sunnuntai 28.2.2010
Paikkana Veikkola.
Paikkana Veikkola.
Taas oli erilainen ilma treenaukselle. Lunta riittää, asteita +1 ja taivaalta tuli vettä niskaan. Tuuli oli myöskin kohtalaista. Ei ollut kylmä, mutta oli märkää.
Mukava oli huomata kuitenkin, ettei tälläinenkään ilma vaikuttanut Lolan työskentelyyn. Mukava oli huomata myös, että hormoonien heittely ei tuonut mitään ylimääräisiä kenguruloikkia jäljellä, vaan homma hoidettiin tasaisen varmasti alusta loppuun.
Lolalle tehtiin noin 800m pitkä jälki, joka kulki kevyen liikenteen väylää. Jälki oli vanhentunut puolisen tuntia.
Innoissaan Lola otti varaslähdön hommiin, lähti jäljestämään heti saatuaan valjaat päälle, en tiedä mitä se jäljesti ja tuskin tiesi itsekään.. Hetken jouduin sitä maanittelemaan luokseni ja rauhoittumaan, ennen alkuhajun antoa. Hyvin olen ainakin onnistunut ehdollistamaan valjaiden pukemisen töihin. Lola tietää heti mitä sen pitää tehdä, kun se saa työvaljaat päällensä. Tämähän on ollut tarkoituskin, sillä maasto vaihtuu miltei joka treeneissä. On huomattavasti helpompaa kun koira tietää ajasta ja paikasta riippumatta, mitä sen kuuluu tehdä, eikä jää pyörimään ja ihmettelemään missäs sitä nyt ollaan.
Lola nuuhki alkuhajun taas tarkasti ja löysi oitis jäljen. Jäljestys oli varmaa ja määrätietoista. Kadun ylitykset sujuivat ongelmitta. Lola ei häiriintynyt vaikka jouduin sen välillä pysäyttämäänkin, ettemme menneet autojen alle. Kun kehoitin Lolaa jatkamaan, se jatkoi innostuneena. Motivaatio oli taas kohdallaan :)
Sen verran juoksut ovat sekoittaneet pienen koiran pään, että pomppupissoja tehtiin jokaiseen kohtaan mihin maalikoira oli merkannut. Taisimpa jopa nähdä Lolan nostavan jalkaakin.
Jäljestäminen sujui hyvin. Yksi ihminen tuli meitä vastaan ja Lola häiriintyi siitä. Se teki kenguruloikkia paikoillaan (ilmaisi minulle siis vastaantulijan), juoksi luokseni ja häntä vispaten kerjäsi namia.
Namia ei kuitenkaan tippunut, vaan kehotin Lolaa jatkamaan kun kävelijä oli meidät ohittanut.
Matka jatkui viimeiselle risteykselle asti. Siinä mietimmekin sitten vähän pidemmän aikaa. Maalikoira oli mennyt vasemmalle, mutta grilli oli oikealla ja tuuli toi mukavasti rasvaiset aromit suoraan sieraimiimme.
Työ voitti grillin herkut ja Lola lähti oikeaan suuntaan hetken miettimisen jälkeen. Ilmaisu oli selkeä.
Vastaantulijoihin Lola reagoi edelleen, mutta selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Ehkä uskallan toivoa, että jossain vaiheessa, kunhan treenataan näitä häiriöitä, niin Lola pystyy jatkamaan työskentelyään vastaantulijoista piittaamatta.
Varmasti ihan järjestetyt häiriötreenit voisivat tehdä hyvää..
Mukava oli huomata kuitenkin, ettei tälläinenkään ilma vaikuttanut Lolan työskentelyyn. Mukava oli huomata myös, että hormoonien heittely ei tuonut mitään ylimääräisiä kenguruloikkia jäljellä, vaan homma hoidettiin tasaisen varmasti alusta loppuun.
Lolalle tehtiin noin 800m pitkä jälki, joka kulki kevyen liikenteen väylää. Jälki oli vanhentunut puolisen tuntia.
Innoissaan Lola otti varaslähdön hommiin, lähti jäljestämään heti saatuaan valjaat päälle, en tiedä mitä se jäljesti ja tuskin tiesi itsekään.. Hetken jouduin sitä maanittelemaan luokseni ja rauhoittumaan, ennen alkuhajun antoa. Hyvin olen ainakin onnistunut ehdollistamaan valjaiden pukemisen töihin. Lola tietää heti mitä sen pitää tehdä, kun se saa työvaljaat päällensä. Tämähän on ollut tarkoituskin, sillä maasto vaihtuu miltei joka treeneissä. On huomattavasti helpompaa kun koira tietää ajasta ja paikasta riippumatta, mitä sen kuuluu tehdä, eikä jää pyörimään ja ihmettelemään missäs sitä nyt ollaan.
Lola nuuhki alkuhajun taas tarkasti ja löysi oitis jäljen. Jäljestys oli varmaa ja määrätietoista. Kadun ylitykset sujuivat ongelmitta. Lola ei häiriintynyt vaikka jouduin sen välillä pysäyttämäänkin, ettemme menneet autojen alle. Kun kehoitin Lolaa jatkamaan, se jatkoi innostuneena. Motivaatio oli taas kohdallaan :)
Sen verran juoksut ovat sekoittaneet pienen koiran pään, että pomppupissoja tehtiin jokaiseen kohtaan mihin maalikoira oli merkannut. Taisimpa jopa nähdä Lolan nostavan jalkaakin.
Jäljestäminen sujui hyvin. Yksi ihminen tuli meitä vastaan ja Lola häiriintyi siitä. Se teki kenguruloikkia paikoillaan (ilmaisi minulle siis vastaantulijan), juoksi luokseni ja häntä vispaten kerjäsi namia.
Namia ei kuitenkaan tippunut, vaan kehotin Lolaa jatkamaan kun kävelijä oli meidät ohittanut.
Matka jatkui viimeiselle risteykselle asti. Siinä mietimmekin sitten vähän pidemmän aikaa. Maalikoira oli mennyt vasemmalle, mutta grilli oli oikealla ja tuuli toi mukavasti rasvaiset aromit suoraan sieraimiimme.
Työ voitti grillin herkut ja Lola lähti oikeaan suuntaan hetken miettimisen jälkeen. Ilmaisu oli selkeä.
Vastaantulijoihin Lola reagoi edelleen, mutta selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Ehkä uskallan toivoa, että jossain vaiheessa, kunhan treenataan näitä häiriöitä, niin Lola pystyy jatkamaan työskentelyään vastaantulijoista piittaamatta.
Varmasti ihan järjestetyt häiriötreenit voisivat tehdä hyvää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti