Kouluttajina toimivat Bettina Salmelin belgiasta. Bettina kasvattaa newfoundlandin koiria kennelnimellä kivisilmän (minulle on tulossa pentu sieltä). Hän harrastaa aktiivisesti vesipelastusta koiriensa kanssa, sekä kouluttaa muita vesipelastus tehtäviin. Bettinan aisaparina oli englannista kotoisin oleva Pete Lewin. Hän toimii englannin ylimmän tason vepe-tuomarina. Työkseen hän kouluttaa ambulanssin kuljettajia koirineen, toimimaan vesipelastus tehtävissä.
Perjantain luento oli mukaansa tempaava. Varsinkin tälläinen lajiin tutustuja sai siitä paljon ajattelemisen aihetta. Luennolla painotettiin juuri sitä, mikä suomalaisessa vepe-koulutuksessa on erittäin normaalia. Vastoin suomalaista koulutustapaa, joka perustuu lähinnä koeliikkeiden treenaamiseen, painotettiin, ettei treenata liikkeitä vaan nimen omaan likkeen eri osia. Jos vepe koiralle opetetaan hyppääminen, eri esineille ohjatusti meneminen, luokse tuleminen ja uiminen ohjaajan vierellä, voi sen kanssa tehdä mitä vaan. Bettinan ja Peten mukaan meidän koeliikkeet pilkotaan osiksi. Jokainen osa koulutetaan vahvaksi ja liitetään siihen käskysana. Kun koira osaa nämä liikkeet käskysanoilla, ohjaajan ei tarvitse kuin sanoa mitä koiran kuuluu milloinkin tehdä. Koiran osaaminen on varmempaa, se tekee mitä siltä pyydetään, siinä järjestyksessä kun siltä niitä vaaditaan.
Liikkeiden pilkkomisessa painotettiin ettei eri liikkeitä harjoitella samalla kertaa. Esimerkiksi kun harjoitellaan eteenpäin lähetystä, koira lähetetään eteenpäin ja se palkataan eteenpäin menemisestä. Kun koira on saavuttanut päämäärän, sitä ei kutsuta luoke (ei siis yhdistetä luoksekutsua ja palkata koiraa siitä, että se palaa ohjaajan luokse). Näin ollen koira ymmärtää paremmin, mitä eteenpäin-käsky tarkoittaa, eikä ala kääntymään taaksepäin.
Ottamisessa käsiteltiin erilaisten esineiden ottamista suuhun. Kouluttajat painottivat, ettei kannata jämähtää tuttuihin esineisiin, vaan käyttää myös kaverin esineitä. Kaiken muotoisia, kokoisia, mallisia ja eri materiaaleista valmistettuja. Metalli on ehdottomasti koiralle epämieluisin suuhun otettava, joten erilaisia metalli esineitä kannattaa harjoitella. Treeneissä oli mukana alumiininen airo, jonka koirat saivat tuoda vedestä rantaan. Aika moni koira ottikin mielummin airon muovisesta osasta kiinni, kuin olisivat tarttuneet airon keskiosaan, alumiiniin. Esineitä kannattaa harjoitella otettavaksi suuhun myös märkänä, eikä vain kuivana. Vesi treeneissä ja kokeissa esineet ovat yleensä märkiä.
Veneestä hyppy on yksi tärkeimmistä liikeosista. Oikea hyppytekniikka luo koiralle turvallisuutta. Koiralle opetetaan hyppää-käsy ensin kuivalla maalla. Tähän on vain mielikuvitus rajana miten sen haluaa toteuttaa. Luonto on täynnä erilaisia esteitä, mitkä voi koiralta pyytää ylittää hyppäämällä. Käskysana yhdistetään tekemiseen, eli hyppäämiseen, ei siihen kun koira on vasta hyppäämässä. Hyppäämisestä tehdään koiralle mahdollisimman hauskaa. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei innostu liikaa. Yksi onnistunut hyppy riittää yhdelle treeni kerralle. Veneestä hyppääminen tehdään koiran kanssa yhdessä. Mikäli hyppääminen on koiralle tehty hauskaksi ja luottamus ohjaajaan on kunnossa, koira usein hyppää mielellään ja innokkasti ohjaajan kanssa veneestä. Veneestä hyppäämistä suositeltiin myös harjoitettavan eri suuntiin, ei aina vaan sinne suuntaan, missä näkyy ranta.
Ohjaajan kanssa uiminen on myös kullan arvoinen taito, joka kannattaa koiralle opettaa. Koira ei saa tulla liian lähelle, vaan sen on pysyttävä noin käden mitan päässä, jotta ohjaaja pystyy estoitta uimaan. Koiralle kannattaa myös opettaa kierrä-käsky, jolloin se kiertää hukkuvan (mikäli koiralla on vepe-valjaat) tai esimerkiksi etsii itse veneen eri sivuilta köyttä mistä tarttua kiinni. Kaikki vesipelastuksessa käytettävät käskyt tulee opettaa toimimaan myös silloin kun ohjaaja istuu tai on eri suunnassa koiraan nähden (veneessä aina istutaan ja yleensä koiran takana).
Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna, jos koirasi osaa hypätä, ottaa, mennä eri esineille ohjatusti, tulla luokse ja uida vierellä sen kanssa onnistuu mikä vaan... helppoa kuin heinän teko, eikö??
Käskysanat oli jaettu kolmeen eri osaan:
vahvat käskysanat - lopettavat liikkeen (stop, irti, odota)
stimuloivat käskysanat - kannustavat liikkeeseen (tänne, suoraan)
rauhoittavat käskysanat - rauhoittaa tilanteen (rauuuuhaaassssaaaaa)
Ennen kuin koiran kanssa mennään veteen, koiran täytyy ymmärtää mitä eri käskyt tarkoittavat. Tästä pääsemmekin siihen asiaan, kuinka tärkeää on vesipelastuksessa kuivaharjoittelut. Koira opetetaan ensin toimimaan oikein maalla ja kun toiminto on varmaa ja käsky on opittu, siirrytään veteen. Käskysanat kannattaa (varsinkin aloittelijan) kirjoittaa itselleen ylös paperille, niitä ei saa mennä vaihtamaan. Rannalla täytyy myös muistaa, että koiran korvat ovat miltei vedessä, ääntä saa ja pitääkin käyttää. Koiralle sanoja tärkeämpää on äänen sävyt. Kun haluat koiran lopettavan jonkun toiminnon, on erittäin tärkeää huutaa "stop" ponnekkaasti, silloin ei auta kimeällä ja innostavalla äänellä huutelu. Kannattaa opetella vaihtamaan äänen sävyjään innostavasta rauhoittavaan.
Lauantain treenit olivat erittäin antoisat. Olen kiitollinen, että olin kuukausi sitten kisoissa sihteerin apulaisena, jossa minulla oli todellinen mahdollisuus oppia lajia parhaan mukaan. Sihteerin paikalla kuulin koko ajan tuomarin kommentit, mistä tiputettiin pisteitä pois, miksi, ja mitä olisi ohjaajan tai koiran pitänyt tehdä toisin. Olen myös käynyt vuosi sitten tutustumassa lajiin ja katsomassa mitä treeneissä tapahtuu. Bettina ja Pete toivat suomalaiseen koeliikkeiden harjoitteluun aivan uutta ulottuvuutta. He painottivat sitä, että koiran kanssa tehdään yhdessä. Ja sehän on täysin loogista nyt kun ajattelee. Kaikissa muissakin lajeissa, esimerkiksi jäljestyksessä (joka on itselleni tutumpi laji) koiran kanssa mennään jäljelle. Koiraa ohjataan jäljellä suoriutumaan oikein, koiraa kehutaan kun se tekee oikein, virheisiin puututaan ohjaamalla koira onnistumiseen ja koiralle annetaan koko ajan tukea. Niinhän se täytyy tehdä vedessäkin, tottakai! Vientiä opetettaessa ohjaaja ei jää rannalle katsomaan, uiko koira oikeaan paikkaan ja luovuttaako esineen vai tiputtaako sen. Vaan ohjaaja menee koiran mukana veteen ja ui yhdessä!!
Kun koeliikkeet pilkkoo eri osiksi on vain mielikuvitus rajana sille, millaisia harjoituksista tekee. Ei siis aina vaan samojen liikkeiden viilaamista ja höyläämistä vaan mielikuvitus kehiin. Treeneissä oli erittäin mahtavia harjoituksia. Esimerkiksi veneestä tippuva hukkuja ei tippahtanutkaan koiran näköpiiriin, vaan se täytyi hakea veneen toiselta puolelta. Yhdellä pelastus reissulla koira poimi kaksi hukkuvaa, toinen otti kiinni valjaista ja toisen koira nappasi patukasta suuhun mukaansa. Vienti veneeltä veneelle päättyi koiran uimiseen takaisin lähtöveneeseen, johon se nostettiin kyytiin. Kuinka moni on harjoitellut nostamaan koiransa vedestä veneeseen? Pelkkä se, että normaalin treenin vastaisesti rannalla työnskentelikin kaksi koiraa saman aikaisesti antoi uusia ulottuvuuksia treenien suunnitteluun. Koiran todellakin piti keskittyä siihen, mitä sen haluttiin tekevän, sillä vedessä oli kaksi huutavaa ja hukkuvaa.
Sain viikonlopulta erittäin paljon eväitä tulevaan. Samalla pääsin tutustumaan paremmin tulevaan treeniporukkaan.
Pää on niin täynnä sulateltavia asioita, että nyt täytyy nukkua pari yötä eteenpäin ja miettiä asioita rauhassa. Tässä olisi viellä 7 tuskaista viikkoa edessä ja sitten saan Bettinalta vepe-harrastus kaverin. On jo kova into lähteä kokeilemaan kaikkia niitä asioita, mitä olen oppinut. On hienoa, että minulla alkaa olemaan jo selvä koulutus suunnitelma mielessäni myös vepen osalta.
Kiitos tästä mahtavan opettavasta viikonlopusta action dogsille, sekä kouluttajille Bettinalle ja Petelle. Jos tälläinen mahdollisuus uusiutuu, niin aivan varmasti olen taas mukana kuuntelemassa ja toivottavasti jopa oman koiran kanssa kokeilemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti