Ovemme eteen on muuttanut mörkö.
Tai sitä mieltä Lola ainakin on. Lola on nyt kolmena päivänä kieltäytynyt poistumasta etupihaltamme lenkille. Se lähtee kyllä mielellään ulos, kun puen päälle ja otan remmin naulakosta. Kenguruloikilla juoksee luokseni ja tuskin malttaa odottaa, että saan sille puettua pannan. Häntä vispaa kun avaan ulko-oven.
Kun ulko-ovi aukeaa, Lola ottaa askeleen ulos, jää siihen kyhjöttämään ja haistelemaan ilmaa. Se nostaa karvat pystyyn, haukkuu ja murisee katsoen eteenpäin. En huomaa edessä mitään ihmeellistä.
Mikäli en ole kerennyt laittamaan ulko-ovea kiinni, Lola pakittaa aina sisään asti. Mikäli ovi on kiinni, se istuutuu pylly kiinni oveen, eikä suostu liikkumaan, ei millään.
Namit eivät kelpaa, lelukaan ei kelpaa. Olen päästänyt remmistä irti ja kävellyt itse edellä kadulle, mutta Lola ei suostu seuraamaan. Olen odottanut vartin verran, mutta Lola ei vaan tule. Se istuu ja kyyhöttää oveen nojaten, sekä vinkuu.
Tämä käytös on nyt kolmena päivänä tapahtunut aina iltalenkille lähdettäessä. Päivällä ei ole mitään outoa käytöstä.
Tänään stoppi tuli myös aamulenkille mennessä. Ainoa konsti millä saan Lolan lähtemään etuoveltamme pois, on ottaa Hemmo mukaan. Hemmo lähtee reippaasti lenkille, jolloin Lola suostuu seuraamaan sitä. Kun olemme päässeet oveltamme kadulle, Lolan käytös on normaalia. Se myös hiukan pälyilee epäluuloisesti ympärillemme kun tulemme takaisin pihalle.
En voi käsittää mistä tuo käytös johtuu. Olen tutkinut etupihamme, enkä näe siellä mitään outoa. Tuntuu kuin joku outo haju leijailisi juuri siihen ovemme edustaan ja Lola sitten aristelee sitä. Mutta mikä kumma haju se mahtaa sitten olla?
Lola on muutenkin todella taitava nenän käyttäjä, onhan sen kanssa harrastettu pienestä pitäen hakua ja nyt jälkeä.
On kuitenkin outoa, että pelottava haju tuntuu katoavan heti kun pääsemme kaksi metriä oveltamme pois.
Lolan juoksujen arvioitu alkamis aika on kahden kuukauden päästä ja yleensä sillä alkaa juurikin tähän aikoihin hormoonitoiminta heittelemään härän pyllyä. Joitakin tämän tyyppisiä oireita olen huomannut aikaisemminkin, mutten koskaan näin pahoja, että se kieltäytyy totaalisesti kävelemästä. Yksi mahdollisuus siis on, että tämä on nyt jotain hormoonien aiheuttamaan pelleilyä. Sisällä Lola on täysin normaali oma itsensä.
Varmuuden vuoksi yritämme ensiviikolle saada lääkäri ajan. Onhan se hyvä pois sulkea mahdollisuus esimerkiksi kipujen aiheuttamiin oireisiin.
Olen itse käynyt koko koiran käsikopelolla läpi, enkä huomaa sen aristavan mitään paikkaa. Hampaat, silmät ja korvat näyttävät mielestäni täysin normaaleilta.
Toivottavasti on vain hormooneista johtuvaa käytöstä, ja toivottavasti lääkäri osaa auttaa asiassa.
Olen kyllä suunnitellut Lolan leikkauttamista, juurikin hormonaalisista syistä. Joskos se alkaisi pikkuhiljaa olemaan ajankohtaista?
Palaamme asiaan kun olemme viisaampia.. nyt yritän saada Lolaa taas lenkille. Täytyyköhän takapihalle raivata polku, joskos sieltä kautta kulkeminen sitten onnistuisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti