Täällä taas

Siitä onkin pidempi aika kun viimeksi tänne olen mitään kirjoittanut. Oma elämä on sinä aikana mennyt täysin uusiksi.PK-seutu on taakse jäänyttä elämää ja nykyään asustelen Päijät-Hämeessä maaseudulla. Koiria on tullut muuton myötä laumaan lisää ja niitä löytyy tällä hetkellä 5 kappaletta.

Maya on siirretty kuolleiden listalle, valitettavasti.
2018 marraskuussa Maya muuttui erittäin äkäiseksi ja se alkoi selvästi ontumaan toista takajalkaansa. Olin jo kesästä  lähtien miettinyt, että miksi se on alkanut perseilemään nose treeneissä. Tiesin, että se osasi ja oli siinä lajissa muutenkin todella hyvä koira, mutta homma ei enää oikein rullannut. Se saattoi lopettaa etsinnän kesken ja jättää ilmaisematta. Yleensä se teki treeneissä ensimmäiset pari etsintää hyvällä motivaatiolla ja tyylipuhtaalla suorituksella, mutta sen jälkeen sen koko olemus muuttui. Kun se sitten alkoi loppuvuodesta ontumaan, ymmärsin syyn olevan kivuissa.
Mayan takapää kuvattiin marraskuussa ja sen kummatkin lonkat todettiin löysäksi, sekä nivelrikkoiseksi. Tämän lisäksi sen oikean takajalan polvi oli rikkoinen, sekä siinä olevat nivelsiteet olivat vammautuneet. Nivelsiteet olivat menossa poikki ja vaativat leikkausta. Leikkaaminen ei kuitenkaan valitettavasti ollut vaihtoehtona, koska toinenkin takajalka oli jo rikki. Koska kipulääkkeet eivät parantaneet Mayan äkäiseksi muuttunutta luonnetta, jouduin tekemään vaikean päätöksen ja päästämään sen pois.

Vaikka Mayan kanssa kerkesimmekin treenaamaan vain 3 vuotta, se opetti minulle hurjan paljon. Se oli täysin erilainen koira aikaisempiin koiriini verrattuna. Se oli haastava, koska sillä ei ollut miellyttämisen halua ollenkaan, eikä se palkkaantunut ruuasta. Olen hurjan ylpeä siitä mihin asti sen kanssa pääsin ja varsinkin siitä, että kerkesimme tekemään yhden täysin virheettömän sadan pisteen suorituksen kokeissakin.
Valitettavasti sen verran kova kolaus Mayan menetys minulle oli, että laitoin koko harrastuksenkin tauolle. En ole siis tässä reilun vuoden aikana treenannut edes Oivan kanssa, vaan olen pitänyt totaalista taukoa treeneistä ja muistakin koiraharrastuksista.

Uuden parisuhteen kautta sain 3 koiraa lisää ja yksi niistä on pitbull Annukka. Annu on iloinen ja mielyttämisen haluinen 3-vuotias rescue. Kokeilin ihan vaan kokeilu mielellä mitä se tykkäisi purkkitreeneistä ja sain ilokseni huomata, että tykkäsihän se. Olenkin nyt alkanut treenaamaan Annua tavoitteellisesti Nosen alkeisiin.

Tämä onkin itselleni taas uutta asiaa, alkaa treenaamaan aikuista koiraa. Aikaisemmat harrastuskoirani olen ottanut pentuja ja aloittanut niiden kanssa treenaamisen jo heti pienenä. Varmasti vastaan tulee taas uusia asioita, jotka opettavat uusia treenitapoja.
Alku on lähtenyt hyvin käyntiin. Katsotaan mihin minun ja Annun paukut riittävät. Tietenkin tavoittelen koeuraa tämänkin kanssa.

Sain tänään ihanan viestin yhdeltä blogia seuranneelta ja hän pyyteli minua kirjoittamaan Annun treeneistä. Tämä viesti lämmitti sydäntäni todella paljon ja niimpä ajattelin heti päivittää tänne tietoja. Annun treeneistä tulen myös jatkossa tekemään päivityksiä videoiden kera.

Tästä se taas lähtee!