Lääkäri ei osannut silmämääräisesti tarkalleen sanoa, mikä Lyylin takajalkaan ilmestynyt patti voisi olla. Mahdollisuuksia on monia. Saattaa olla, että se on vain jokin vanhan nirhauman arpikudos, taikka sitten se saattaa olla myös kasvain.
Patti oli sen verran pieni, ettei siitä voinut ohutneula näytettä ottaa. Takajalassa ihoa on niin vähän, että pattia on kuitenkin tarkkailtava. Mikäli se kasvaa yhtään suuremmaksi on se poistettava. Muuten pahimmassa tapauksessa, mikäli kyseessä on kasvain, ei suureksi kasvanutta pattia voida poistaa ilman koko jalan amputaatiota.
Saimme aitibiootti ja kortisoni pitoista salvaa, jota laitetaan Lyylin jalkaan kahdesti päivässä. Mikäli patti on siis vain jokin tulehduksen aiheuttama oire, sen pitäisi viikon kuluttua lähteä pienenemään. Tai ainakaan se ei saisi kasvaa yhtään. Mikäli patti kasvaa edes hitusen, on poisto tehtävä pikaisesti. Toivotaan parasta.
Lyyli oli erittäin reipas lääkärissä ja antoi hyvin tutkia itsensä. Siltä kokeiltiin imusolmukkeet, katsottiin hampaat (ja ihmeteltiin niiden vinoutta), kurkattiin silmiin ja korviin, sekä katsastettiin nisäkasvaimen tilanne.
Lola olikin sitten tälläkertaa se, joka laittoi ranttaliksi. Ensin se ei olisi halunnut millään, että korviin katsotaan. Pakitti nurkkaan ja työnsi päätään piiloon selkäni taakse. Kun korvat saatiin tutkittua, en voi ymmärtää, miten kukaan voi supistaa lerppu huuliaan niin tiukaksi, ettei sieltä meinannut hampaita nähdä ollenkaan. Vasta kun annoin näyttelyssä käyttämääni vihjesanaa "hampaat", Lola antoi näyttää hampaita, ilme oli kyllä erittäin nyrpeä.
Sitten kurkkaus silmiin.. ei, sitäkään ei olisi saanut tehdä. Sydämen kuuntelu sentään onnistui ongelmitta.
Sitten alkoikin se mielenkiintoisin operaatio: kennelyskä sumutteen laittaminen sieraimeen.
Viimeksi tämä sujui täysin ongelmitta. Nyt en tiedä muistiko Lola mistä oli kysymys, mutta heti sumutteen nähtyään se aloitti sellaiset volttien heitot ja rimpuilut, että tarvittiin kolmannet lisäkädet.
Loppujen lopuksi, sumute saatiin laitettua ja jopa ihan oikeaan paikkaan :D
Sen verran paini nosti hikeä pintaan, että sovimme seuraavan kerran käytettävän rokotetta sumutteen sijaan.. Näin tälläkertaa.
Säät ovat suosineet meitä nyt. Pakkaset ovat lauhtuneet viiden asteen tuntumaan ja olemme päässeet lenkkeilemään kunnolla. Maa on valkoinen ja keli mitä mahtavin. Taas saadaan Lolan muutamat kertyneet liikakilot liikkeelle ja Lyylin ylimääräinen energia purkautuu ulkotiloissa.
Kamera on tietysti ollut mukana lenkillä.
henkistä väkivaltaa..
Lyylin sivuprofiilia.
Lyyli tarkkailee minne Hemmo hävisi.
Rääpäläiset.
Hemmopappa.
Sain taas huomata miten Hemmon kuulo on kyllä huonontunut.
Olimme pellolla ja havaitsin toisen koiran suunnassa, mihin Hemmo oli menossa.
Yritin huudella Hemmoa pysähtymään, mutta se ei vaan kertakaikkiaan reagoinut huutoihini ollenkaan. Yritin hakata käsiä yhteen ja huutaa kimeämmällä äänellä, tuloksetta.
Onneksi Hemmo sitten pysähtyi kun huomasi, ettemme me Lyylin kanssa ole enää vieressä. Sitten se juoksi ilosta pomppien luokseni.
Hemmon kanssa täytyy olla tarkkana. Koska se ei enää reagoi huutoihini, täytyy tosiaankin vähän miettiä missä sen päästää vapaaksi. Pelto on turvallinen paikka.
Sain taas huomata miten Hemmon kuulo on kyllä huonontunut.
Olimme pellolla ja havaitsin toisen koiran suunnassa, mihin Hemmo oli menossa.
Yritin huudella Hemmoa pysähtymään, mutta se ei vaan kertakaikkiaan reagoinut huutoihini ollenkaan. Yritin hakata käsiä yhteen ja huutaa kimeämmällä äänellä, tuloksetta.
Onneksi Hemmo sitten pysähtyi kun huomasi, ettemme me Lyylin kanssa ole enää vieressä. Sitten se juoksi ilosta pomppien luokseni.
Hemmon kanssa täytyy olla tarkkana. Koska se ei enää reagoi huutoihini, täytyy tosiaankin vähän miettiä missä sen päästää vapaaksi. Pelto on turvallinen paikka.
Tässä ihmetellään sitä toista koiraa, joka kulki vähän matkan päässä.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, Lolan tyylinäyte miten läskit saadaan liikkeelle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti