Paljon on viellä tekemistä, mutta näyttää jo hienolta. Minä niin tykkään tästä talosta.
Eteistä
Olohuonetta (tuonne taakse tulee pesuutilat)
Tähän tulee keittiö
Puolet sisätiloista on jätetty asumis kelpoiseksi, ne olisi sitten tarkoitus seuraavaksi laittaa uusiksi. Löytyy punaista ja vihreää huonetta..
Talon toinen sivu on ihan tien vieressä, tontin eturajalla, joten sisäpiha on valtava. Tontin toista sivua rajaa uimakelpoinen oja.
Jouduimme lähtemään aika äkkilähdöllä takaisin kotiin. Lola sai niin suuren onnellisuus-kohtauksen suuresta pihasta, että juoksi sitä ympäri muutaman hetken. Sitten se ei enää pystynytkään astumaan oikealle takajalalleen enää. Raasu parka könkkäsi kolmella jalalla ja oli selvästi kipuinen. Ja tietenkin olin jättänyt kipulääkkeet kotiin. Onneksi saimme Lolan könyämään autoon (luojan kiitos autoni kontti on matalalla). Kotona annoin kipulääkettä ja laitoin back on track-loimen päälle. Nyt aamulla Lola jo varasi painoa hiukan takajalalleen, mutta annan sen olla koko tämän päivän levossa. Tänään ei siis lenkkeillä ollenkaan :(
Ja jottei nyt ihan onnelliseksi mieleni tulisi, aamulla Lyyli vaikutti kipuiselta. Se selvästi olisi halunnut nuolla masuaan, mutta ilmeisesti leikkaushaava estää sitä edelleen taipumasta. Ajattelin sitten auttaa toista poloista ja hellästi koskettelin mahasta. Tunsin nisän kohdalla (sen harvan, joka sillä on enää edes jäljellä) epämääräisen mötikän.
Oloni on kamala. Hetkittäin olen onneni kukkuloilla pennun odottelusta ja sitten taas hetkittäin sydämeni itkee verta tyttöjen takia.
Lyylille leikkaus oli niin rankka, etten enää vie sitä kasvainten poistoon. Tiesin, että tälläiseen on mahdollisuus, mutten osannut arvata, että se tulee näin nopeasti. Onkos siitä nyt 4vk kun Lyyliltä poistettiin 6 nisäkasvainta.
Ei kai tässä auta kuin alkaa valmistautumaan henkisesti... huoh
Muori rakas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti