Entäs jos ei löydykkään?

Hallitsematon kaaos

Hajutreenit tulisi aina suunnitella niin, että koiralla on mahdollisuus onnistumiseen. Mutta vaikka me miten suunnittelemmekin etukäteen, katsomme tuulen suunnan ja huomioimme kaiken muunkin tiedostetun häiriön, tulee eteen tilanteita kun koira ei onnistukaan. Joko tehtävä on koiran tasoon nähden liian vaikea, jolloin koira ei osaa sitä ratkaista. Tai motivaatiossa voi olla puutteita vaikeampien harjoitusten yhteydessä. Tuuli voikin kääntyä juuri ennen harjoituksen aloittamista ja suunnittelemamme hajupiilo onkin nyt liian vaikea.
Sisätiloissa ympäristön vaikutukset ovat helpommin hallinnassamme, eivät kokonaan nekään, mutta helpommin kuin ulkona, jossa lämpötila voi esimerksi sateen takia laskea 5 astetta hujauksessa. On sanomattakin selvää, että tuulen suunnan vaihtuminen ja ilman kosteuden suuri yhtäkkinen muutos vaikuttaa hajun kulkeutumiseen suuresti. Pelkkä ohi ajava moottoripyörä voi ulkotreeneissä heittää hajupiilon hajun pitkällekin.

Huomioi koiran osaamisen taso ja persoona

Hajutyöskentelyä aloittelevan koiran kanssa, kaiken a ja o on hyvän motivaation rakentaminen etsintään. Toiset koirat tarvitsevat runsaasti onnistumisia ja rohkaisuja alkutaipaleella, jotta niiden itsetunto  kasvaa. Ujot koirat saattavat tarvita runsaasti ohjaajan tukea kyetäkseen tutkimaan vierasta ympäristöä keskittyen. Itsenäiset koirat taas voivat hyvinkin loukkaantua siitä, että niitä ei päästä tutkimaan sitä aluetta mihin koira haluaa. Ne voivat loukkaantua ohjaamisesta ja auttamisesta. Toiset koirat tarvitsevat jatkuvasti haastetta harjoituksiin motivaation ylläpitämiseksi. Toisille koirille taas vaikeustason nostaminen tulee tehdä pienin askelin ja varovasti.

Epäonnistumisista ei kannata tehdä mörköä. Se on vain yksi pieleen mennyt treeni, jonka voi korvata toisella onnistuneella treenillä. Vaikka miten yrität aina saada onnistuneita lopputuloksia, se ei valitettavasti ole edes mahdollista. Niin koirat, kuin me ihmisetkin, joskus epäonnistumme vaikka kaikkemme yritämmekin. Sekä ohjaajan, että koiran on hyvä suhtautua myös niihin epäonnistumisiin positiivisesti. Virheet eivät ole pahasta jos voimme niistä oppia. Koirat oppivat myös niistä epäonnistumisista.

Koirat ovat taitavia haistamaan ohjaajan tunteet. Vaikka kuinka yrität esittää epäonnistumisen jälkeen koiralle tyytyväisyyttä, se haistaa sinusta pettymyksen. Epäonnistumiseen suhtautumistaan kannattaa siis miettiä ja antaa sillekin ajatus. Miten suhtaudut epäonnistumiseen. Miten koirasi siihen suhtautuu. Varsinkin kisoihin mentäessä epäonnistumisen painaminen villasella on todella tärkeää. Mikäli etsinnät suoritetaan peräkanaa on ohjaajalla vain noin minuutti/kaksi aikaa epäonnistumisen jälkeen keskittyä jälleen uuteen suoritukseen. Ja koiralla olisi tietenkin hyvä olla motivaatiota epäonnistumisen jälkeen heti uuteen onnistuneeseen etsintään. Nose work kokeet ovat siitä mukavia, että vaikkei koira piiloa löytäisikään ajan puitteissa, sille annetaan kuitenkin viellä mahdollisuus löytöön ja sitä kautta palkkioon.

                        Tarkastele mielialoja

Koiran mielialan ja sopivan vireen tarkkailu on suotavaa jokaisessa treenissä, mutta yhtä tärkeää on tarkkailla samoja asioita ohjaajassa. On täysin turha lähteä treenaamaan koiraa jos ohjaajaa ei huvita tippaakaan. Valmiiksi kiukkuinen ohjaaja ei saa treeneistä koiralle hyvää kokemusta. Sekä koiran, että ohjaajan mielialan tulee olla innostunut ja motivoitunut. Jos näin ei ole, kannattaa miettiä voiko asialle tehdä muutosta ennen treenejä, vai olisiko parempi jättää treenit välistä silläkertaa.

Tähän kohtaan on hyvä mainita myös ulkopuolisen kouluttajan vastuu. Hyvä kouluttaja osaa ja kykenee motivoimaan, niin koiraa kuin ohjaajaakin. Vaikka sitten sillä kertaa itse treenit olisivat menneetkin heikosti. Kouluttajan tulee osata kasvattaa motivaatiota ja innostaa ohjaajaa yrittämään enemmän.
Ohjaajan innostus tarttuu koiraan. Kun ohjaaja on innoissaan menossa treeneihin, koirakin on innoissaan. Olin aikoinaan  itse  kurssilla, jossa tuntui että koiran osaaminen ei mennyt eteenpäin, vaan päinvastoin se taantui. Oma motivaatio laski kurssilla kuin lehmän häntä. Jokaiselle treenikerralle menin aina edellistä enemmän väsyneenä ja valmiiksi hiukan kärttyisenä. Mietiskelin, että mitä ihmettä koirani tällä kerralla keksii perseilyksi. Jännästi koko koiran olemus muuttui eri kouluttajan kurssilla. Kouluttajan, joka sai luotua minuun motivaation takaisin ja uskon koiraani. Homma lähti rullaamaan taas kuin itsestään.

Kaikkien kouluttajien kanssa ei vaan synkkaa. Voi olla, ettei siinä ole mitään sanoilla selitettäviä asioita, se on vain tunne.  Nose work on motivaatiota kaipaava laji, ilman sitä ei etene, ei ohjaaja eikä varsinkaan koira. Ja joskus koiran huono motivaatio on vain ja ainoastaan heijastus ohjaajan motivaatiosta.

Tavoitteet

Tavoitteista olen muistaakseni joskus puhunut aijemminkin, mutta nostan ne taas tärkeyden takia esiin. Ilman tavoitteita ei voi edetä systemaattisesti ja palkitsevasti. On hyvä asettaa pidemmän aikavälin tavoitteita, joita kohti pyrkii. Tälläisiä voivat olla esim koe tulokset. Tärkeää on asettaa myös lyhyen aikavälin tavoitteita, jotka toimivat enemmänkin motivaattoreina. Näitä osatavoitteita voi olla lukuisia, esimerkiksi ilmaisu. Nämä on hyvä kirjata itselleen ylös ja  listata järjestykseen. Samalla tulee mietittyä, että missä järjestyksessä koiralle asioita opettaa. Kun homma luistaa, voi listasta luntata mikä on seuraava osatavoite, jota kohti treenit suunnitellaan.
Osatavoitteet voi kirjata itselleen ylös niin pieninä osasina kuin haluaa, tai sitten  voi harppoa joidenkin pienten asioiden yli ja katsoa, että kaikki tavoitteeseen tarvittavat asiat tulee kuitenkin siinä sivussa hallintaan.

Tavoitteiden on tarkoitus olla sekä motivaattorina, että helppona osaamisen kasvun mittarina. Tavoitteiden saavuttaminen on palkitsevaa, siksi ei kannata asettaa liian korkeita tavoitteita, joiden saavuttaminen kestää liian kauan.

Itse kuulun siihen ryhmään, joka palkkautuu tavoitteidensa saavuttamisesta sitä enemmän mitä hankalampaa se on ollut. Ja mitä enemmän sen eteen on joutunut tekemään töitä. Ehkäpä tämä onkin yksi syy siihen minulle usein esitettyyn kysymykseen: mikset sä ota labukkaa? 😆

Epäonnistumiset ovat osa oppimista

Koiran kanssa treenatessa, yksi tärkeimmistä asioisrta on laittaa tunteet syrjään ja suhtautua asioihin asioina. Varsinkin hajutöissä, aina ei vaan voi onnistua olosuhteista johtuen. Jos joku kertoo koirastaan, joka aina löytää ja aina onnistuu,  kyseenalaistan tälläisen treenityylin..

Sen sijaan, että epäonnistunutta treeniä tai koesuoritusta jäisi tunteilla märehtimään, kannattaa se purkaa auki ja analysoida. Miettiä miksi tapahtui kuten tapahtui ja miettiä siihen parannuskeinoa. Toisinaan on tilanteita, ettei niille vain keksi syytä vaikka miten porukalla miettii. Toisinaan ulkopuolisen näkemys voi avata omia silmiä, mutta toisinaan se voi sekoittaa ohjaajan totaalisesti. Itse kirjotan näitä epäonnistumisen analysointeja ylös, jotta voin palata niihin tarpeentullen myöhemminkin ja kenties löytää niihin oikean syyn ajan kanssa. Koska kukaan meistä, ei edes taitava kouluttaja, kykene pääsemään koiran pään sisään. Moni ongelma jää usein avoimeksi mysteeriksi. Kaikelle koiran tekemiselle ei aina löydy selitystä. Toki mitä parempi mielikuvitus ihmisellä on, sitä paremmin hän keksii myös selityksen jokaiselle koiran käytökselle. Mutta kannattaa muistaa, ettei koira ajattele kuten ihminen, meidän aivot eivät ole rakentuneet samalla lailla.

Muiden kuunteleminen on aina hyvästä. Niistä voi oppia paljon,  ja joskus se avaa silmiä sille miten asiat eivät ainakaan ole. Oma järki kannattaa aina pitää päässä ja ajatella asioita myös itse. Kokeneemmatkin kouluttajat erehtyvät joskus. Ja toisinaan kouluttaja ei tunne koiraasi edes niin hyvin, että hänen olisi mahdollista analysoida koirasi toimintoja. Vastuu on aina ohjaajalla. Sinun tulee päättää itse mitkä ulkopuolisen vinkit otat käyttöösi omalle koirallesi ja mitkä jätät käyttämättä.

Avoimuus kannattaa

Me suomalaiset olemme vähän sellaista kansaa, ettemme kovin helpolla tietoamme jaa. Ehkäpä on jokin pelko siitä, että jos kerron minun tietoni eteenpäin, menetän ne itse? Todellisuudessa asia on toisinpäin. Kun jakaa omaa tietoa, voi saada toisilta vastapallona sellaista tietoa mitä ei itseltä aikaisemmin löytynyt. 

Somen keskusteluryhmät ovat parhaimmillaan helpoimpia paikkoja saada nopeasti usean eri ihmisen ratkaisuja esitettyyn ongelmaan. Mutta samalla se on myös aikamoinen sudenkuoppa. Neuvoja jakelee yksi jos toinenkin. Yleensä mitä paremmin ihminen osaa kirjoittaa, sitä enemmän hänen sanoihinsa uskotaan, vaikkei henkilöllä olisikaan mitään tietoa tai edes juurikaan omaa kokemusta asiasta. 

Toivoisin, että kokeneemmat kouluttajat olisivat somen keskusteluryhmissä avoimenpia ja osallistuisivat keskusteluihin enemmän. Heillä on kuitenkin kokemuksia lukuisista koirista, eikä sitä kokemuksen määrää voi verrata mitenkään heihin, jotka kouluttavat vain omaa koiraansa. Tämä onkin yksi syy sille, miksi itse olen mutustellut useamman vuoden ajatusta toiminimen perustamisesta ja nose work kurssien pitämisestä. Tiedän, että kouluttamalla muita oppisin kaikkein eniten itse. Muutamia kursseja olenkin jo pitänyt esimerkiksi etsijäkoirat Vainulle ja kurssilla opin itse aivan mielettömästi uusia asioita kurssilla olleiden  koirien kautta.

Kukaan ei voi tietää kaikkea. Ja kun koirien kanssa touhutaan, tulee muistaa, että jokainen koira on oma yksilönsä.. aivan kuten koiran ohjaajakin. Yksikään koira ei toimi samalla lailla, eikä yksikään koiran ohjaaja ole samanlainen. Muiden neuvoista ja ajatuksista kannattaa ottaa vinkkejä takataskuun silloin, kun niitä jaellaan. Ne voivat olla kultaakin kalliimpia. Mutta kannattaa kuitekin muistaa, että harvemmin toisen koiralle toiminut asia on ratkaisu oman koirasi ongelmaan. Asioita tulee hiukan muuttaa yksilölle sopivammaksi. Ja tämä on mielestäni se, mikä tekee kouluttajasta tai harrastelijasta osaavan. On pikkuisen eri asia kouluttaa malinoissia noseen kuin esimerkiksi bostoninterrieriä. Ja tämä on myös hyvä pitää mielessä oman koiran kanssa touhutessa. Toiset etenevät nopeasti ja toiset koirat vaan oppivat nopeammin. Kannattaa keskittyä vain siihen omaan koiraan ja sen  heikkouksiin sekä vahvuuksiin.  Suunnitella ja rakentaa treenit niin, että oma koira edistyy. Niin kauan kun edistymistä tulee, se on hyvä. Vaikka tahti olisikin sitten hiukan hitaampi kuin toisella.

Pohjat kannattaa kouluttaa huolella ja kuluttaa niihin hiukan kauemmin aikaa. Koska pohja on kaiken perusta. Jos pohja ei ole kunnossa, se usein tulee näkyviin myöhemmässä vaiheessa ja silloin voi olla jo miltei mahdotonta asioita saada korjatuksi. 

Paljon treeni intoa syksyn pimeisiin ja märkiin hetkiin !!!