Entäs jos ei löydykkään?

Hallitsematon kaaos

Hajutreenit tulisi aina suunnitella niin, että koiralla on mahdollisuus onnistumiseen. Mutta vaikka me miten suunnittelemmekin etukäteen, katsomme tuulen suunnan ja huomioimme kaiken muunkin tiedostetun häiriön, tulee eteen tilanteita kun koira ei onnistukaan. Joko tehtävä on koiran tasoon nähden liian vaikea, jolloin koira ei osaa sitä ratkaista. Tai motivaatiossa voi olla puutteita vaikeampien harjoitusten yhteydessä. Tuuli voikin kääntyä juuri ennen harjoituksen aloittamista ja suunnittelemamme hajupiilo onkin nyt liian vaikea.
Sisätiloissa ympäristön vaikutukset ovat helpommin hallinnassamme, eivät kokonaan nekään, mutta helpommin kuin ulkona, jossa lämpötila voi esimerksi sateen takia laskea 5 astetta hujauksessa. On sanomattakin selvää, että tuulen suunnan vaihtuminen ja ilman kosteuden suuri yhtäkkinen muutos vaikuttaa hajun kulkeutumiseen suuresti. Pelkkä ohi ajava moottoripyörä voi ulkotreeneissä heittää hajupiilon hajun pitkällekin.

Huomioi koiran osaamisen taso ja persoona

Hajutyöskentelyä aloittelevan koiran kanssa, kaiken a ja o on hyvän motivaation rakentaminen etsintään. Toiset koirat tarvitsevat runsaasti onnistumisia ja rohkaisuja alkutaipaleella, jotta niiden itsetunto  kasvaa. Ujot koirat saattavat tarvita runsaasti ohjaajan tukea kyetäkseen tutkimaan vierasta ympäristöä keskittyen. Itsenäiset koirat taas voivat hyvinkin loukkaantua siitä, että niitä ei päästä tutkimaan sitä aluetta mihin koira haluaa. Ne voivat loukkaantua ohjaamisesta ja auttamisesta. Toiset koirat tarvitsevat jatkuvasti haastetta harjoituksiin motivaation ylläpitämiseksi. Toisille koirille taas vaikeustason nostaminen tulee tehdä pienin askelin ja varovasti.

Epäonnistumisista ei kannata tehdä mörköä. Se on vain yksi pieleen mennyt treeni, jonka voi korvata toisella onnistuneella treenillä. Vaikka miten yrität aina saada onnistuneita lopputuloksia, se ei valitettavasti ole edes mahdollista. Niin koirat, kuin me ihmisetkin, joskus epäonnistumme vaikka kaikkemme yritämmekin. Sekä ohjaajan, että koiran on hyvä suhtautua myös niihin epäonnistumisiin positiivisesti. Virheet eivät ole pahasta jos voimme niistä oppia. Koirat oppivat myös niistä epäonnistumisista.

Koirat ovat taitavia haistamaan ohjaajan tunteet. Vaikka kuinka yrität esittää epäonnistumisen jälkeen koiralle tyytyväisyyttä, se haistaa sinusta pettymyksen. Epäonnistumiseen suhtautumistaan kannattaa siis miettiä ja antaa sillekin ajatus. Miten suhtaudut epäonnistumiseen. Miten koirasi siihen suhtautuu. Varsinkin kisoihin mentäessä epäonnistumisen painaminen villasella on todella tärkeää. Mikäli etsinnät suoritetaan peräkanaa on ohjaajalla vain noin minuutti/kaksi aikaa epäonnistumisen jälkeen keskittyä jälleen uuteen suoritukseen. Ja koiralla olisi tietenkin hyvä olla motivaatiota epäonnistumisen jälkeen heti uuteen onnistuneeseen etsintään. Nose work kokeet ovat siitä mukavia, että vaikkei koira piiloa löytäisikään ajan puitteissa, sille annetaan kuitenkin viellä mahdollisuus löytöön ja sitä kautta palkkioon.

                        Tarkastele mielialoja

Koiran mielialan ja sopivan vireen tarkkailu on suotavaa jokaisessa treenissä, mutta yhtä tärkeää on tarkkailla samoja asioita ohjaajassa. On täysin turha lähteä treenaamaan koiraa jos ohjaajaa ei huvita tippaakaan. Valmiiksi kiukkuinen ohjaaja ei saa treeneistä koiralle hyvää kokemusta. Sekä koiran, että ohjaajan mielialan tulee olla innostunut ja motivoitunut. Jos näin ei ole, kannattaa miettiä voiko asialle tehdä muutosta ennen treenejä, vai olisiko parempi jättää treenit välistä silläkertaa.

Tähän kohtaan on hyvä mainita myös ulkopuolisen kouluttajan vastuu. Hyvä kouluttaja osaa ja kykenee motivoimaan, niin koiraa kuin ohjaajaakin. Vaikka sitten sillä kertaa itse treenit olisivat menneetkin heikosti. Kouluttajan tulee osata kasvattaa motivaatiota ja innostaa ohjaajaa yrittämään enemmän.
Ohjaajan innostus tarttuu koiraan. Kun ohjaaja on innoissaan menossa treeneihin, koirakin on innoissaan. Olin aikoinaan  itse  kurssilla, jossa tuntui että koiran osaaminen ei mennyt eteenpäin, vaan päinvastoin se taantui. Oma motivaatio laski kurssilla kuin lehmän häntä. Jokaiselle treenikerralle menin aina edellistä enemmän väsyneenä ja valmiiksi hiukan kärttyisenä. Mietiskelin, että mitä ihmettä koirani tällä kerralla keksii perseilyksi. Jännästi koko koiran olemus muuttui eri kouluttajan kurssilla. Kouluttajan, joka sai luotua minuun motivaation takaisin ja uskon koiraani. Homma lähti rullaamaan taas kuin itsestään.

Kaikkien kouluttajien kanssa ei vaan synkkaa. Voi olla, ettei siinä ole mitään sanoilla selitettäviä asioita, se on vain tunne.  Nose work on motivaatiota kaipaava laji, ilman sitä ei etene, ei ohjaaja eikä varsinkaan koira. Ja joskus koiran huono motivaatio on vain ja ainoastaan heijastus ohjaajan motivaatiosta.

Tavoitteet

Tavoitteista olen muistaakseni joskus puhunut aijemminkin, mutta nostan ne taas tärkeyden takia esiin. Ilman tavoitteita ei voi edetä systemaattisesti ja palkitsevasti. On hyvä asettaa pidemmän aikavälin tavoitteita, joita kohti pyrkii. Tälläisiä voivat olla esim koe tulokset. Tärkeää on asettaa myös lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka toimivat enemmänkin motivaattoreina. Näitä osatavoitteita voi olla lukuisia, esimerkiksi ilmaisu. Nämä on hyvä kirjata itselleen ylös ja  listata järjestykseen. Samalla tulee mietittyä, että missä järjestyksessä koiralle asioita opettaa. Kun homma luistaa, voi listasta luntata mikä on seuraava osatavoite, jota kohti treenit suunnitellaan.
Osatavoitteet voi kirjata itselleen ylös niin pieninä osasina kuin haluaa, tai sitten  voi harppoa joidenkin pienten asioiden yli ja katsoa, että kaikki tavoitteeseen tarvittavat asiat tulee kuitenkin siinä sivussa hallintaan.

Tavoitteiden on tarkoitus olla sekä motivaattorina, että helppona osaamisen kasvun mittarina. Tavoitteiden saavuttaminen on palkitsevaa, siksi ei kannata asettaa liian korkeita tavoitteita, joiden saavuttaminen kestää liian kauan.

Itse kuulun siihen ryhmään, joka palkkautuu tavoitteidensa saavuttamisesta sitä enemmän mitä hankalampaa se on ollut. Ja mitä enemmän sen eteen on joutunut tekemään töitä. Ehkäpä tämä onkin yksi syy siihen minulle usein esitettyyn kysymykseen: mikset sä ota labukkaa? 😆

Epäonnistumiset ovat osa oppimista

Koiran kanssa treenatessa, yksi tärkeimmistä asioisrta on laittaa tunteet syrjään ja suhtautua asioihin asioina. Varsinkin hajutöissä, aina ei vaan voi onnistua olosuhteista johtuen. Jos joku kertoo koirastaan, joka aina löytää ja aina onnistuu,  kyseenalaistan tälläisen treenityylin..

Sen sijaan, että epäonnistunutta treeniä tai koesuoritusta jäisi tunteilla märehtimään, kannattaa se purkaa auki ja analysoida. Miettiä miksi tapahtui kuten tapahtui ja miettiä siihen parannuskeinoa. Toisinaan on tilanteita, ettei niille vain keksi syytä vaikka miten porukalla miettii. Toisinaan ulkopuolisen näkemys voi avata omia silmiä, mutta toisinaan se voi sekoittaa ohjaajan totaalisesti. Itse kirjotan näitä epäonnistumisen analysointeja ylös, jotta voin palata niihin tarpeentullen myöhemminkin ja kenties löytää niihin oikean syyn ajan kanssa. Koska kukaan meistä, ei edes taitava kouluttaja, kykene pääsemään koiran pään sisään. Moni ongelma jää usein avoimeksi mysteeriksi. Kaikelle koiran tekemiselle ei aina löydy selitystä. Toki mitä parempi mielikuvitus ihmisellä on, sitä paremmin hän keksii myös selityksen jokaiselle koiran käytökselle. Mutta kannattaa muistaa, ettei koira ajattele kuten ihminen, meidän aivot eivät ole rakentuneet samalla lailla.

Muiden kuunteleminen on aina hyvästä. Niistä voi oppia paljon,  ja joskus se avaa silmiä sille miten asiat eivät ainakaan ole. Oma järki kannattaa aina pitää päässä ja ajatella asioita myös itse. Kokeneemmatkin kouluttajat erehtyvät joskus. Ja toisinaan kouluttaja ei tunne koiraasi edes niin hyvin, että hänen olisi mahdollista analysoida koirasi toimintoja. Vastuu on aina ohjaajalla. Sinun tulee päättää itse mitkä ulkopuolisen vinkit otat käyttöösi omalle koirallesi ja mitkä jätät käyttämättä.

Avoimuus kannattaa

Me suomalaiset olemme vähän sellaista kansaa, ettemme kovin helpolla tietoamme jaa. Ehkäpä on jokin pelko siitä, että jos kerron minun tietoni eteenpäin, menetän ne itse? Todellisuudessa asia on toisinpäin. Kun jakaa omaa tietoa, voi saada toisilta vastapallona sellaista tietoa mitä ei itseltä aikaisemmin löytynyt. 

Somen keskusteluryhmät ovat parhaimmillaan helpoimpia paikkoja saada nopeasti usean eri ihmisen ratkaisuja esitettyyn ongelmaan. Mutta samalla se on myös aikamoinen sudenkuoppa. Neuvoja jakelee yksi jos toinenkin. Yleensä mitä paremmin ihminen osaa kirjoittaa, sitä enemmän hänen sanoihinsa uskotaan, vaikkei henkilöllä olisikaan mitään tietoa tai edes juurikaan omaa kokemusta asiasta. 

Toivoisin, että kokeneemmat kouluttajat olisivat somen keskusteluryhmissä avoimenpia ja osallistuisivat keskusteluihin enemmän. Heillä on kuitenkin kokemuksia lukuisista koirista, eikä sitä kokemuksen määrää voi verrata mitenkään heihin, jotka kouluttavat vain omaa koiraansa. Tämä onkin yksi syy sille, miksi itse olen mutustellut useamman vuoden ajatusta toiminimen perustamisesta ja nose work kurssien pitämisestä. Tiedän, että kouluttamalla muita oppisin kaikkein eniten itse. Muutamia kursseja olenkin jo pitänyt esimerkiksi etsijäkoirat Vainulle ja kurssilla opin itse aivan mielettömästi uusia asioita kurssilla olleiden  koirien kautta.

Kukaan ei voi tietää kaikkea. Ja kun koirien kanssa touhutaan, tulee muistaa, että jokainen koira on oma yksilönsä.. aivan kuten koiran ohjaajakin. Yksikään koira ei toimi samalla lailla, eikä yksikään koiran ohjaaja ole samanlainen. Muiden neuvoista ja ajatuksista kannattaa ottaa vinkkejä takataskuun silloin, kun niitä jaellaan. Ne voivat olla kultaakin kalliimpia. Mutta kannattaa kuitekin muistaa, että harvemmin toisen koiralle toiminut asia on ratkaisu oman koirasi ongelmaan. Asioita tulee hiukan muuttaa yksilölle sopivammaksi. Ja tämä on mielestäni se, mikä tekee kouluttajasta tai harrastelijasta osaavan. On pikkuisen eri asia kouluttaa malinoissia noseen kuin esimerkiksi bostoninterrieriä. Ja tämä on myös hyvä pitää mielessä oman koiran kanssa touhutessa. Toiset etenevät nopeasti ja toiset koirat vaan oppivat nopeammin. Kannattaa keskittyä vain siihen omaan koiraan ja sen  heikkouksiin sekä vahvuuksiin.  Suunnitella ja rakentaa treenit niin, että oma koira edistyy. Niin kauan kun edistymistä tulee, se on hyvä. Vaikka tahti olisikin sitten hiukan hitaampi kuin toisella.

Pohjat kannattaa kouluttaa huolella ja kuluttaa niihin hiukan kauemmin aikaa. Koska pohja on kaiken perusta. Jos pohja ei ole kunnossa, se usein tulee näkyviin myöhemmässä vaiheessa ja silloin voi olla jo miltei mahdotonta asioita saada korjatuksi. 

Paljon treeni intoa syksyn pimeisiin ja märkiin hetkiin !!!

Annun Nose treenit aloitettu

Annukan kanssa on Nose Workin alkeet aloitettu. Annu on 3-vuotias pitbull rescue espanjasta ja olemme tunteneet toisemme nyt reilun puolenvuoden ajan. Annulla ei tietääkseni ole mitään koulutus taustaa, joten homma on sille aivan uutta. Ja varmasti kaikkein uusinta uutta sille on se, että tässä lajissa pitäisi asioita tehdä itsenäisesti. Tämä itseasiassa näkyikin hyvin jo heti ensimmäisissä treeneissä.. Minun suurin tehtäväni alkeiden opettamisessa on kannustaa Annua itsenäiseen työskentelyyn ja vaalia sitä, että se yrittää. Me vasta Annun kanssa tutustumme toisiimme tässä treenatessa ja teen kaikkeni, jotta saan koiran mielialan pysymään innostuneena. Pyrin pitämään treenit lyhyinä ja sellaisina, että saan koiralle paljon yrittämisestä johtuvia onnistumisia. 

Ensimmäisen treenin ideana oli opettaa koiralle haluttu haju. Tutustuttaa se siihen ja tehdä hajusta mieluinen. Samalla opettaa koiraa menemään hajua kohti, josta se sai sitten palkan.

Itse taas opettelin ensimmäisen treenin aikana koiran käyttäytymistä. Seurasin sen motivaatiota ja viretilaa. Kokeilin eri palkan suuntia ja mitä se tekee koiran käytökselle. Hain rajoja treenin pituudelle ja toistojen määrälle. Kun nämä asiat tuntee koirastaan on treenien suunnittelu ja toteutus paljon helpompaa. Mutta nämä ovat asioita jotka tulee opetella. Ja oppiminen tapahtuu vain tekemällä.

Käytin taas kerran purkkeja apuna alkeita kouluttaessa, koska niiden kanssa on todella helppo muokata harjoitusta. Purkkeja voi vähentää kesken treenin jos treeni on liian haastava. Tai jos treeni sujuu hyvin, purkkeja voi lisätä ja vaikeuttaa harjoitusta. Vaikka treenit suunnitteleekin etukäteen, ei suunnitelmasta kannata pitää kiinni mikäli homma ei suju niinkuin kuvittelit sen sujuvan. Aina kannattaa olla suunnitelma B ja joskus jopa suunnitelma C.

Purkissa minulla oli puolikas tupakan filtteri ja siinä 1 tippa eucaa. Olen tykästynyt noihin filttereihin, koska niissä on "pumpulia" sisäpuoli ja ulkokuori on paperia. Eli periaatteessa siinä on heti kaksi erihajuista elementtiä mukana. Filtteri tuntuu myös pitävän hajun hyvin sisällään, se imeytyy sisukseen mutta haihtuu ulkokuoressa olevan paperin takia hitaammin. Filtteri on myös helppo leikata pieneksi palaksi koskematta siihen käsillä. Sitä on helppo pitää pihdeissä ja se on helppo leikata pienemmäksi saksilla. Myöhemmässä vaiheessa kun piiloja alkaa upottamaan ilman purkkeja, filtteri mahtuu vallan mainiosti esimerkiksi pillin sisään eikä se tipahda sieltä pois helpolla.

 Euca on vahva haju ja kun sen kanssa treenaa ensimmäisiä kertoja, tulee olla varovainen ettei se ole koiralle epämielyttävästi liian vahva haisteltavaksi. Filtteriä käyttäessä hajutippa imeytyy sen sisälle ja  on haisteluystävällisempi kuin esimerkiksi huopatassua tai vanulappu (ovat ohkasia ja hajutippa jää pinnalle).

Ekat treenit sujuivat mukavasti ja Annulla riitti intoa. Häntä heilui hurjaa tahtia ja ruokapalkka oli todella mieluisa. Opin heti ekoissa treeneissä huomaamaan väsymisen merkkejä ja sen takia teinkin helppoa yhden purkin harjoitusta lopuksi, ihan vaan, että Annu sai hajua tutuksi.

Toiset treenit tehtiin heti eri purkilla, eli uusi elementti tuli mukaan. Ostin Vainuvoimalta "palapeli purkkiradan" ja halusin heti kokeilla sen toimivuutta. Olen tälläistä purkkirataa havitellutkin jo jonkin aikaa. Monesti "kiinteää" purkkirataa käyttäessä koira ehdollistuu radan muodostelmaan. Sehän on ihan ok jos tarkoitus on opettaa koira työskentelemään  radalla. Mutta nose workin idea on mahdollisimman monet eri ympäristöt, joten itse pidän tärkeänä sitä, että myös purkkiradan muodostelmaa pystyy muuttamaan usein ja helposti. Näin koira ei jää koukkuun tiettyyn muodostelmaan, vaan oppii samalla yleistämään jo heti ensimmäisistä treeneistä lähtien. Tämän palapeli  purkkiradan kanssa pystyy muokkaamaan purkkien välejä koiralle sopivaksi. Purkit voi laittaa jonoon, riviin tai sikinsokin pitkin huonetta ja ne pysyvät jämäkästi pystyssä. 

Hajuradan voi sekoittaa liikuttamalla alustaa, jolloin ei tarvitse koskea purkkeihin ollenkaan (oma haju jää niissä vähäiseksi). Purkit on myös helppo nostaa ylemmäs jonkun tason päälle, mikäli sellainen tarve tulee. Nämä on myös helppo ottaa mukaan laukkuun ja tehdä treenejä ihan missä vaan. Minulta iso suositus tälle. 

Radan mukana tuli 6 muovista purkkia. En osaa sanoa miten hyvin muovisesta purkista hajun saa pestyä pois, joten varmuuden vuoksi merkkasin sen purkin pohjan jossa minulla hajua oli ja käytän aina tätä samaa purkkia kuumana purkkina jatkossakin.

Toiset treenit sujuivat todella mallikkaasti. Annu selvästi jo tiesi idean ja minulla alkoi taas löytyä palkan oikea suunta, sekä purkin liikutus. Tein  huomattavasti lyhyemmän treenin kuin ensimmäisellä kerralla, mutta tehokkaamman. Pääsimme jo liikuttelemaan purkkia vapaasti ja saimpas jopa pienen palan etsintää aikaiseksi, laittamalla treenin viimeisen purkin verhon taakse piiloon.

Tästä treenistä jäi hyvä mieli. Ja varsinkin Annun jatkuvasti vispaava häntä on mahtavaa katsottavaa!

Nyt olemme pitäneet muutaman päivän taukoa. Annulla  todettiin pissatulehdus ja se on nyt antibiootti kuurilla. Antibiootti heikentää tiedettävästi hajuaistia. Nose hajut ovat kuitenkin niin voimakkaita, etten usko sen siihen juurikaan vaikuttavan, ainakaan tälläisissä alkeis treeneissä. Pidämme kuitenkin  muutaman päivän taukoa, koska pissatulehdus voi olla kivulias. En halua ottaa sitä riskiä, että Annu yhdistää kivun noseen. 

Palaamme siis treeneihin pienen sairasloman jälkeen suurella innolla.

Täällä taas

Siitä onkin pidempi aika kun viimeksi tänne olen mitään kirjoittanut. Oma elämä on sinä aikana mennyt täysin uusiksi.PK-seutu on taakse jäänyttä elämää ja nykyään asustelen Päijät-Hämeessä maaseudulla. Koiria on tullut muuton myötä laumaan lisää ja niitä löytyy tällä hetkellä 5 kappaletta.

Maya on siirretty kuolleiden listalle, valitettavasti.
2018 marraskuussa Maya muuttui erittäin äkäiseksi ja se alkoi selvästi ontumaan toista takajalkaansa. Olin jo kesästä  lähtien miettinyt, että miksi se on alkanut perseilemään nose treeneissä. Tiesin, että se osasi ja oli siinä lajissa muutenkin todella hyvä koira, mutta homma ei enää oikein rullannut. Se saattoi lopettaa etsinnän kesken ja jättää ilmaisematta. Yleensä se teki treeneissä ensimmäiset pari etsintää hyvällä motivaatiolla ja tyylipuhtaalla suorituksella, mutta sen jälkeen sen koko olemus muuttui. Kun se sitten alkoi loppuvuodesta ontumaan, ymmärsin syyn olevan kivuissa.
Mayan takapää kuvattiin marraskuussa ja sen kummatkin lonkat todettiin löysäksi, sekä nivelrikkoiseksi. Tämän lisäksi sen oikean takajalan polvi oli rikkoinen, sekä siinä olevat nivelsiteet olivat vammautuneet. Nivelsiteet olivat menossa poikki ja vaativat leikkausta. Leikkaaminen ei kuitenkaan valitettavasti ollut vaihtoehtona, koska toinenkin takajalka oli jo rikki. Koska kipulääkkeet eivät parantaneet Mayan äkäiseksi muuttunutta luonnetta, jouduin tekemään vaikean päätöksen ja päästämään sen pois.

Vaikka Mayan kanssa kerkesimmekin treenaamaan vain 3 vuotta, se opetti minulle hurjan paljon. Se oli täysin erilainen koira aikaisempiin koiriini verrattuna. Se oli haastava, koska sillä ei ollut miellyttämisen halua ollenkaan, eikä se palkkaantunut ruuasta. Olen hurjan ylpeä siitä mihin asti sen kanssa pääsin ja varsinkin siitä, että kerkesimme tekemään yhden täysin virheettömän sadan pisteen suorituksen kokeissakin.
Valitettavasti sen verran kova kolaus Mayan menetys minulle oli, että laitoin koko harrastuksenkin tauolle. En ole siis tässä reilun vuoden aikana treenannut edes Oivan kanssa, vaan olen pitänyt totaalista taukoa treeneistä ja muistakin koiraharrastuksista.

Uuden parisuhteen kautta sain 3 koiraa lisää ja yksi niistä on pitbull Annukka. Annu on iloinen ja mielyttämisen haluinen 3-vuotias rescue. Kokeilin ihan vaan kokeilu mielellä mitä se tykkäisi purkkitreeneistä ja sain ilokseni huomata, että tykkäsihän se. Olenkin nyt alkanut treenaamaan Annua tavoitteellisesti Nosen alkeisiin.

Tämä onkin itselleni taas uutta asiaa, alkaa treenaamaan aikuista koiraa. Aikaisemmat harrastuskoirani olen ottanut pentuja ja aloittanut niiden kanssa treenaamisen jo heti pienenä. Varmasti vastaan tulee taas uusia asioita, jotka opettavat uusia treenitapoja.
Alku on lähtenyt hyvin käyntiin. Katsotaan mihin minun ja Annun paukut riittävät. Tietenkin tavoittelen koeuraa tämänkin kanssa.

Sain tänään ihanan viestin yhdeltä blogia seuranneelta ja hän pyyteli minua kirjoittamaan Annun treeneistä. Tämä viesti lämmitti sydäntäni todella paljon ja niimpä ajattelin heti päivittää tänne tietoja. Annun treeneistä tulen myös jatkossa tekemään päivityksiä videoiden kera.

Tästä se taas lähtee!