Jatkokurssin pitkä jälki

Lolalle tehtiin sunnuntaina se jatkokurssin jälki, josta olimme poissa rikkoontuneen kynnen takia. Jälki oli 2,4km pitkä ja se meni pitkin hiekkaista autotietä. Risteyksiä oli matkan varrella muutamia. Ensimmäinen risteys oli haastava, sillä siinä oltiin treeneissä kuljettu miltei kaikkien koirien kanssa.
Lolalla oli maalissa velipuoli Giotto, joka oli tuttu koira entuudestaan. Giottoa Lola ei ole koskaan aikaisemmin etsinyt.

Lähtöpaikalla tarjosin Lolalle alkuhajua. Yleensä se nuuhkii tarkasti annetun hajun, nyt sitä ei voinut vähempää kiinnostaa. Lola tiesi jo, ketä me etsitään.

matka sujui verkkaisesti. Lola ravasi miltei koko matkan. Lola teki pieniä pistoja koko ajan penkan puolelle, kun tarkastaen jotain. Olisiko Giotto käynyt niissä kohdissa nostamassa jalkaa?

Koko jälki sujui erittäin mallikkaasti, ilman suurempia ongelmia. Giotto taisi olla mieluinen etsittävä, sen verran kova tahti Lolalla oli.
En huomannut ottaa aikaa jäljen suorittamisesta mutta nopealta reissulta se tuntui. Rohkenen epäillä, että alle puolen tunnin me siitä selvisimme.

Ilmaisun Lola teki lähempänä kuin yleensä, joten sekin varmasti johtui tutusta maalikoirasta.

Jatkokurssia on jäljellä enää yksi treenikerta ja sitten onkin jo loppukoe. Kaikki on mennyt tähän asti paremmin kuin hyvin, joten kerrankin voin kirkkain silmin sanoa, ettei loppukoe jännitä lainkaan :)

*************************************************************************************

Lauantaina pakkasimme pienen pösön tavaraa täyteen ja suuntasimme Lolan kanssa Paimelaan. Siellä järjestettiin tämänvuotinen bullmastiffien erkkari.
Sää ei meitä suosinut, satoi kaatamalla ja oli erittäin kylmä. Kehän laidalla säästä huolimatta tunnelma oli jännittynyt mutta iloinen. Piknikin antimet olivat parhaimmistoa ja tiimin tulokset hienoja!

Lola kehässä kasvattajan kanssa.

Lola esiintyi osaavissa käsissä erittäin mallikelpoisesti.
Ylpeänä seurasin kehän laidalta kuinka hienosti se liikkui :)



Giotto


Taisto


Siiri
BIS pentu "Onni"


ROP kasvattaja Remarkabull


BIS kasvattaja Remarkabull!!!

Jatkokurssin kolmas jälki

Sää oli hassu. Välillä satoi kaatamalla ja välillä aurinko paistoi. Eli siis kunnon sadekuuroja, eikä tuulta lainkaan.

Lolalle tehtiin vuorokauden vanha jälki, maalikoira oli noin 800m päässä auton takakontissa ja kontti oli auki.

Jäljen lähtökohdassa työmiehet kolistelivat parhaillaan traktoria rekan kyytiin. Lola selvästi häiriintyi kolinasta, sen häntä oli melko alhaalla ja olemus hiukan epävarma. Itse kolinoihin se ei kuitenkaan reagoinut mitenkään.
Lola ei selvästi kyennyt keskittymään rekan kohdalla kunnolla, vaan haki minulta apua. Vein sen rekan ohi ja siitä jäljestys lähtikin oitis käyntiin pitkin asvalttia.

Suojatielle saapuessa jouduin lolan pysäyttämään autojen takia, mutta se ei häiriintynyt siitäkään. Matka jatkui heti kun annoin siihen luva.
Jälki poikkesi asvaltilta hiekkatielle ja saavuimme nurmikkokentälle. Kentällä Lola kierteli ja kaarteli, olisiko etsinyt jäniksen papanoita. Nenä maassa ja mielestäni se aina välillä imaisi jotakin sisuksiinsa :D

Tässä kohdassa saimme myös suunnitellun häiriön, treenikaveri tuli koiransa kanssa vastaan, heidän jälki meni vastakkaiseen suuntaan kuin meidän.
Lola katseli kiinnostuneena vastaantulijaa, luulen että se tunnisti tutun koirakon. Se otti muutaman kenguruloikan koiraa kohti. Välittömästi koirakon mentyä ohi, annoin jatkuu käskyn ja niin matkamme jatkui hiekkatietä pitkin.

Jälki kulki hiekkaisella ulkoilutiellä, mutta Lola kääntyikin oikealle, hiekkatien yläpuolella menevälle asvaltti tielle. Siellä se jatkoi päättäväisesti matkaa, selvästi käyttäen ilmavainua.
Lola vei koko ajan täysin oikeaan suuntaan, noin 100m siitä mistä jälki kulki.

Saavuimme päiväkodin pihalle ja Lola olisi halunnut mennä pihan läpi. Aitojen takia jouduimme kuitenkin sen kiertämään ja Lola selvästi hoksasi sen myös itse.
Vahvasti ilmavainua käyttäen Lola ohjusti meitä eteenpäin, varmasti ja vauhdilla.

Saavuimme taas aukealle kohdalle, jossa ilmeisesti haju pyöri, sillä tässä vaiheessa Lola joutui hiukan tarkastelemaan eri suuntia. Hienosti pistot meni.
Matka jatkui ja vauhti kiihtyi.
Mutkan takana näkyikin tuttu auto mutta haasteita oli edelleen.
Noin 5m päässä auton sivulla oli kaksi vierasta koiraa leikkimässä keskenään. Lola katseli niitä hetken, selvästi tarkastaen oliko siinä etsittävä vai ketä ne olivat. Vaikka nämä koirat nostivat Lolalle äläkän, lola suunnisti vauhdilla kohti autoa. Olisi varmasti mennyt ihan konttiin asti jollen olisi sitä pysäyttänyt.

Kerrassaan taitavaa hajuerottelua!

Tälläkertaa Lolan ilmavainun käyttö ei oikaissut jälkeä, vaan päin vastoin vei meitä vähän kauempaa. Ilmavainun käyttö on Lolalla todella vahvaa ja se kyllä osaa homman.
Minulle tuo taas tuottaa pään vaivaa, sillä en tahdo huomata missä kohdassa se vaihtaa kokonaan jäljestä ilmavainuun. Tämä tietenkin vaikeuttaa jäljelle palaamista jos ilmavainu hukkuu. Tätä tulemmekin nyt harjoittelemaan viikon päästä.

Huomenna menemme taas välillä pyörähtämään kehässä, kyseessä bullmastiffien erkkari. Tiedossa siis erittäin mukava päivä hyvässä seurassa.

Sunnuntaina jatkamme jäljestyksen parissa, silloin suunnitelmissa kahden kilometrin pituinen jälki. Katsotaan miten Lola jaksaa :)

Jatkokurssi aloitettu

Olimme ensimmäisen jatkokurssin treenin pois, Lolan kynnen takia, mutta nyt olemme palanneet tositoimiin. Ja hienosti onkin mennyt. Kahdet vaativat treenit takana ja Lola on suoriutunut kummastakin mahtavasti.

Ensimmäisissä treeneissä meillä oli asvalttijäljen korkkaus. Jäljelle lähdettiin vähän epäillen, mutta Lola hoiti homman kotiin mallikkaasti. Jäljellä oli kaksi hämäyskoiraa, eikä Lola kiinnittänyt häiriöjälkiin mitään huomiota. Ainoa pieni ongelmakohta oli risteys, jossa hiekkatie muuttui asvaltiksi. Pienen miettimisen jälkeen Lola suunnisti kuitenkin maalikoiran luo käyttäen melko vahvasti ilmavainua jäljestämisen ohella.

Toinen jälki oli kulmien harjoittelua. Tai sanotaanko niin, että olisi pitänyt olla.
Lola nimittäin lähti jo heti jäljen alussa oikaisemaan aika paljonkin. Vei minua noin 20m päässä tieltä jossa jälki meni ja kuljimme siis lähempänä menevää tietä pitkin. Pihojen läpi Lola ohjusti minua jäljenpäälle. Kun jälki lähti kiertämään, Lola päätti oikaista suoraan, ja niin otimme pinimuotoisen metsäryteikköön tutustumisen. Lola siis vei minut metsän läpi tielle, jossa jälki taas meni. Näin me lyhensimme meille tehtyä jälkeä ainakin puolet, sekä mallikkaasti kaikki meille tehdyt kulmat menimme oikaisemalla suoristamaan :D

Lola käyttää vahvasti ilmavainua ja varsinkin tälläiset tuoreet jäljet, jossa maalikoira on kulkenut lenkin on Lolalle näköjään turhia. Se ei lähde kiertämään samaa lenkkiä vaan ottaa ilmavainua ja oikaisee niin paljon kuin mahdollista. Täytyy muistaa, että seuraavaksi kulmia harjoiteltaessa jäljen täytyy olla vanhennettu, jolloin ilmavainua ei voi käyttää.
Ilmavainun käyttäminen ja oikaiseminen ei ole mitenkään ei toivottua. Kun ajattelee tosi etsintöjä, niin miksi kävellä 10km jos etsittävä on 1km päässä. Lola siis toimii täysin oikein ja erittäin mahtavasti, mutta harjoitukset sinällään eivät aina mene niinkuin suunnittelee.
Tämä toinen jälki meni myös asvalttia pitkin, eikä se näyttänyt tuottavan mitään vaikeuksia.

Olen niiiin ylpis!!

*************************************************************************************

Lyylin kanssa olemme nyt käyneet kolme kertaa hakua treenaamassa ja erittäin hauskaa on ollut. Kirjaimellisesti hauskaa!!
Lyyli pinkoo minkä pienistä kintuistaan pääsee ja pinkoo minne pinkoo. Joskus samaan suuntaan minne maalimies meni, joskus täysin eri suuntaan. Oikean palkan löytäminen on ollut haasteellista. Olen kokeillut leluja, mutta ne eivät näytä metsässä kiinnostavan ollenkaan. Olen myös kokeillut makupaloja lihapullasta maksamakkaraan, eikä oikeen mikään näytä olevan ehdotonta herkkua. Jatkamme siis hyvän palkkion metsästämistä ja keskitymme harjoituksissa lähinnä siihen, että Lyyli alkaisi rakastaa maalimiehiä.

Luulen, ettei Lyyli ole oikein vieläkään tajunnut hakuilun ideaa, mutta hauskaa sillä näyttää treeneissä olevan. Ja mikä parasta, Lyyli on todellakin väsynyt aina treenien jälkeen :)

Onhan se hyvä, että treeneissäkin on aina välillä sellainen hauska kevennys kun meidän vuoro tulee, ei pääse tunnelma liian totiseksi...

Kuvia treeniryhmästämme, Lyyli treenaa raskaassa sarjassa

Remmi irti ja menoksi

Pahoja nameja,
Lyyli karkaa maalimieheltä

Ilmeestä päätellen rankkaa, mutta hauskaa.

Tyylillä

Armi

Kyllä näillä vauhtia piisaa :)

Lyyli aloitti hakuilun

Tänään oli Lyylillä ensimmäiset hakutreenit. Vähän jänskätti etukäteen mitenkä tuo ADHD käyttäytyy maalimiehelle ja ottaako se edes namia vai pitääkö palkata lelulla. Joten, lähdimme siis treeneihin kassi täynnä leluja ja juustoa. Juusto osottautui oikeaksi, lelut eivät metsässä kiinnostaneet pätkän vertaa.

Lyylille tehtiin ensin pari näkölähtöä. Kovin innoissaan se ei lähtenyt maalimiehen luokse, mutta pienien apujen kanssa meni kyllä. Maalimiehellä Lyyli käyttäytyi erittäin rauhallisesti, ei hyppinyt nenille, eikä rähminyt tai sikaillut.

Kolmas maalimies oli haamuna, eli valmiiksi metsässä piilossa, josta näyttäytyi vain hetkellisesti, piiloutuen sitten uudelleen. Kun lähetin Lyylin maalimiehen luo, se ampaisikin toiseen suuntaan, pitkin polkua. Siellä se ihmetteli mihin minä jäin. Otin muutaman askeleen kohti maalimiestä ja niin Lyyli ampaisi maaliin asti.

Neljännellä kerralla haettiin vähän innokkuutta maalimiestä kohtaan. Maalimies juoksi metsään ja päästin Lyylin juoksemaan perään. Innokkaasti se ampaisi maalimiehen luo ja otti palkaksi juustoa.

Treenit menivät siis oletettua paremmin, tästä on hyvä jatkaa.
Selvästi Lyyli oli pihalla kuin käki, ei tiennyt mitä sen piti tehdä. Työskentely tapahtui suurimmaksi osaksi silmiä apuna käyttäen. Eiköhän siltä saada nenäkin toimimaan, kunhan ensin saadaan se rakastamaan maalimiehiä :)

*************************************************************************************

Lolan kynnen paraneminen edistyy, hitaasti mutta varmasti.
Siteen se sai pois toissapäivänä ja nyt kynsi saa kotona olla ilman suojaa. Ulkoiluun laitan siihen sukan suojaksi vielä muutamien päivien ajan.
Kynnessä ei ole vielä uutta kuorta tullut ja muutaman kerran Lola onkin ydintä kolauttanut. Olemme ulkoilleet nyt vain ja ainoastaan remmissä metsässä (viimekertaisesta oppineena) ja näin jatkamme ainakin ensiviikon vielä.

Ensiviikolla alkaa etsijäkoiraliiton jatkokurssi. Kynnen takia olemme ainakin ensimmäisen treenikerran poissa. Toivotaan, että seuraavalle voidaan jo osallistua.

Kyllä se tästä, pikkuhiljaa..