Totuus

Tieto lisää tuskaa ja niin pois päin, mutta aina se tuska ei ole pahasta. Saamalla tietoa ja omaksumalla sen, voi oppia uutta ja kehittyä paremmaksi.

Niin usein kuulee ihmisten puhuvan jäljestämisestä, vaikkei koira todellisuudessa seuraa jälkeä alkuunkaan. Tämä tulee esille varsinkin kun kehuskellaan vanhoilla jäljillä ja kuinka hienosti koira ajoi vanhaa jälkeä. Ajaako koira silloin vanhaa jälkeä jos se oikoo tai ei kulje jäljen päällä hetkeäkään?
Mikäli ainoa kriteeri on löytyminen ei asialla ole sen suurempaa merkitystä. Mutta jos kriteerinä on vanhan jäljen ajaminen, silloin sillä on.

Hajutyöskentelyssä, jossa itse koiran työstämä haju on meille ihmisille näkymätön, on hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä miksi ja miten. Me emme näe mitä koira haistaa, mutta me voimme kuitenkin opetella ymmärtämään hajuja, sekä sen, mitä hajua koira todellisuudessa seuraa.
Jos haluaa opettaa koiran jäljestämään, eli seuraamaan maassa olevaa hajua, silloin treeneihin täytyy panostaa. Koira täytyy opettaa seuraamaan jälkeä, eikä ilmassa kulkevaa hajua. Jos taas kriteerinä on löytyminen, on turha puhua jäljestämisestä tai edes tehdä vanhoja jälkiä. Koira valitsee kuitenkin aina sen tuoreimman hajun seurattavakseen ja se tuorein tulee suoraan tuulen mukana maalimiehestä.
Näillä kahdella hajulla on suuri ero ja siksi olisikin hyvä tiedostaa, mitä koira etsii, mitä sen haluaa etsivän ja puhua asioista asioiden oikeilla nimillä, totuuden mukaisesti.

Jos mietitään hetki mitä hajua syntyy koiralle seurattavaksi kun ihminen kulkee metsässä, voimme tutkimusten mukaisesti päätyä ainakin kolmeen eri vaihtoehtoon.

Maan rikkoontuminen aiheuttaa oman hajunsa, jota koiran on mahdollista seurata. Tätä maan hajua seuraava koira jäljestää, haju nousee maasta, hiukan ylöspäin. Haju on voimakkain siinä kohdissa mihin ihminen on astunut, jossa maa on mennyt askeleen alla rikki. Koira voi jopa merkitä selvästi nenällään jokaisen askelman. Tätä hajua koira kykenee seuraamaan pehmeillä alustoilla, eli alustoilla jossa maa rikkoontuu kun ihminen siihen astuu. Mitä painavampi ihminen, sitä enemmän askel tuottaa maan rikkoontumisen hajua. Koira kykenee erottelemaan eri painoisten ihmisten tekemiä jälkiä, mutta esimerkiksi saman painoisten ihmisten, saman ikäistä jälkeä koira ei kykene erottamaan toisistaan. Tämän takia maan rikkoontumista seuraavien koirien jälkitreenit tulee tehdä mahdollisimman koskemattomalla maaperällä.

Sen lisäksi, että ihminen rikkoo maata kulkiessaan pehmeällä alustalla, hänestä tippuu maahan jatkuvasti kuollutta solukkoa. Sään olosuhteet, sekä kasvillisuus vaikuttavat siihen, mihin tämä kuollut solukko tippuessaan liikkuu. Mitä enemmän kasvillisuutta ja mitä pidempää se on, sitä varmemmin solukko tarrautuu lähemmäs kulkureittiä. Ihmisestä maahan tippuva kuollut solukko sisältää DNA:ta, siitä koira saa ihmisen ominaishajun.
Koira, joka opetetaan seuraamaan tätä kuollutta maahan tippunutta solukkoa, ottaa hajun maavainulla, mutta maan rikkoontumisen sijaan se seuraa yhtä tiettyä ihmisen hajua. Tällöin koira kykenee erottamaan muut, alueella liikkuneet ihmiset ja jatkamaan tietyn kohteen jäljittämistä, häiriöjäljistä huolimatta. Solukkoa tippuu aina ja jokapaikkaan minne ihminen kulkee, joten kovalla alustalla (asvaltti, kallio, kivilattia) jäljittäminenkin onnistuu tätä yksilöllistä hajua seuraamalla, mikäli olosuhteet ovat hajulle suotuisat.
Koira, joka seuraa maahan tippunutta hajua kulkee pää alhaalla, koska maahan tippunut haju sijaitsee maassa. Korkea kasvillisuus saattaa estää hajun tippumisen täysin maan pinnalle, mutta tällöinkin koiran nenä hapuilee alaspäin, eikä ylöspäin. Mitä vaikeampi maasto hajujen pysyvyydelle, sitä tiukemmin maassa olevaa hajua seuraava koira painaa nenäänsä lähemmäs hajua, eli maan pintaa.

Kolmas hajuvaihtoehto mitä koira kykenee seurata löytääkseen oikean ihmisen, on ihmisestä erittyvä kaasumainen ominaishaju joka leijailee ilman mukana kevyemmin kuin maahan tipahtavat solukot. Tätä ilman kautta saatavaa hajua käyttävät esimerkiksi hakukoirat, joille opetetaan ilmaisemaan kaikki ihmiset tietyltä alueelta (metsä, rauniot). Tällöin koira ei seuraa jälkeä, se ei välitä maassa olevista hajuista, vaan se skannaa ilmaa nenällään ja reagoi siihen tuoreeseen ihmisen hajuun, jonka se tuulemukana ilmasta saa. Jälleen ilman olosuhteilla on suuri merkitys sille, kuinka kaukaa koira näitä hajuja kykenee saamaan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että ruumiskoira kykenee haistamaan pohjassa olevan ruumiin kaasuuntumisen kymmeninen metrien syvyydestä aina veden pinnalle asti. Hakukoirat ja metsästyskoirat kykenevät haistamaan ihmisen tai hirven kilometrienkin päästä.
Ilmavainua käyttävä koira kulkee pää ylhäällä ja skannaa nenällään tuulen tuomaa ilmaa. Ongelmana tässä on usein se, että hajut voivat liikkua erittäinkin kauas itse kohteesta. Koira joutuu kenties kiertelemään hetken, tarkastamaan talojen vierustoja jonne tuuli hajun pakkaa, tai pahimmassa tapauksessa jopa etsii ensin hajujen ääriräjät, kunnes ymmärtää mistä haju tulee. Ilmavainu on aina tuoreempi kuin maahan tippunut haju, sillä se tulee suoraan kohteesta. Siksi jälkeä seuraavat koiratkin usein vaihtavat ilmavainulle lähetyessään maalimiestä, joka on silmin nähtävissä koiran ryhdistäytymisessä ja nenän nousemisesta ylöspäin. Ilmassa leijuvan hajun seuraamisella ei ole kuitenkaan mitään tekemistä jäljen ajamisen kanssa.

Hajujen käyttäytymisestä on tehty erilaisia tutkimuksia ja osa tutkimuksista ovat hiukan toisiaan vastaan. Lähinnä nämä erot eri tutkimusten välillä ovat siitä, mistä ihmisen ominaishaju koostuu, kemiallinen koostumus. Miten ihmisen ominaishaju käyttäytyy, kauanko se säilyy ja kuinka hyvin se on koiran haisteltavissa, siitä löytyy tutkittua tietoa. Toki tulee muistaa, että sääolosuhteet vaikuttavat hajuihin eniten. Kuuma auringon paahde voi "tappaa" ominaishajun kymmenessä minuutissakin, mutta paahteen jälkeen saapuva kosteus voi herättää hajut uudelleen henkiin.

Vain ymmärtämällä mitä hajuja ihminen jälkeensä jättää, mitä hajuja koiralla on mahdollisuus valita seurattavakseen voi opettaa koiraa seuraamaan tiettyä hajua. On hyvä myös tietää mikä haju on voimakkain kulloinkin ja miten kauan mikäkin haju maassa säilyy. Varsinkin, varsinkin jos haluaa vanhoja jälkiä ajaa. Koira ei seuraa vanhaa jälkeä mikäli se skannaa ilmasta tulevia hajuja ja seuraa niitä. Koira ei myöskään välttämättä seuraa ihmisen ominaishajua, vaikka kulkee pehmeällä alustalla nenä maassa, se saattaa seurata vahvempaa maan rikkoontumisen hajua.

Mikäli tarkoituksena on, että koira seuraa vain jotain tiettyä hajua, on hyvä suunnitella harjoitukset niin, että koiralla ei ole vaihtoehtoa muihin hajuihin. Eli mitätöidään muut hajut. Tämä onnistuu esimerkiksi niin, että ensimmäiset ID-jäljet tehdäänkin kovalle alustalle, asvaltille. Silloin koira ei voi käyttää maan rikkoontumisen hajua. Vaihtoehtoisesti pehmeällä alustalla opettaminen onnistuu myös, poistamalla maalimies kokonaan tai asettamalla se paikkaan, josta koira ei voi saada ilmavainua. Tällöin koiralla on kuitenkin apunaan edelleen maan rikkoontumisen haju, joten heti kun koira ymmärtää ID:n merkityksen on tärkeä ottaa mukaan häiriö jälkiä.
Ilmavainulla suunnistavaa koiraa on taas ihan turha "korjata" matkalla. Sitä ei tule pysäytellä liinasta jos se menee kulmissa väärin. Ilmavainulla suunnistava koira käyttää ilmavainua, eikä silloin ole kenenkään edun mukaista vaatia sitä kulkemaan jäljen päällä. Mikäli näin toimitaan, saadaan aikaiseksi vain koira, joka on riippuvainen ohjaajan avuista.

Milloin sitten voidaan puhua vanhoista jäljistä? Mielestäni silloin kun koiralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajaa maassa olevaa vanhennettua JÄLKEÄ. Silloin maalimies on niin pitkällä ja tuulen alapuolella, ettei koiralla ole mahdollista saada ilmavainua. Kenties maalimies voi olla asetettuna jopa sisälle jonnekkin tai vaihtoehtoisesti maalimiehen voi poistaa kokonaan. Jälki pitää ehdottomasti ajaa tuplasokkona, jolloin ohjaaja tai jäljen seuraaja ei kykene koiraa auttamaan. Tällöin voidaan puhua koiran ajavan vanhennettua jälkeä.. mikäli se siis sitä ylipäätään kykenee ajaamaan.

(kirjat: The Tao Of Trailing  & Scent and the Scenting dog )