lauantai 30. tammikuuta 2010

Talvipäivien ohjelmaa

Pakkaset ovat hellittäneet hiukan. Tänään pystyimme lenkkeilemään Lolan kanssa jo tunnin verran umpihangessa rämpien. Lyylikin uskaltautui ulos ja pääsimme reilun vartin mittaiselle pissatukselle, kunnes eteenpäin liikkuminen alkoi taas kolmen tassun voimin. Lyylin korvat myös paleltuvat erittäin helposti.
Tänään kylmä tuulikin oli jo hellittänyt ja oli oikein mahtava lenkkeily ilma.

Lola sai iltalenkille kaverikseen 12 viikkoisen dopperin pennun, Bonon. Vähän kaverit imettelivät toisiaaan, nuuhkivat tarkasti. Lola teki pienimuotoisia kenguru loikkia, leikin toivossa, mutta kokoeron takia katsoimme parhaaksi kulkea nyt ihan vaan rauhallisen remmilenkin. Kaverukset pääsevät kyllä irroittelemaan, kunhan Bono viellä vähän kasvaa :)


Tapaaminen sujui oikein mukavasti. Muutaman kuvankin sain otettua, valitettavasti laatu ei päätä huimaa. Mutta eiköhän noista kuitenkin jotain näe..




***
Olen monta vuotta etsinyt itselleni "täydellistä" koiranulkoilutus takkia. Kriteereitä on ollut monia, tärkeimpänä ehdoton näkyvyys (heijastimet) vedenpitävyys, tuulen pitävyys ja talvipakkasille lämpöisyys.
Nyt sellaisen löysin ja heti se pitikin tilata. Takki saapui viikossa kotiin saksasta asti.


On kyllä ollut juurikin sitä mitä toivoin. Takki on 3 in 1 tyyppinen. Eli punaisen päälikerroksen alla, on musta kevyt toppatakki. Tämän kevyen toppatakin saa siis irti ja sitä voi käyttää erikseen. Kuin myös punainen pääliosa menee mainoisti kesätakkina ilman toppavahviketta. Kun taas nämä kaksi takkia ovat päälekkäin, on minulla mitä lämpöisin talvitakki. Takki on nyt testattu ääriolosuhteissa (-18 lumimyrsky), eikä muuten paleltanut ollenkaan. Nyt aloin himoitsemaan samasta materiaalista olevia ulkoilu housuja.




Takin selässä oleva tassu on heijastinta. Heijastimet löytyvät myös kummastakin hihasta, sekä takin etutaskuista.
***



Tytöt söpistelivät illan pikkutunteina sängyllä. Muutamia söpistys otoksia tallentui kameraankin.

Kun on kylmä, kaveri lämmittää parhaiten.



Luttanat.



keskiviikko 27. tammikuuta 2010

lauantai 23. tammikuuta 2010

Lola esittelee uuden takkinsa

Pakkaset paukkuu taas ja lujaa.
Tänään aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Sää oli niin kaunis, että me Lolan kanssa uhmasimme pakkasta, laitoimme toppavarusteet päälle ja lähdimme pellolle ihastelemaan aurinkoa.




Lola on saanut uuden takin. Postissa on tulossa takin alle vielä fleece haalari, joka sitten lämmittää näillä kovimmilla pakkasilla myös ne lihakset, jotka jäävät pelkän takin kanssa paljaaksi.
Hurtan takki on osottautunut erittäin hyväksi ostokseksi. Sopii hyvin Lolalle.








Jotakin ääniä kuului jostain..



Tämän uuden takin kanssa pystyy hyvin juoksemaan
:)


Lenkin jälkeen on mahtava olo kun voi käpertyä viltin alle ja ottaa parhaan keverinsa kainaloon lämmittelemään.

lauantai 16. tammikuuta 2010

Hevostelua

Tänään kävin hevostelemassa pitkästä, pitkästä aikaa. Kaverina minulla oli tinkeri tyttönen. Olen pidemmän aikaa haaveillut jykevän tinkerin ratsastamisesta ja nyt minulle sellainen tilaisuus koitti :)
Aivan mahtava polle! Meillä oli selvästi heti sielujen sympatiaa. Jonkin aikaa jouduin miettimään, miten se hevonen toimikaan. Kun muisti palaili meidän yhteistyömme alkoi pelaamaan. Jotakin sentään muistin ratsastamisesta, sain jopa hevosen pysähtymään. Opeteltiin käännöksiä ja hallintaa.

Keli oli mitä mahtavin. Mikäs sen mukavampaa kuin käyskennellä hevosilla metsässä ja ihailla valkoista luontoa hyvässä seurassa.
Rankan työviikon jälkeen, ei parempaa aivojen tyhjentämis konstia ole.








Odotin mielenkiinnolla mitä tapahtuu kun tulen koirien luokse kotiin, haisten hevoselle. Koirat olivatkin minua eteisessä vastassa. Lyylin nenä liimautui oitis lahkeeseeni kiinni. Lola taas nuuhki hetken, ja oli sitten niin innokas, että hyppäsi etutassut olkapäilleni ja antoi märkiä pusuja.
Hemmo taas ei voinut ymmärtää kuka tuli. Se lähti minua eteisestä olohuoneen puolelle karkuun, muristen ja haukkuen. Yritin kutsua sitä luokseni, mutta ilmeisesti se ei kuullut, murina vain jatkui. Menin vähän lähemmäs Hemmoa, mutta se vain perääntyi muristen.
Kun vaihdoin vaatteet ja pesin kädet, oli Hemmo onnesta soikeana, että minä olin tullut kotiin... voi Hemmopappaa.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Tyttöjen kanssa lekurissa

Kävimme tänään tyttöjen kanssa lekurissa. Lola sai kennelyskä rokotteen ja Lyylin takajalkaan tullutta pattia katsottiin samalla.
Lääkäri ei osannut silmämääräisesti tarkalleen sanoa, mikä Lyylin takajalkaan ilmestynyt patti voisi olla. Mahdollisuuksia on monia. Saattaa olla, että se on vain jokin vanhan nirhauman arpikudos, taikka sitten se saattaa olla myös kasvain.
Patti oli sen verran pieni, ettei siitä voinut ohutneula näytettä ottaa. Takajalassa ihoa on niin vähän, että pattia on kuitenkin tarkkailtava. Mikäli se kasvaa yhtään suuremmaksi on se poistettava. Muuten pahimmassa tapauksessa, mikäli kyseessä on kasvain, ei suureksi kasvanutta pattia voida poistaa ilman koko jalan amputaatiota.
Saimme aitibiootti ja kortisoni pitoista salvaa, jota laitetaan Lyylin jalkaan kahdesti päivässä. Mikäli patti on siis vain jokin tulehduksen aiheuttama oire, sen pitäisi viikon kuluttua lähteä pienenemään. Tai ainakaan se ei saisi kasvaa yhtään. Mikäli patti kasvaa edes hitusen, on poisto tehtävä pikaisesti. Toivotaan parasta.
Lyyli oli erittäin reipas lääkärissä ja antoi hyvin tutkia itsensä. Siltä kokeiltiin imusolmukkeet, katsottiin hampaat (ja ihmeteltiin niiden vinoutta), kurkattiin silmiin ja korviin, sekä katsastettiin nisäkasvaimen tilanne.

Lola olikin sitten tälläkertaa se, joka laittoi ranttaliksi. Ensin se ei olisi halunnut millään, että korviin katsotaan. Pakitti nurkkaan ja työnsi päätään piiloon selkäni taakse. Kun korvat saatiin tutkittua, en voi ymmärtää, miten kukaan voi supistaa lerppu huuliaan niin tiukaksi, ettei sieltä meinannut hampaita nähdä ollenkaan. Vasta kun annoin näyttelyssä käyttämääni vihjesanaa "hampaat", Lola antoi näyttää hampaita, ilme oli kyllä erittäin nyrpeä.
Sitten kurkkaus silmiin.. ei, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Sydämen kuuntelu sentään onnistui ongelmitta.
Sitten alkoikin se mielenkiintoisin operaatio: kennelyskä sumutteen laittaminen sieraimeen.
Viimeksi tämä sujui täysin ongelmitta. Nyt en tiedä muistiko Lola mistä oli kysymys, mutta heti sumutteen nähtyään se aloitti sellaiset volttien heitot ja rimpuilut, että tarvittiin kolmannet lisäkädet.
Loppujen lopuksi, sumute saatiin laitettua ja jopa ihan oikeaan paikkaan :D
Sen verran paini nosti hikeä pintaan, että sovimme seuraavan kerran käytettävän rokotetta sumutteen sijaan.. Näin tälläkertaa.


Säät ovat suosineet meitä nyt. Pakkaset ovat lauhtuneet viiden asteen tuntumaan ja olemme päässeet lenkkeilemään kunnolla. Maa on valkoinen ja keli mitä mahtavin. Taas saadaan Lolan muutamat kertyneet liikakilot liikkeelle ja Lyylin ylimääräinen energia purkautuu ulkotiloissa.
Kamera on tietysti ollut mukana lenkillä.



henkistä väkivaltaa..




Lyylin sivuprofiilia.



Lyyli tarkkailee minne Hemmo hävisi.



Rääpäläiset.



Hemmopappa.
Sain taas huomata miten Hemmon kuulo on kyllä huonontunut.
Olimme pellolla ja havaitsin toisen koiran suunnassa, mihin Hemmo oli menossa.
Yritin huudella Hemmoa pysähtymään, mutta se ei vaan kertakaikkiaan reagoinut huutoihini ollenkaan. Yritin hakata käsiä yhteen ja huutaa kimeämmällä äänellä, tuloksetta.
Onneksi Hemmo sitten pysähtyi kun huomasi, ettemme me Lyylin kanssa ole enää vieressä. Sitten se juoksi ilosta pomppien luokseni.
Hemmon kanssa täytyy olla tarkkana. Koska se ei enää reagoi huutoihini, täytyy tosiaankin vähän miettiä missä sen päästää vapaaksi. Pelto on turvallinen paikka.



Tässä ihmetellään sitä toista koiraa, joka kulki vähän matkan päässä.




Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Lolan tyylinäyte miten läskit saadaan liikkeelle :)

torstai 7. tammikuuta 2010

Ilta hepuli

Tiedättekö, se on juuri se hetki, kun iltalenkit on tehty, toppavaatteet on saatu riisutuksi, teekuppi on kuuma ja on rentoutumisen aika. Pieni rauhoittumisen hetki ennen peiton alle kömpimistä.
Silloin se alkaa, iltahepuli. Yleensä sen aloittaa Lyyli, yllätys yllätys...



"leiki mun kanssa"




"mitäköhän tuo oikein meinaa?"




poski vasten poskea, pumpum.




Barffausta, parhaimmillaan.
Taatusti tuoretta kun sätkiikin viellä.




Kokoero ei ole este, se on hidaste.
Lola on selätetty.
"alistu jätti, mahtavalle Lyylille!"




Äly ja väläys.


Luojan kiitos nuo väsyvät melko nopeasti...

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Lumikuvia

Tänään kävimme Lolan kanssa pellolla ottamassa lumi kuvia. Pakasta oli -13 astetta. Muutaman kuvan sain otettua, ennen kuin kameran zoomi meni jäähän.



Takapihamme on jäänyt tyystin lumen alle.








Lenkkimaastommekin oli lumittunut.




Lumikuvia, onnistuivat kiitettävästi :)




Huuruhuuli.




Lola tahtoo kotiin jo, tassut paleltuu.




BOT takki menee todennäköisesti vaihtoon.
On ollut tähän asti oikein hyvä takki valinta,
mutta nyt rintakehää on Lolalle siunaantunut sen verran,
että takki haittaa kulkemista.
Harmillista.


Lola on ollut tänään melko masentunut. Luulen, että sillä on taas jonkinmoista valeraskautta päällä. Juoksujen loppumisesta on nyt kulunut parisen kuukautta. Tissitkin roikkuvat taas siihen malliin... Harmi kun treeneihinkään emme nyt pääse. Treenit ovat osottautuneet hyväksi ajatusten poistamiseksi juoksujen jälkeiseen masennukseen.
Lola olisi tarkoitus leikkauttaa tässä pikimmiten, juurikin näiden mieliala vaihtelujen takia.
Nyt täytyy vaan keksiä sisällä jotakin muuta aivojumppaa mielen kohottamiseksi.

Liian kylmä

Harmin paikka.
Tänään, loppiaisena pakkanen on aamusta ollut 15 asteessa.
Tämän päivän treenit siis peruuntuivat.. taas kerran.

Jatkamme pakkasten hellittämisen odottelua..


lauantai 2. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuoden vaihteesta selvittiin hengissä.
Raketit eivät juurikaan koiria hetkauttaneet,
joskaan eivät kyllä innostaneet lenkkeilemäänkään.
Varkaudessa pakkanen oli järven rannalla erittäin pureva,
joten viiden minuutin pissityksiä pidempään,
ei meistä kukaan viihtynyt ulkona.

Miksi aina, kun menee koirattomaan kotiin kylään, tapahtuu jotakin?
Jos ei ole mahatautia ja oksentelua taikka ripulointia,
niin sitten jotain muuta.

Tällä kertaa se oli meidän Lyyli,
joka päätti sitten vihdoin ja viimein aloittaa juoksunsa
anoppilassa, valkoisten mattojen joukossa.

Kyllähän minä osasin juoksuja odottaa,
mutta en tajunnut ottaa pöksyjä varuiksi mukaan.
Niimpä Lyyli saikin paniikki kyhäelmän
ja oli oikein hienossa ranta-asussa uuden vuoden aattona.








Tänään pakkanen on käynyt pahimmillaan aina 24 asteessa.
Sanomattakin on selvää, ettemme ole tänään taas aktiviteettäjä luun syömistä lukuunottamatta juurikaan harrastaneet. Vaikka takkeja koirille löytyy, paleltuu tassut alta aikayksikön.
Olemme siis keskittyneet rentoutumiseen ja toistemme lämmittelyyn.


Onni on henkilökohtainen, uskollinen lämpöpatteri.



Odottelemme peiton alla kevättä ja heräilemme sitten talvi unilta,
kun lämpötila hipoo helle lukemia...