10. Treenit

sunnuntai 28.2.2010
Paikkana Veikkola.

Taas oli erilainen ilma treenaukselle. Lunta riittää, asteita +1 ja taivaalta tuli vettä niskaan. Tuuli oli myöskin kohtalaista. Ei ollut kylmä, mutta oli märkää.
Mukava oli huomata kuitenkin, ettei tälläinenkään ilma vaikuttanut Lolan työskentelyyn. Mukava oli huomata myös, että hormoonien heittely ei tuonut mitään ylimääräisiä kenguruloikkia jäljellä, vaan homma hoidettiin tasaisen varmasti alusta loppuun.

Lolalle tehtiin noin 800m pitkä jälki, joka kulki kevyen liikenteen väylää. Jälki oli vanhentunut puolisen tuntia.
Innoissaan Lola otti varaslähdön hommiin, lähti jäljestämään heti saatuaan valjaat päälle, en tiedä mitä se jäljesti ja tuskin tiesi itsekään.. Hetken jouduin sitä maanittelemaan luokseni ja rauhoittumaan, ennen alkuhajun antoa. Hyvin olen ainakin onnistunut ehdollistamaan valjaiden pukemisen töihin. Lola tietää heti mitä sen pitää tehdä, kun se saa työvaljaat päällensä. Tämähän on ollut tarkoituskin, sillä maasto vaihtuu miltei joka treeneissä. On huomattavasti helpompaa kun koira tietää ajasta ja paikasta riippumatta, mitä sen kuuluu tehdä, eikä jää pyörimään ja ihmettelemään missäs sitä nyt ollaan.

Lola nuuhki alkuhajun taas tarkasti ja löysi oitis jäljen. Jäljestys oli varmaa ja määrätietoista. Kadun ylitykset sujuivat ongelmitta. Lola ei häiriintynyt vaikka jouduin sen välillä pysäyttämäänkin, ettemme menneet autojen alle. Kun kehoitin Lolaa jatkamaan, se jatkoi innostuneena. Motivaatio oli taas kohdallaan :)

Sen verran juoksut ovat sekoittaneet pienen koiran pään, että pomppupissoja tehtiin jokaiseen kohtaan mihin maalikoira oli merkannut. Taisimpa jopa nähdä Lolan nostavan jalkaakin.

Jäljestäminen sujui hyvin. Yksi ihminen tuli meitä vastaan ja Lola häiriintyi siitä. Se teki kenguruloikkia paikoillaan (ilmaisi minulle siis vastaantulijan), juoksi luokseni ja häntä vispaten kerjäsi namia.
Namia ei kuitenkaan tippunut, vaan kehotin Lolaa jatkamaan kun kävelijä oli meidät ohittanut.
Matka jatkui viimeiselle risteykselle asti. Siinä mietimmekin sitten vähän pidemmän aikaa. Maalikoira oli mennyt vasemmalle, mutta grilli oli oikealla ja tuuli toi mukavasti rasvaiset aromit suoraan sieraimiimme.
Työ voitti grillin herkut ja Lola lähti oikeaan suuntaan hetken miettimisen jälkeen. Ilmaisu oli selkeä.

Vastaantulijoihin Lola reagoi edelleen, mutta selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Ehkä uskallan toivoa, että jossain vaiheessa, kunhan treenataan näitä häiriöitä, niin Lola pystyy jatkamaan työskentelyään vastaantulijoista piittaamatta.
Varmasti ihan järjestetyt häiriötreenit voisivat tehdä hyvää..

Hyvää ystävän päivää

Kävimme tänään ystis lenkillä. Lola sai kaverikseen Susan, jota emme olekaan pitkiin aikoihin nähneet. Hienosti tytöt tulevat edelleen toimeen.
Käyskentelimme kaksi tuntia metsässä, koirat saivat juosta vapaana sielunsa kyllyydestä. Nautimme hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.

Kiitos Sannalle ja Susalle mahtavasta "terapeuttisesta" metsälenkistä rankan työviikon jälkeen.



Lola löysi metsästä (yllätys yllätys) hiihtäjän jättämän herkkukasan ja sen jälkipyykkejä täällä nyt siivoillaan.

Lola on myös näyttänyt unohtaneen ovemme eteen muuttaneen mörön, tai sitten mörkö on muuttanut pois. Niin tai näin, olemme tänään lähteneet lenkille normaalilla tavalla, ilman mitään pörhentely rituaaleja. On siis suurin epäilys, että hormoonit tekevät pienen työkoiran päälle hallaa. Keskustelen lääkärin kanssa, olisiko asiaan tähän hätään muuta apua kuin leikkautus..

Outoa käytöstä

Ovemme eteen on muuttanut mörkö.
Tai sitä mieltä Lola ainakin on. Lola on nyt kolmena päivänä kieltäytynyt poistumasta etupihaltamme lenkille. Se lähtee kyllä mielellään ulos, kun puen päälle ja otan remmin naulakosta. Kenguruloikilla juoksee luokseni ja tuskin malttaa odottaa, että saan sille puettua pannan. Häntä vispaa kun avaan ulko-oven.
Kun ulko-ovi aukeaa, Lola ottaa askeleen ulos, jää siihen kyhjöttämään ja haistelemaan ilmaa. Se nostaa karvat pystyyn, haukkuu ja murisee katsoen eteenpäin. En huomaa edessä mitään ihmeellistä.
Mikäli en ole kerennyt laittamaan ulko-ovea kiinni, Lola pakittaa aina sisään asti. Mikäli ovi on kiinni, se istuutuu pylly kiinni oveen, eikä suostu liikkumaan, ei millään.
Namit eivät kelpaa, lelukaan ei kelpaa. Olen päästänyt remmistä irti ja kävellyt itse edellä kadulle, mutta Lola ei suostu seuraamaan. Olen odottanut vartin verran, mutta Lola ei vaan tule. Se istuu ja kyyhöttää oveen nojaten, sekä vinkuu.

Tämä käytös on nyt kolmena päivänä tapahtunut aina iltalenkille lähdettäessä. Päivällä ei ole mitään outoa käytöstä.
Tänään stoppi tuli myös aamulenkille mennessä. Ainoa konsti millä saan Lolan lähtemään etuoveltamme pois, on ottaa Hemmo mukaan. Hemmo lähtee reippaasti lenkille, jolloin Lola suostuu seuraamaan sitä. Kun olemme päässeet oveltamme kadulle, Lolan käytös on normaalia. Se myös hiukan pälyilee epäluuloisesti ympärillemme kun tulemme takaisin pihalle.

En voi käsittää mistä tuo käytös johtuu. Olen tutkinut etupihamme, enkä näe siellä mitään outoa. Tuntuu kuin joku outo haju leijailisi juuri siihen ovemme edustaan ja Lola sitten aristelee sitä. Mutta mikä kumma haju se mahtaa sitten olla?
Lola on muutenkin todella taitava nenän käyttäjä, onhan sen kanssa harrastettu pienestä pitäen hakua ja nyt jälkeä.
On kuitenkin outoa, että pelottava haju tuntuu katoavan heti kun pääsemme kaksi metriä oveltamme pois.

Lolan juoksujen arvioitu alkamis aika on kahden kuukauden päästä ja yleensä sillä alkaa juurikin tähän aikoihin hormoonitoiminta heittelemään härän pyllyä. Joitakin tämän tyyppisiä oireita olen huomannut aikaisemminkin, mutten koskaan näin pahoja, että se kieltäytyy totaalisesti kävelemästä. Yksi mahdollisuus siis on, että tämä on nyt jotain hormoonien aiheuttamaan pelleilyä. Sisällä Lola on täysin normaali oma itsensä.

Varmuuden vuoksi yritämme ensiviikolle saada lääkäri ajan. Onhan se hyvä pois sulkea mahdollisuus esimerkiksi kipujen aiheuttamiin oireisiin.
Olen itse käynyt koko koiran käsikopelolla läpi, enkä huomaa sen aristavan mitään paikkaa. Hampaat, silmät ja korvat näyttävät mielestäni täysin normaaleilta.

Toivottavasti on vain hormooneista johtuvaa käytöstä, ja toivottavasti lääkäri osaa auttaa asiassa.
Olen kyllä suunnitellut Lolan leikkauttamista, juurikin hormonaalisista syistä. Joskos se alkaisi pikkuhiljaa olemaan ajankohtaista?

Palaamme asiaan kun olemme viisaampia.. nyt yritän saada Lolaa taas lenkille. Täytyyköhän takapihalle raivata polku, joskos sieltä kautta kulkeminen sitten onnistuisi.

Pakkaset paukkuu

Taas on pakkanen mennyt yli kymmenen asteen ja treenikalenteri näyttää tyhjältä. Lenkkeily ei varsinkaan pienien kanssa tahdo onnistua, ei sitten millään pukemisellakaan. Lyylin korvat paleltuvat heti ja samoin tassut. Hemmo kestää vähän paremmin pakkasta, mutta sen kävely on tässä viikon verran ollut nyt normaalia huonompaa. Kovin hitaasti Hemmo lyllertää eteenpäin kun taas saman aikaisesti Lyyli vetää kuin höyryveturi.

Lolakin on nostellut lenkillä tassujaan ja ollut muutenkin haluton lenkkeilemään, heti kun kovemmat pakkaset taas alkoivat. Niimpä olemme taas keskittyneet kotielämään, eli luitten tuhoamiseen. Toivottavasti pakkaset jo hellittäisivät ja kevät alkaisi näyttää merkkejään.

Pakkasesta huolimatta, eilen oli erittäin kaunis aurinkoinen päivä. Menimme Lolan kanssa pellolle kamera mukana. Muutama kuva tallentui, kunnes kamerasta loppui akku :(

Lola ihmetteli suunnattomasti kun meidän raivaamalle peltopolulle olikin vedetty oikein kunnon ladut. Harmillista.. onneksi pellolla menee kuitenkin toisella sivulla viellä omatoiminen polku, ettei tarvitse pelätä suksijoiden sauvoja.

Lola katselee haaveilevasti kohti aurinkoa.. mahtaakohan toivoa myös kevään tuloa?

Seisova lintukoira?

9. Treenit

Sunnuntai 7.1.2010
Pakkalantie
klo 14.30

Kolmen kuukauden pakkotreeni tauon jälkeen, palasimme tänään treenaamaan pakkasten lauhtuessa. Pakkaset eivät ole olleet ainoa treenien kiusa. Lunta on tullut ennätys määrä tänä talvena, joten jäljet hukkuvat nopeasti, eivätkä aura-autot helpota yhtään jälkien pysymistä.

Pakkasta oli -3. Sää oli pilvinen ja saimmekin pienoisen lumipyryn lisäämään haastetta treeneihin. Tuuli oli kohtalaista.

Tänään harjoittelimme Lolan kanssa risteyksiä. Metsässä jäljestäminen suuren lumimäärän takia on tällähetkellä mahdotonta, joten mikäs sen parempi kuin jäljestää aurattuja katuja pitkin ja keskittyä sitten niihin risteyksiin.
Lola on tähän mennessä mennyt risteykset hieman epävarmasti,
joten nyt lähdettiin hakemaan niihin varmuutta.

Alku lähti taas hienosti käyntiin, ihan kuin pidempää taukoa treeneissä ei olisi ollutkaan.
Lola nuuhki alkuhajun huolella ja lähti sitten jäljestämään.

Ensimmäinen haaste oli pari vastaantulevaa ihmistä. Ihmiset kääntyivät kuitenkin hyvissä ajoin poispäin, mutta Lola häiriintyi niistä kuitenkin. Palautui kyllä nopeasti ja jatkoi matkaa.

Tänään meillä oli ensimmäistä kertaa kokeilussa myös autotien ylitys, joita olikin sitten kaksin kappalein. Maasto muuttui lumisesta kävelytiestä suolatuksi asvaltiksi, mutta mitään ongelmia en siinä kohdassa huomannut. Lola oli erittäin päättäväinen ja määrätietoinen jäljestäessä.
Edes näin suuri maaston muutos ei tuntunut sitä hetkauttavan.

Matka jatkui tasaisen varmasti.
Saavuimme alikulku sillalle, joka osottautuikin haasteelliseksi.
Autoja meni päältämme lumi pöllyten, sekä vierestämme. Meteli oli melko kova, eikä Lola ole aikaisemmin tälläisestä paikasta kulkenutkaan.
Pupu meinasi mennä pöksyyn, mutta hienosti Lola jatkoi töitä kun rohkaisin sitä.
Vaikka Lolasta tuntui, että koko silta kaatui niskaan, se jatkoi työskentelyä ja ilmaisi upeasti maalikoiran sillan jälkeen!

Haasteelliset treenit mutta niin onnistuneet.
Kyllä oli taas mahtavaa!

Tällä kertaa olin ottanut mukaani myös kameran, jotta saisin videokuvaa ja voisin jälkeenpäin tehdä sellaisia havaintoja Lolan eleiden lukemisesta, mitkä muutoin jäävät huomaamatta.
Idean treenien videoimiseen sain eräältä toiselta treenaajalta ja idea on osottautunut erittäin hyväksi. On opettavaista jälkeenpäin katsoa videota ja miettiä treenien kulkua.
Videolle todellakin tallentuu enemmän asioita mitä itse kerkeää treeneissä huomaamaan.

Lolan jälki oli 1,2 km pitkä, sen suorittamiseen meillä kului 20 min.



Tässä ensimmäisessä pätkässä annetaan alkuhaju ja lähdetään liikkeelle. Näkyy hyvin missä ihmisiä tulee vastaan ja Lola häiriintyy niistä.
http://www.youtube.com/watch?v=85FvSKLNxhY

Toinen pätkä alkaa kohdasta, jossa maalikoiran piti kääntyä minusta katsottuna vasemmalle. He olivat vahingossa kävelleet keltaiselle talolle asti ja kääntyneet sieltä sitten takaisin. Lola jäljestääkin hienosti ja täsmällisesti talolle saakka, sekä yrittää ratkaista ongelman, mihin jälki jatkui..
http://www.youtube.com/watch?v=VRRGspO-02M


Viimeisessä pätkässä näkyy haasteellinen alikulkusilta. Hienosti Lola suoritti tehtävän loppuun asti, vaikka silta selvästi pelotti. Pienen rohkaisun jälkeen se jatkoi jäljestämistä.
Lopussa näkyy myös mahtava ilmaisu. Häntä kohti taivasta kun maalikoira lötyi.
http://www.youtube.com/watch?v=8ndxf1LpE6Y