torstai 3. marraskuuta 2016

Tunnista koiran stressi

Hajutyöskentely on koiran harrastuslaji, jossa sen tulee kyetä keskittymään haisteluun. Ilman intensiivistä työskentelyä koira ei kykene viemään nenän kautta tietoa aivoihin, eikä se pysty ymmärtämään, saati muistamaan haistamaansa.
Usein kuulee ohjaajan taistelevan ylivilkkaan koiran kanssa, jolla keskittymiskyky on heikko. Onko kyse ylivilkkaudesta vai onko kyse stressistä? Jokaisen koiran ohjaajan olisi hyvä tiedostaa oman koiransa stressin sietokyky. Jokaisella koiralla se on yksilöllinen, johon osittain pystymme vaikuttamaan.




                                                      KOIRAN STRESSI


Psykologian opettaja käveli luokkahuonetta ympäri opettaessaan stressin hallintaa kurssilaisilleen. Hän nosti käteensä vesilasin, joka oli puolillaan vettä. Kurssilaiset olettivat hänen kysyvän periteisesti ”onko lasi puoliksi tyhjä, vai puoliksi täynnä”. Sen sijaan opettaja kysyi hymyillen, kuinka painava vesilasi on. Kurssilaiset arvailivat painoa.
Opettaja sanoi: ” Itse painolla ei ole väliä. Kaikki riippuu siitä, kauanko lasia pidän kädessäni. Jos pidän sitä minuutin, se ei tuota ongelmaa. Jos pidän sitä tunnin, se alkaa tuntua kädessäni. Jos pidän sitä päivän, käteni väsyy totaalisesti. Joka tapauksessa, lasin paino ei muutu, mutta mitä kauemmin sitä joutuu pitelemään, sitä painavammaksi se tulee.”
Opettaja jatkoi: ” Stressi on kuin tuo puolillaan oleva vesilasi. Jos mietit asioita hetken, mitään kummallista ei tapahdu. Jos mietit asioita kauemmin, ne alkavat tuntua painavilta. Jos mietit samoja asioita koko päivän, alat väsyä, etkä kykene tekemään mitään muutakaan. Muistakaa välillä laittaa lasi alas.”

Stressi on osa elämää. Sitä voi esiintyä missä tahansa tilanteessa ja myös missä tahansa elämän vaiheessa.  Stressin aiheuttajat, samoin kuin yksilön itselleen kehittämät selviytymistragediat, vaihtelevat yksilöittäin niin ihmisillä kuin koirillakin. Eri koirat voivat kokea saman tilanteen täysin erilailla. Toiselle tilanne ei aiheuta mitään stressiä, toinen voi olla hyvinkin stressaantunut. Stressin aiheuttamat oireet voivat olla hyvinkin erilaisia eri yksilöillä, samoin kuin keinot selvitä niistä.



                 Kaikki stressi ei ole pahasta

Stressi on normaali osa koiran elämää. Stressitilassa koiran valppaustaso nousee, se jaksaa toimia pidempään, ei tunne kipua ja on itsevarmempi. Nämä tekijät ovat tärkeitä eläimen selviytymiskyvyn kannalta. Stressi auttaa koiraa vaikeissa tilanteissa, mutta stressaantunut koira tuntee aina ahdistusta.
Monet pyrkivät nostamaan koiran stressitasoa koulutustilanteissa, koska he toivovat koiran jaksavan silloin tehdä töitä sitkeämmin ja pienistä takaiskuista (esimerkiksi pakotteista) huolimatta. Stressaantunut koira on kuitenkin yliherkkä ja levoton. Se ei pysty keskittymään, kontrolloimaan käytöstään, ajattelemaan tai päättelemään, vaan reagoi ylettömän voimakkaasti ja kaavamaisesti. Stressaantunut koira ei siis pysty opettelemaan uusia asioita.
Stressi aiheuttaa monia fyysisiä oireita. Läähättämisen, lisääntyneen syljen erityksen, nopeutuneen aineenvaihdunnan yms. ohella pitkäkestoinen stressi voi mm. vahingoittaa sisäelimiä.
Stressitilassa koiran elimistöön erittyy mm. testosteronia, kilpirauhashormonia sekä stressihormoneja kuten adrenaliinia. Näistä adrenaliiniin liittyy eniten tyypillisinä stressioireina pitämiämme ominaisuuksia: läähätystä, yliherkkyyttä, haukkumista, levottomuutta, itsekontrollin puutetta jne. Adrenaliinin purkautuessa koiran elimistössä sen nouseminen huipputasoonsa kestää 10-15 minuuttia. Tästä syystä esimerkiksi vastaan tulleen koiran rähähdys voi aiheuttaa sen, että koiramme kilometriä myöhemmin säikähtää ojassa lojuvaa muovipussia tai ampaisee ohiajavan polkupyörän perään.
Pelon, jännityksen, ahdistuneisuuden, leikin, seksuaalisuuden ja aggressiivisuuden aiheuttamat kiihtymystilat liittyvät läheisesti toisiinsa. Tunnetilan kesto ja ympäristötekijät voivat lisätä kiihtymystä. Miellyttävänä alkanut tunnetila voi muuttua peloksi tai aggressiivisuudeksi.

                    Tunnista koirasi stressitaso

Koiran stressin tunnusmerkit jaetaan kolmeen ryhmään: lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin.  Kahden tai useamman kohtalaisen stressioireen esiintyminen viittaa voimakkaaseen/vakavaan stressitilaan.

Lievän stressin tunnusmerkkejä:
-          silmien räpyttely
-          huulten nuoleminen/lipominen
-          tassun nostaminen
-          nuoleminen
-          vetäytyminen taaksepäin
-          rapsuttaminen
-          ravistelu
-          aivastelu
-          venyttely
-          haukottelu

Kohtalaisen stressin tunnusmerkkejä:
-          varovainen/vastahakoinen lähestyminen
-          häntä matalalla (huomioi rotuominaisuudet)
-          kielen vilautus
-          muhkurainen iho viiksikarvojen alla (saattaa edeltää viiksikarvojen levittämistä tai irvistystä)


Vakavan stressi tunnusmerkkejä:
-          köyristynyt selkä
-          laajentuneet pupillit
-          taakse vedetyt korvat, suuret silmät (”valaan katse”)
-          kasvojen rypyt
-          jäykkä vartalo
-          kova katse
-          voimakas, kuolaava läähätys
-          sivuille puristetut korvat
-          karvanlähtö ja hilseily
-          tiukasti päätä myötäilevä otsanahka
-          jäykät raajat
-          hikoilevat tassut
-          häntä jalkojen välissä
-          vapina tehostettuna ”valaan katseella”
-          levitetyt viiksikarvat

Vanha sanonta sanoo: varo hiljaista vettä, hiljaista vihollista ja hiljaista koiraa.




        Stressistä ei palauduta yhdessä yössä

Jokaisen adrenaliinipurkauksen palautuminen kestää 3-6 päivää. Jos koiralle tulee toinen adrenaliinipurkaus ennen kuin edellinen on ehtinyt tasaantua, stressitaso nousee entistä korkeammaksi. Mikäli esimerkiksi koiran elämän ainoa stressitekijä olisi jokin harrastus, se voisi tulla loistavasti toimeen niin kauan, kun se treenaisi kerran viikossa. Tällöin stressitila ehtii aina laskea ennalleen ennen seuraavaa treeni kertaa.  Treeneistä stressaantunut koira ei kykene keskittymään harjoituksiin. Se voi käyttäytyä liian riehakkaasti treeni tilanteissa.
Stressin kertymistä voidaan kuvata vesilaseilla. Kullakin koiralla on erikokoinen juomalasi, jossa sen ominaisuuksista riippuen on jo sen syntyessä eri määrä vettä. Jonkin verran tähän perusmäärään voidaan vaikuttaa koiran kasvatuksella ja yleisillä elinoloilla. Eri tapahtumat lisäävät vettä lasiin. Perheriita tiristää lasiin pari tippaa, tuntitolkulla palloa heittelevät sukulaislapset lorauttavat sinne vettä jo reilusti enemmän. Veden pinta nousee myös ukkosmyrskyn, liian pitkän yksinolon, posteljoonin käynnin ja hätäisten remmilenkkien seurauksena. Milloin vesi tulee lasista yli, riippuu siitä, kuinka tiuhaan nämä tapaukset sattuvat. Ehtiikö tapausten välillä haihtua lasista vettä pois. Asiaan vaikuttaa myös synnynnäiset ominaisuudet, paljonko koiran lasissa oli vettä sen syntyessä ja kuinka korkea sen oma lasi on. Joidenkin koirien laseihin vaan mahtuu enemmän vettä kuin toisten – ja joidenkin elämäntapa lisää sitä nopeammin.
Stressitilanteen jälkeen koira tarvitsee hiljaisuutta ja rauhaa, jotta sen stressitaso ehtii laskea. Esimerkiksi treenien jälkeen koira on hyvä päästää rauhaan lepäämään, koska se samalla myös työstää oppimiaan asioita. Vakavan stressitilanteen, esimerkiksi eksymisen, jälkeen koira tarvitsee viikon toipumisaikaa. Pitkäkestoisen stressin jälkeen paluu normaalitilaan voi kestää jopa vuoden. Pitkäkestoisen stressitilan aikaansaamiseen ei välttämättä tarvita varsinaista eläinrääkkäystä, vaan esimerkiksi sopeutumattomuus koiralaumaan tai liiallinen ja vääränlainen treenaaminen voivat johtaa herkän koiran vakaviin stressitiloihin.

                                           

Miksi koira stressaa?

Koirille niiden ympäristö on hyvin tärkeä ja monet koiria stressaavat tekijät ovatkin ympäristöllisiä. Koiraa stressaavat asiat ovat aina yksilöllisiä.  Tässä on myös rotutyypillisiä painotuksia riippuen siitä, minkälaisiin asioihin rodun edustajien on toivottu kiinnittävän huomiota. Ajokoira uppoutuu hajujen maailmaan - hajutyöskentely itsessäänkin ehkäisee stressitilaan joutumista - kun taas paimenkoira tarkkailee ympäristöään ja reagoi jopa pieneen liikkeeseen tai ääneen.
Ympäristössä stressiä voivat aiheuttaa esimerkiksi äänet, liike, ahtaus. Oikeastaan mikä tahansa, mitä koira pitää levottomuutta herättävänä. Kyse ei yleensä olekaan vain jostakin yksittäisestä stressin aiheuttajasta, vaan siitä että useat stressitekijät yhdessä ylittävät koiran sietokyvyn. Yleensä stressi näkyy siten, että jokin mitätön seikka saa koiran vesilasin tulvimaan ja koira reagoi odottamattomasti ja omistajan mielestä liioitellen. Usein stressi ilmenee ärsykkeettä puhkeavana aggressiona. Aggressio on ainoa kieli, jota muutkin lajit ymmärtävät.
Ihmiset aiheuttavat koirille stressiä kuormittamalla niitä liikaa, kommunikaatio-ongelmilla sekä ylettömällä kontrolloinnilla. Ylikuormitus voi johtua elämäntilanteen muutoksista, terveydellisistä syistä (hyvin yleisiä ovat esimerkiksi hihnasta nyppimisestä aiheutuneet hermo- ja lihasvammat), liiallisesta harjoittelusta ja/tai kiihdyttämisestä. Terveydellisissä ongelmissa stressi aiheuttaa kierteen, jossa ruumiilliset vaivat käskevät koiraa lepäämään, mutta stressitila estää kivun tunteen ja koira vain jatkaa. Jatkuvista, selittämättömistä, pienistä lihas- ja jännekrempoista kärsivät harrastuskoirat elävät usein tällaisessa liiallisen treenaamisen ja stressin aiheuttamassa kierteessä. Monille koirille heitellään myös aivan liikaa palloa, mikä kiihdyttää ne vakavaan stressitilaan. Ajatellaan, että koira tykkää noutaa palloa, kun todellisuudessa koiralla ei ole valinnan mahdollisuutta. Sen geeneihin on rakennettu reaktio juosta liikkuvan kohteen perään ja kun sitä on siihen vielä rohkaistu, se ei voi olla menemättä.
Kommunikaatio-ongelmat johtuvat siitä, että ihminen ei tunne koirien kieltä eikä ymmärrä koiraansa, ja toisaalta koiralle annetaan käskyjä, jotka ovat epäloogisia tai joita sitä ei ole opetettu ymmärtämään. Koira voi kokea yrittävänsä parhaansa, mutta ei onnistu – tai tunne onnistuvansa – koska ei tiedä, mitä siltä toivotaan. Esimerkiksi koulutustilanteessa tapahtuva painostus voi nostaa koiran stressitilan niin korkeaksi, että se ei pysty toimiman, vaikka kuinka haluaisikin miellyttää omistajaansa.
Myös liiallinen kontrollointi aiheuttaa koiralle stressiä. Koirien on saatava olla myös vapaalla: juoksennella omaan tahtiinsa, haistella, nostella koipea, nukkua tai touhuilla muuten itsekseen. Koiran pitää tietää, koska siltä odotetaan toimintaa, koska ei. Ei ole reilua tempaista jotakin TOKO-liikettä kesken pissalenkin, vaan koiralle pitäisi aina kertoa, että nyt teemme töitä ja nyt työnteko loppuu, jotta sen ei tarvitse olla kokoajan varpaillaan. Monille koirille jo se, että katsomme niihin, herättää ne toimintavalmiuteen. Näin ollen on hyvä olla väliin kotona ikään kuin koira olisi meille ilmaa, jotta se saa rentoutua rauhassa.



Stressitekijät minimiin

Yleensä koirien koulutuksessa keskitytään pääsääntöisesti koiran ja ohjaajan toimintaan, eikä mietitä, miten koirille opetetaan asioita, mitä sille todellisuudessa opetetaan ja missä mielentilassa se on. Harrastuksissa yleisimpiä tilanteita, joissa kannattaa etsiä ratkaisuja stressin vähentämisestä, ovat keskittymisen puute, hitaus (koira voi tuntea tilanteen vastemielisenä, rauhoitella tai heittäytyä passiiviseksi, koska se ei kestä stressiä) tai vastentahtoinen luokse tulo.
Koiran elämässä kaiken perusta on sen suhde omistajiinsa. Rauhallinen ja positiivinen johtaja antaa koiran elämälle turvalliset puitteet. Mitä vähemmän stressaamme koiraamme omalla toiminnallamme, sitä helpompi sen on pärjätä elämänsä muiden stressitekijöiden paineessa.
Helposti stressaantuvat koiran kohdalla on tarpeen muuttaa sen ympäristöä ja elämäntyyliä. Mikäli koira ei tule toimeen useamman koiran laumassa, on parasta etsiä sille uusi koti. Mikäli koiraa stressaavat palloleikit, lelujen heittely on syytä lopettaa. Jos koiraa ahdistavat vieraat ympäristöt, on parasta pysytellä mahdollisimman paljon tutuilla reiteillä ja jättää koira lomamatkojen ajaksi kotihoitoon. Kun stressaavia asioita koiran ympäristössä pyritään minimoimaan, sen stressitaso pysyy matalana, eikä välttämättä ylitä kriittistä kynnystä yksittäisen stressinaiheuttajan ilmestyessä koiran elinpiiriin.



                      Stressi tarttuu

Koirien stressi tarttuu ja stressaantunut koira erittää myös erilaista tuoksua kuin normaalisti. Tästä syystä koira voi stressaantua myös paikassa, jossa on hiukan aiemmin ollut stressaantunut koira. Helposti stressaantuvan koiran koulutusta ei siten kannata aloittaa hallilla, jossa on hieman aiemmin treenattu kiihkeää lajia.
Hyvä harrastus stressiherkälle koiralle on jäljestäminen tai muu nenätyöskentely, koska koira ei pysty haistelemaan ja keskittymään jälkeen, jos se on stressaantunut. Jäljestäminen on kaikille koirille luontaista, joten ne pyrkivät keskittymään siihen. Jäljestäminen rauhoittaa koiraa ja väsyttää sitä henkisesti. Myös koiran leikkejä voi muuttaa. Esimerkiksi pallon nappaaminen ilmasta vaatii keskittymistä eikä ole muutenkaan niin stressaavaa kuin juokseminen pallon perässä.
Käytännössä stressi laukaisee aineenvaihdunnan liikkeelle. Oli ärsyke mikä tahansa, koiran aineenvaihdunta reagoi stressin hälytysreaktioon tuottamalla mm. testosteronia, kilpirauhashormonia sekä stressihormoneja (adrenaliineja), sydämen lyöntinopeus kiihtyy. Adrenaliinin purkautuminen kehoon kestää n. 10-15 minuuttia ja keho joutuu käsittelemään näiden aineiden purkamista aineenvaihdunnastaan useita vuorokausia, jopa viikon. Hälytysreaktio laukaisee vastarinta reaktion, joka pyrkii tasapainottamaan kehon takaisin normaalitilaan. Jos stressi kuitenkin vain jatkuu, koira (kuten ihminenkin) uupuu ja silloin se saattaa ärähtää jopa pienestä ärsykkeestä. Kehon uupumisvaihe johtaa tilanteeseen, jossa stressin vaikutukset alkavat vaikeuttaa elintoimintojen normaalia toimintaa. Hälytysreaktion myötä kehon voimavarat ehtyvät ja keho on alttiimpi kaikenlaisille tartunnoille.
                                                         
Lähteet:
-          http://www.kotiposti.net/teddy/koiran_stressi.htm
-          http://www.shetland.fi/Artikkelit/Stressi%20reaktio.pdf

-          Koirien kieli ja käyttäytyminen, Barbara Handelman

Ei kommentteja: