Uusi vuosi, uudet kujeet

Vuoden vaihteesta selvittiin hengissä.
Raketit eivät juurikaan koiria hetkauttaneet,
joskaan eivät kyllä innostaneet lenkkeilemäänkään.
Varkaudessa pakkanen oli järven rannalla erittäin pureva,
joten viiden minuutin pissityksiä pidempään,
ei meistä kukaan viihtynyt ulkona.

Miksi aina, kun menee koirattomaan kotiin kylään, tapahtuu jotakin?
Jos ei ole mahatautia ja oksentelua taikka ripulointia,
niin sitten jotain muuta.

Tällä kertaa se oli meidän Lyyli,
joka päätti sitten vihdoin ja viimein aloittaa juoksunsa
anoppilassa, valkoisten mattojen joukossa.

Kyllähän minä osasin juoksuja odottaa,
mutta en tajunnut ottaa pöksyjä varuiksi mukaan.
Niimpä Lyyli saikin paniikki kyhäelmän
ja oli oikein hienossa ranta-asussa uuden vuoden aattona.








Tänään pakkanen on käynyt pahimmillaan aina 24 asteessa.
Sanomattakin on selvää, ettemme ole tänään taas aktiviteettäjä luun syömistä lukuunottamatta juurikaan harrastaneet. Vaikka takkeja koirille löytyy, paleltuu tassut alta aikayksikön.
Olemme siis keskittyneet rentoutumiseen ja toistemme lämmittelyyn.


Onni on henkilökohtainen, uskollinen lämpöpatteri.



Odottelemme peiton alla kevättä ja heräilemme sitten talvi unilta,
kun lämpötila hipoo helle lukemia...