maanantai 29. heinäkuuta 2013

Yhdessä oloa

Kävimme tänään Lyylin kanssa lääkärissä.
Lyyli oli kuukausi sitten nisäkasvaimen poisto leikkauksessa. Yhden kasvaimen lisäksi lääkäri löysi silloin viisi muutakin ja kaikki nämä poistettiin. Nyt kuukausi jälkeenpäin, on uusi kasvain kasvanut. Kasvain on todella ärhäkkä, se on kasvanut nopeasti, voisi suorastaan sanoa, että se kasvaa silmissä. Lyyli on ollut selvästi kipeä. Se ei oikeen ole pystynyt istumaan, eikä makaamaan. Joka taas tarkoittaa sitä, että se ei pysty nukkumaan.
Kävimme näyttämässä uutta kasvainta lääkärissä ja diagnoosi oli lohduton..
Leikkaus ei ole enää mahdollinen, eikä kannattava. Tulin pois lääkäristä silmät märkänä ja kipulääkkeet kourassa.. Näillä mennään nyt vähän aikaa, kunnes Lyyli ei enää halua.. Viimeiset hetket muorin kanssa siis alkavat. Onneksi olen lomalla niin saan viettää kaiken ajan Lyylin kanssa.. Olo on lohduton :(

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kylässä

Eilen käytiin koko poppoon kanssa katsomassa Timon isän "projektia". Talo on vanha kyläkauppa, josta tehdään asumiskelpoista omakotitaloa. Ulkoa homma alkaa olemaan jo hyvällä mallilla. Ikkunat ja ovet on vaihdettu ja ulkolaudoitus on uusittu. Terassit on valmiit. Sisältä on miltei koko alakerran lattiat revitty auki ja laitettu uudet lattialaudat tilalle.
Paljon on viellä tekemistä, mutta näyttää jo hienolta. Minä niin tykkään tästä talosta.


Eteistä

Olohuonetta (tuonne taakse tulee pesuutilat)

Tähän tulee keittiö

Puolet sisätiloista on jätetty asumis kelpoiseksi, ne olisi sitten tarkoitus seuraavaksi laittaa uusiksi. Löytyy punaista ja vihreää huonetta..

Talon toinen sivu on ihan tien vieressä, tontin eturajalla, joten sisäpiha on valtava. Tontin toista sivua rajaa uimakelpoinen oja.

Jouduimme lähtemään aika äkkilähdöllä takaisin kotiin. Lola sai niin suuren onnellisuus-kohtauksen suuresta pihasta, että juoksi sitä ympäri muutaman hetken. Sitten se ei enää pystynytkään astumaan oikealle takajalalleen enää. Raasu parka könkkäsi kolmella jalalla ja oli selvästi kipuinen. Ja tietenkin olin jättänyt kipulääkkeet kotiin. Onneksi saimme Lolan könyämään autoon (luojan kiitos autoni kontti on matalalla). Kotona annoin kipulääkettä ja laitoin back on track-loimen päälle. Nyt aamulla Lola jo varasi painoa hiukan takajalalleen, mutta annan sen olla koko tämän päivän levossa. Tänään ei siis lenkkeillä ollenkaan :(


Ja jottei nyt ihan onnelliseksi mieleni tulisi, aamulla Lyyli vaikutti kipuiselta. Se selvästi olisi halunnut nuolla masuaan, mutta ilmeisesti leikkaushaava estää sitä edelleen taipumasta. Ajattelin sitten auttaa toista poloista ja hellästi koskettelin mahasta. Tunsin nisän kohdalla (sen harvan, joka sillä on enää edes jäljellä) epämääräisen mötikän.


Oloni on kamala. Hetkittäin olen onneni kukkuloilla pennun odottelusta ja sitten taas hetkittäin sydämeni itkee verta tyttöjen takia.
Lyylille leikkaus oli niin rankka, etten enää vie sitä kasvainten poistoon. Tiesin, että tälläiseen on mahdollisuus, mutten osannut arvata, että se tulee näin nopeasti. Onkos siitä nyt 4vk kun Lyyliltä poistettiin 6 nisäkasvainta.
Ei kai tässä auta kuin alkaa valmistautumaan henkisesti... huoh


Muori rakas...

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Pentulaatikon reunalla

Sain mahdollisuuden käydä katsomassa viikon ja yhden päivän ikäisiä nöffivauvoja, enkä tietenkään voinut kutsusta kieltäytyä. Tapasin samalla Myrskyni ja rakastuin siihen oitis.


Oli erittäin mielenkiintoista käydä katsomassa noin pieniä koiria. En ole koskaan aikaisemmin viikon ikäisiä pentuja päässyt tapaamaan, joten ihmettelemisen aihetta riitti.



Kaikkein yllättävintä oli minulle nenän käyttö ja kuinka taitavasti pennut sitä käyttivätkään! Pennuilla ei ollut viellä silmät eikä korvatkaan auki, joten haistelemalla ne reagoivat heti kun emo astui huoneeseen. Haistelemalla ne myös löysivät oikeat nisät, jotka olivat täynnä maitoa.


Emo hoiti pentujaan rauhallisen hellästi. Emo päästi minutkin pentujen lähelle todella luottavaisesti vaikka tuiki tuntematon ihminen olinkin.
Pennut olivat kaikki erittäin kauniita. Ne vikisivät, kitisivät, vinkuivat ja osa jopa haukkuikin unissaan... Ihania pieniä paketteja!


Sain pitää Myrskyäni sylissäni pienen hetken, sitten minun oli pakko laittaa se takaisin syömään, sillä en uskaltanut edes hengittää...





Seuraavaksi olisi tarkoitus käydä katsomassa pentusia kun ne ovat noin 5vk ikäisiä. Tuskin maltan odottaa.






Minkäs teet.. minä olen menettänyt sydämeni jo täysin...











lauantai 20. heinäkuuta 2013

VEPE viikonloppu

Action Dogs järjesti kansainvälisen vepeleirin 19.7-21.7. Leiri alkoi perjantain luennolla, lauantaina ja sunnuntaina pidettiin treenit Raaseporissa, Fiskarssissa. Osallistuin kuuntelu oppillaaksi perjantain luennolle, sekä lauantain treeneihin.

Kouluttajina toimivat Bettina Salmelin belgiasta. Bettina kasvattaa newfoundlandin koiria kennelnimellä kivisilmän (minulle on tulossa pentu sieltä). Hän harrastaa aktiivisesti vesipelastusta koiriensa kanssa, sekä kouluttaa muita vesipelastus tehtäviin. Bettinan aisaparina oli englannista kotoisin oleva Pete Lewin. Hän toimii englannin ylimmän tason vepe-tuomarina. Työkseen hän kouluttaa ambulanssin kuljettajia koirineen, toimimaan vesipelastus tehtävissä.




Perjantain luento oli mukaansa tempaava. Varsinkin tälläinen lajiin tutustuja sai siitä paljon ajattelemisen aihetta. Luennolla painotettiin juuri sitä, mikä suomalaisessa vepe-koulutuksessa on erittäin normaalia. Vastoin suomalaista koulutustapaa, joka perustuu lähinnä koeliikkeiden treenaamiseen, painotettiin, ettei treenata liikkeitä vaan nimen omaan likkeen eri osia. Jos vepe koiralle opetetaan hyppääminen, eri esineille ohjatusti meneminen, luokse tuleminen ja uiminen ohjaajan vierellä, voi sen kanssa tehdä mitä vaan. Bettinan ja Peten mukaan meidän koeliikkeet pilkotaan osiksi. Jokainen osa koulutetaan vahvaksi ja liitetään siihen käskysana. Kun koira osaa nämä liikkeet käskysanoilla, ohjaajan ei tarvitse kuin sanoa mitä koiran kuuluu milloinkin tehdä. Koiran osaaminen on varmempaa, se tekee mitä siltä pyydetään, siinä järjestyksessä kun siltä niitä vaaditaan.
Liikkeiden pilkkomisessa painotettiin ettei eri liikkeitä harjoitella samalla kertaa. Esimerkiksi kun harjoitellaan eteenpäin lähetystä, koira lähetetään eteenpäin ja se palkataan eteenpäin menemisestä. Kun koira on saavuttanut päämäärän, sitä ei kutsuta luoke (ei siis yhdistetä luoksekutsua ja palkata koiraa siitä, että se palaa ohjaajan luokse). Näin ollen koira ymmärtää paremmin, mitä eteenpäin-käsky tarkoittaa, eikä ala kääntymään taaksepäin.



Ottamisessa käsiteltiin erilaisten esineiden ottamista suuhun. Kouluttajat painottivat, ettei kannata jämähtää tuttuihin esineisiin, vaan käyttää myös kaverin esineitä. Kaiken muotoisia, kokoisia, mallisia ja eri materiaaleista valmistettuja. Metalli on ehdottomasti koiralle epämieluisin suuhun otettava, joten erilaisia metalli esineitä kannattaa harjoitella. Treeneissä oli mukana alumiininen airo, jonka koirat saivat tuoda vedestä rantaan. Aika moni koira ottikin mielummin airon muovisesta osasta kiinni, kuin olisivat tarttuneet airon keskiosaan, alumiiniin. Esineitä kannattaa harjoitella otettavaksi suuhun myös märkänä, eikä vain kuivana. Vesi treeneissä ja kokeissa esineet ovat yleensä märkiä.



Veneestä hyppy on yksi tärkeimmistä liikeosista. Oikea hyppytekniikka luo koiralle turvallisuutta. Koiralle opetetaan hyppää-käsy ensin kuivalla maalla. Tähän on vain mielikuvitus rajana miten sen haluaa toteuttaa. Luonto on täynnä erilaisia esteitä, mitkä voi koiralta pyytää ylittää hyppäämällä. Käskysana yhdistetään tekemiseen, eli hyppäämiseen, ei siihen kun koira on vasta hyppäämässä. Hyppäämisestä tehdään koiralle mahdollisimman hauskaa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei innostu liikaa. Yksi onnistunut hyppy riittää yhdelle treeni kerralle. Veneestä hyppääminen tehdään koiran kanssa yhdessä. Mikäli hyppääminen on koiralle tehty hauskaksi ja luottamus ohjaajaan on kunnossa, koira usein hyppää mielellään ja innokkasti ohjaajan kanssa veneestä. Veneestä hyppäämistä suositeltiin myös harjoitettavan eri suuntiin, ei aina vaan sinne suuntaan, missä näkyy ranta.


Ohjaajan kanssa uiminen on myös kullan arvoinen taito, joka kannattaa koiralle opettaa. Koira ei saa tulla liian lähelle, vaan sen on pysyttävä noin käden mitan päässä, jotta ohjaaja pystyy estoitta uimaan. Koiralle kannattaa myös opettaa kierrä-käsky, jolloin se kiertää hukkuvan (mikäli koiralla on vepe-valjaat) tai esimerkiksi etsii itse veneen eri sivuilta köyttä mistä tarttua kiinni. Kaikki vesipelastuksessa käytettävät käskyt tulee opettaa toimimaan myös silloin kun ohjaaja istuu tai on eri suunnassa koiraan nähden (veneessä aina istutaan ja yleensä koiran takana).

Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, jos koirasi osaa hypätä, ottaa, mennä eri esineille ohjatusti, tulla luokse ja uida vierellä sen kanssa onnistuu mikä vaan... helppoa kuin heinän teko, eikö??


Käskysanat oli jaettu kolmeen eri osaan:
vahvat käskysanat - lopettavat liikkeen (stop, irti, odota)
stimuloivat käskysanat - kannustavat liikkeeseen (tänne, suoraan)
rauhoittavat käskysanat - rauhoittaa tilanteen (rauuuuhaaassssaaaaa)

Ennen kuin koiran kanssa mennään veteen, koiran täytyy ymmärtää mitä eri käskyt tarkoittavat. Tästä pääsemmekin siihen asiaan, kuinka tärkeää on vesipelastuksessa kuivaharjoittelut. Koira opetetaan ensin toimimaan oikein maalla ja kun toiminto on varmaa ja käsky on opittu, siirrytään veteen. Käskysanat kannattaa (varsinkin aloittelijan) kirjoittaa itselleen ylös paperille, niitä ei saa mennä vaihtamaan. Rannalla täytyy myös muistaa, että koiran korvat ovat miltei vedessä, ääntä saa ja pitääkin käyttää. Koiralle sanoja tärkeämpää on äänen sävyt. Kun haluat koiran lopettavan jonkun toiminnon, on erittäin tärkeää huutaa "stop" ponnekkaasti, silloin ei auta kimeällä ja innostavalla äänellä huutelu. Kannattaa opetella vaihtamaan äänen sävyjään innostavasta rauhoittavaan.



Lauantain treenit olivat erittäin antoisat. Olen kiitollinen, että olin kuukausi sitten kisoissa sihteerin apulaisena, jossa minulla oli todellinen mahdollisuus oppia lajia parhaan mukaan. Sihteerin paikalla kuulin koko ajan tuomarin kommentit, mistä tiputettiin pisteitä pois, miksi, ja mitä olisi ohjaajan tai koiran pitänyt tehdä toisin. Olen myös käynyt vuosi sitten tutustumassa lajiin ja katsomassa mitä treeneissä tapahtuu. Bettina ja Pete toivat suomalaiseen koeliikkeiden harjoitteluun aivan uutta ulottuvuutta. He painottivat sitä, että koiran kanssa tehdään yhdessä. Ja sehän on täysin loogista nyt kun ajattelee. Kaikissa muissakin lajeissa, esimerkiksi jäljestyksessä (joka on itselleni tutumpi laji) koiran kanssa mennään jäljelle. Koiraa ohjataan jäljellä suoriutumaan oikein, koiraa kehutaan kun se tekee oikein, virheisiin puututaan ohjaamalla koira onnistumiseen ja koiralle annetaan koko ajan tukea. Niinhän se täytyy tehdä vedessäkin, tottakai! Vientiä opetettaessa ohjaaja ei jää rannalle katsomaan, uiko koira oikeaan paikkaan ja luovuttaako esineen vai tiputtaako sen. Vaan ohjaaja menee koiran mukana veteen ja ui yhdessä!!
Kun koeliikkeet pilkkoo eri osiksi on vain mielikuvitus rajana sille, millaisia harjoituksista tekee. Ei siis aina vaan samojen liikkeiden viilaamista ja höyläämistä vaan mielikuvitus kehiin. Treeneissä oli erittäin mahtavia harjoituksia. Esimerkiksi veneestä tippuva hukkuja ei tippahtanutkaan koiran näköpiiriin, vaan se täytyi hakea veneen toiselta puolelta. Yhdellä pelastus reissulla koira poimi kaksi hukkuvaa, toinen otti kiinni valjaista ja toisen koira nappasi patukasta suuhun mukaansa. Vienti veneeltä veneelle päättyi koiran uimiseen takaisin lähtöveneeseen, johon se nostettiin kyytiin. Kuinka moni on harjoitellut nostamaan koiransa vedestä veneeseen? Pelkkä se, että normaalin treenin vastaisesti rannalla työnskentelikin kaksi koiraa saman aikaisesti antoi uusia ulottuvuuksia treenien suunnitteluun. Koiran todellakin piti keskittyä siihen, mitä sen haluttiin tekevän, sillä vedessä oli kaksi huutavaa ja hukkuvaa.

Sain viikonlopulta erittäin paljon eväitä tulevaan. Samalla pääsin tutustumaan paremmin tulevaan treeniporukkaan.
Pää on niin täynnä sulateltavia asioita, että nyt täytyy nukkua pari yötä eteenpäin ja miettiä asioita rauhassa. Tässä olisi viellä 7 tuskaista viikkoa edessä ja sitten saan Bettinalta vepe-harrastus kaverin. On jo kova into lähteä kokeilemaan kaikkia niitä asioita, mitä olen oppinut. On hienoa, että minulla alkaa olemaan jo selvä koulutus suunnitelma mielessäni myös vepen osalta.

Kiitos tästä mahtavan opettavasta viikonlopusta action dogsille, sekä kouluttajille Bettinalle ja Petelle. Jos tälläinen mahdollisuus uusiutuu, niin aivan varmasti olen taas mukana kuuntelemassa ja toivottavasti jopa oman koiran kanssa kokeilemassa.

paljon oli mielenkiintoista nähtävää














tiistai 16. heinäkuuta 2013

Se on syntynyt!!

Aivan mahtavaa!! Olen onneni kukkuloilla!
Tätä on odotettu yli vuosi ja nyt se hetki on vihdoinkin koittanut. Viellä olisi tuskaiset 8viikkoa odotusaikaa edessä ja sitten saan vihdoinkin uuden perheenjäsenen kotiin.

Saanen esitellä: "Myrsky" (synt 13.7.2013)




Myrsky on kivisilmän kasvatteja: http://www.watercubs.com/fi_esittely.htm

Olen niin onnellinen!!!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Muori leikkauksessa

Lyylille kasvoi takimmaiseen nisään nyrkin kokoinen muhkura muutamassa viikossa. Kävimme lääkärillä sitä näyttämässä ja tulos oli nisäkasvain. Sovimme oitis leikkaus ajan, lääkäri sanoi kasvaimen olevan niin suuri, että se täytyy poistaa. Pelonsekaisin tuntein vein Lyylin 5.7 lääkäriin leikattavaksi.



Leikkaus aika oli klo 13 ja kun klo 17 ei vieläkään kuulunut mitään, en pystynyt enää kotona odottelemaan, vaan lähdin lääkärin odotushuoneeseen tappamaan aikaa. Siellä se muori oli heräämössä elämänsä humalassa.
Ison kasvaimen lisäksi lääkäri löysi 5 muutakin kasvainta eri nisistä ja poisti ne samalla. Leikkaus oli siis oletettua suurempi.

Tässä sitä nyt ollaan, viikko myöhemmin.. Tiistaina saamme mennä poistattamaan tikit. Lyyli voi oikein hyvin. On reipas, syö hyvin ja pomppii kielloista huolimatta sohville.
Lyylin keuhkoja ei kuvattu mahdollisien etäpesäkkeiden takia, eikä kasvainta lähetetty patologille tutkittavaksi. Niin kauan kuin Lyyli voi hyvin me elämme täysillä. Jos etäpesäkkeitä alkaa keuhkoihin tulemaan tai kasvaimet uusiutuvat on vaikean päätöksen aika.

Se mikä on tärkeintä, Lyyli selvisi peloistani huolimatta leikkauksesta ja on elämänsä kunnossa. Mahtavaa!