun. Hallitsemattomien mielialojen seuraaminen tai väistäminen on toivotonta, hyödytöntä, väsyttävää ja turhauttavaa. Voimakkaan negatiivisen tunteen vallassa on vaikea olla rakentava ja rationaalinen.
Aivotoimintamme
Tutkimusten mukaan aivotoimintojemme tehokkuus, on suuntautunut negatiivisen viestin vastaanottamiseen, tallentamiseen, varastoimiseen ja muistamiseen. Siksi meillä on kyky muistaa tapahtuneita negatiivisiä asioita pidemmänkin ajan takaa, ja tuntea ne samat negatiiviset tuntemukset yhtä voimakkaasti kuin silloinkin.
Meidän tulisi pyrkiä vaalimaan kauniita ja lämpimiä tunteita negatiivisten tunteiden sijaan. Negatiiviset tunteet kuuluvat toki ihmisen elämään, mutta ne tulisi ainoastaan tunnistaa ja antaa niiden sen jälkeen poistua.
Tunteet jalostuvat, kehittyvät ja muutavat muotoaan joko hyvään tai huonoon suuntaan. Tämän suunnan valinta on se, joka on meidän hallinnassamme. Me voimme valita mihin suuntaan meidän kulloinenkin tunteemme kehittyy, ja kuinka kauan me siitä pidämme kiinni antaen sen vaikuttaa elämäämme.
Tunteita ja ajatuksia on jalostettava, jotta voimme nauttia paremmasta elämästä. Mikäli tunteitaan ja ajatuksiaan ei kykene jalostamaan parempaan suuntaan, aiheutuu mielen mustuminen. Mielen mustuessa tarpeeksi, paha olo on purettava vihan tunteen aiheuttamiin henkilöihin. Tämä on mielenhäiriön luoma harha. Todellinen paha olo syntyy aina ihmisen omissa ajatuksissa ja tunteissa, ei ulkopuolisissa ihmisissä.
Voimakas pahan olon tunne hakee aina väylät purkautumiseen. Jossain vaiheessa paha olo purkautuu, enemmin tai myöhemmin. Tästä johtuvat mm toisten ihmisten mustamaalaamiset, perättömien juorujen levittäminen. Ihminen hakee omalle pahalle ololleen purkautumiskeinoa, eikä sillä ole aina välttämättä mitään tekemistä kohteeksi joutuneen ihmisen kanssa.
Viha sitoo liikaa energiaa. Se heikentää sekä mentaalista, että fyysistä suoritusta. Tunteet vaikuttavat mielialaamme ja mielen laatu vaikuttaa kaikkeen toimintaamme.
Alakuloinen ja masentunut mieli elää menneisyydessä. Huolestunut ja ahdistunut mieli elää tulevaisuudessa.
Tietoinen läsnäolo on nykyhetken aistimista, kuulemista, näkemistä ja tuntemista. Siihen meidän tulee pyrkiä, oman hyvinvointimme takaamiseksi.
Onnellisuus
Todellinen onnellisuus löytyy ihmisen omasta sisäisestä maailmasta. Sitä ei saa ulkoisilla asioilla. Onnellisuus on valinta, jonka yksi rakenne on henkinen tasapaino.
Onnellisuus on henkilökohtaista. Jokainen on vastuussa omista ajatuksistaan, tunteistaan ja tekemisistään. Yksi onnellisuuden tekijä on sopusointu. Sopusointu itsensä kanssa, sekä läheistensä kanssa. Sopusointu ympäristön kanssa, sekä luonnon kanssa. Sopusointu tarvitsee aina myötätuntoa ja empatiaa.
Onnellisuus on vapautta. Se on tunnetta oman elämän hallitsemisesta. Terveeseen itsekkyyteen tulee opetella. Jos emme itse pidä huolta itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme, ei sitä tee kukaan muukaan.
Se miten me puhumme muista ihmisistä ja suhtaudumme heihin, ei kerro niinkään heistä, vaan se kertoo enemmän meistä ja meidän tavastamme ajatella. Tämä asia unohtuu yleensä siinä vaiheessa, kun annamme tunteillemme liian suuren vallan vaikuttaa käyttäytymiseemme. Varsinkin sosiaalisessa mediassa toisten haukkuminen, mollaaminen ja mustamaalaaminen eivät yleensä aiheuta sitä reaktiota mitä kirjoittaja toivoisi, vaan se päin vastoin, kertoo muille kirjoittajan omasta ajatusmaailmasta.
Pahan olon purkaminen puhumalla on aina hyödyllistä. Tulee kuitenkin tehdä selkeä ero sen suhteen, milloin kertoo omista tunteistaan ja milloin puhuminen on vain oman pahan olon purkamista eteenpäin. Puhuminen puhdistaa, kiukuttelu saastuttaa.
Pelko
Yksi hallitsevimmista käyttäytymistämme ahjaavista tunteista on menettämisen pelko. Muutos, oli se sitten mitä vaan ja missä osa-alueessa elämää tahansa, aiheuttaa usein hallinnan menettämisen pelkoa. Hallinnan tunteen menettämisen pelko on erittäin voimakkaasti vaikuttava tunnetila. Se mitä emme ymmärrä, sitä vastustamme. Elämämme on kuitenkin jatkuvaa muutosta, koko ajan.
Kaikkea oppimista, energian täysmääräistä käyttämista ja hyödyntämistä estää yksi asia: pelko. Tämä estävä tunne on kaikkein tehokkain.
Itseluottamus
Itseluottamus ei ole vain tiettyjen ihmisten etuoikeus, vaan saavutettavissa oleva asia jokaiselle ihmiselle. Itseensä luottava ihminen ei anna sijaa epäonnistumisen pelolle, eikä suostu huolien huokailuun. Epäonnistumiselle annetaan arvoa opetuksen muodossa. Kaikki ihmiset epäonnistuvat joskus, menestyjät usein. Menestyvät ihmiset pohtivat epäonnistumisiaan oppiakseen niistä ja jatkavat matkaansa entistäkin viisaampina.
Yleensä ihmisen itseluottamus laskee, kun muut arvostelevat tai nousee kun kehutaan. Tämän hetkellisen tunteen ei pidä antaa vaikuttaa itseluottamuksen perustaan. Me itse luomme asioille merkityksen, eivät asiat sinänsä. Mikäli annamme muiden mielipiteiden vaikuttaa liiaksi itseluottamuksemme perustaan, alamme rakentaa omakuvaa muiden mielipiteiden varaan. Tällöin itseluottamuksen kehittyminen ei ole enää omassa hallinnassa. On pidettävä kaikki sisäiseen maailmaan liittyvät seikat oman päätösvallan alla, eikä sitä valtaa saa antaa muille.
Aina tulee aikoja, jolloin meillä kaikilla itseluottamus on koetuksella. Itseluottamusta on rakennettava päivittäin, sen ymmärtämiselle tulee antaa aikaa ja siihen tulee keskittyä päivittäisissä tekemisissä. Se koostuu pienistä tekijöistä, joille annetaan oikeaa merkitystä ja joiden avulla rakennetaan suurempaa kokonaisuutta.
Jokapäiväisten arkisten asioiden oikeasta suhteuttamisesta voidaan rakentaa terveempi ja vahvempi itseluottaminen. Mikäli joku sanoo meille loukkaavasti, voimme vastata siihen henkisesti hymyillen. Emme anna sen vaikuttaa itseemme tai tunteisiimme negatiivisesti. Kysymys on ainoastaan meidän omasta asennoitumisestamme. Se on oiva tilaisuus kehittää itseään. Jokaisen tilausuuden jälkeen huomaamme, mikä hyvän olon tunne tulee siitä, että olemme kontrolloineet omaa mieltämme ja näin lisänneet luottamusta itseemme.
Elämässä tapahtuu koko ajan asioita, joihin me emme pysty suoranaisesti vaikuttamaan. Mutta se, miten me käsittelemme erilaiset eteemme tulevat asiat, ovat meidän hallinnassamme. Haluatko jäädä märehtimään menneitä, myrkyttää niillä oman mielesi. Haluatko kiukulla karkoittaa ihmiset luotasi ja kenties jopa menettää terveytesikin. Vai pitäisikö menneet asiat jättää omaan arvoonsa, sillä niihin ei kuitenkaan enää kykene vaikuttamaan, kuin vain ja ainoastaan oman asenteen kautta. Antaa negatiivisten menneiden asioiden jäädä omaan arvoonsa, ottaa niistä opiksi jos niistä opiksi voi ottaa. Mutta ennen kaikkea, antaa niiden olla vaikuttamatta elämäämme jatkossa, varsinkaan negatiivisten tunteiden kautta. Katkeruus on elämän myrkky.
Lähteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti