Kolmannet treenit

24.10.2009
klo 13.00
Paikkana Virkamies

Lolalle tehtiin noin 500m pitkä metsäjälki.
Viime treenien jälkeen Lola on kulkenut lenkilläkin nenä maassa, joten luulen, että sille syttyi nyt lamppu päähän, mistä tässä on oikeen kyse.

Asetuimme lähtöpisteeseen ja laitoin Lolan istumaan.
Annoin sille kaulapannan nuuhkittavaksi.

Lola istui.. piippasi muutaman kerran ja jatkoi istumistaan.
Se istui.. ja istui... ja istui..
Aloin jo miettimään, että pitäisikö minun antaa sille jotakin apuja.
Ennen kuin pääsin mietinnöissäni loppuun asti, Lola pomppasi ylös ja lähti viemään minua nenä maassa kohti metsää.
Vauhti oli hurja.
Mutkitellen, kaarrellen ja hyppien,
meidän matkamme eteni nopeaan tahtiin.
Oli ilo nähdä miten päättäväisesti Lola meni.

Tulimme risteyskohtaan.
Siinä Lola mietti hetken.
Se lähti ensin oikealle, sitten vaihtoi suuntaa vasemmalle.
Palasi kuitenkin takaisin oikealle.
Se haisteli ilmaa ja maata.

Sitten se aloitti sijaistoiminnot.
Löysi oksasta meidän merkin ja yritti ensin syödä sen.
Kun en antanut sitä, se alkoi syömään heinää.
Heinän jälkeen maisteltiin mutaa.

Hetken annoin Lolan touhuta, sitten patistin sen takaisin hommiin.
Annoin hajun uudelleen ja niin matkamme jatkui.
Metsäpolku vaihtui hiekkatieksi.
Päättäväisesti matkamme jatkui.
Maalimies löytyi ja ilmaisu oli selkeä.

Hienot treenit :)

Se on pakko myöntää,
että Lola kyllä osaa homman.
Itselläni onkin se suurin opettelu.

Oli aivan mahtava huomata,
millaisella innolla Lola lähti jäljelle.
Motivaatiota löytyy,
se jaksoi hienosti työskennellä alusta loppuun.

Lyylin verikokeet

Lääkärin kanssa ristiin soittelu loppui vihdoin.
Sain tietää Lyyliltä pari kuukautta sitten otettujen verikokeiden tulokset.

Maksa ja munuaiset voivat oikein hyvin,
ja epilepsia arvotkin olivat kohdillaan.

Jatkamme siis samalla lääkkeellä ja samalla annoksella.

Hienoa!!

Seuraavaksi suuntaamme sitten keuhko kuvauksiin.
Katsotaan onko nisä kasvain tehnyt pesäkkeitä keuhkoihin.
Mikäli näin ei ole,
keskustelemme kasvaimen poistosta,
sekä mahdollisesti steriloinnista.

Vielä riittää siis jännitettävää.

Heijastin panta

Illat pimenee nopeammin ja nopeammin.
Jälleen olen saanut huomata,
kuinka huonot katuvalaistukset täällä "perä Espoossa" on.
Jo viime vuonna samoihin aikoihin, pähkäilin Lolalle jotakin heijastavaa.
Ongelmaksi osoittautui kuitenkin myynnissä olevien heijastin pantojen heikkous.
En mitenkään luottaisi niihin heppoisiin pantoihin lenkillä.
Leveän nahka pannan kanssa on miltei mahdotonta edes pitää toista,
heijastavaa pantaa samaan aikaan.

Niinpä käännyin taas kerran bucaneron pannan valmistajan puoleen.
Esitin hänelle toiveet kestävästä ja luotettavasta pannasta,
joka samalla toimisi heijastimen tavoin.
Mitä enemmän heijastavaa pintaa, sitä parempi.

Tällainen Lolalle sitten valmistettiin.

(kuva on pannan tekijän ottama)

Panta on valmistettu pehmeästä, paksusta ja kestävästä nahasta.

Kyllä nyt kelpaa kulkea pimeässä.
Näkyvyys on taattu.



Panta onkin saanut paljon huomiota ja kehuja osakseen lenkillä.

Kiitos taas pannan tekijälle ongelmani ratkaisusta.
Olemme Lolan kanssa enemmän kuin tyytyväisiä.

tyytyväisyyttä huokuva pannan omistaja
:)

Toiset treenit

18.10.2009
Klo 10.30


Paikkana Kauklahti.

Osallistuimme sunnuntai aamupäivän treeneihin. Halusin nähdä aiheuttaako iltahämärä omia haasteita Lolan työskentelyyn, joten menimme kokeilemaan valosan aikaan.
Treenit sujuivatkin aivan loistavasti!

Ensimmäiseksi teimme harhajäljen toiselle etsijälle. Eli kävelimme Lolan kanssa sovittuun pisteeseen ja käännyimme siitä jyrkän kulman kohti metsää, ja metsän kautta takaisin autoille.
Meidän jälkeen lähti oikea maalikoira kulkemaan samaa reittiä, mutta sen matka jatkui käännös kohdastamme suoraan. Tällä tavalla tehtiin erittäin haastava jälki yhdelle urokselle. Jännitettiin pysyykö se oikealla jäljellä, vai lähteekö juoksuisen Lolan jäljen perään.
Hienosti etsijä pysyi oikealla jäljellä :)

Tämän jälkeen menimme Lolan kanssa maalimieheksi. Kuljimme katua pitkin reilut 500m, päädyimme koulun kentän laidalle ja jäimme sinne odottelemaan.
Hyvin meidät löydettiinkin.

Viimeisenä oli Lolan vuoro etsiä.
Sille tehtiin noin 300m pitkä jälki, jossa oli suorakulma.
Jälki meni piennarta pitkin ja osaksi hiekkatielläkin.

Lola lähti päättäväisesti matkaan haisteltuaan alkuhajun. Muutamat pissat siinä alussa taas tehtiin mutta matka jatkui. Kulma meni taas hienosti, täysin ongelmitta.
Kulman jälkeen Lola hukkasi jäljen ja jäi miettimään. Pysyin paikoillani ja annoin Lolan ratkaista ongelman. Se nuuhki ilmaan, sitten maata ja taas ilmaa, jonka jälkeen se etsi kadonneen jäljen ja matkamme jatkui.
Aivan mahtavaa!
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Lola itse etsi jäljen uudelleen. Aikaisemmin meidän on täytynyt palata taaksepäin, jotta jäljelle päästiin jälleen.
Nyt Lola selvästi tajusi mitä sen piti tehdä.

Maalikoira löytyi avaralta paikalta ja Lolan ilmaisu oli selkeä.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin onnistuneet treenit.

Luulen, että päivän valossa, Lolan on paljon helpompi keskittyä itse töihin, kun ei tarvitse vahtia ympäristöä. Maasto oli myöskin näissä treeneissä erittäin rauhallinen, eikä muita ohikulkevia ihmisiä taikka koirakoita ollut.

Intoa taas riitti. Lolan työskentelyä oli ilo seurata.

Ensimmäiset treenit

15.10.2009
klo 17.30

Treenit olivat petikon ulkoilu alueella.
Häiriötä riitti jälleen. Ulkoilijoita oli paljon liikkeellä, koirattomia ja koirallisia.
Lolalle tehtiin heti ensimmäiseksi jälki.
Toivomukseni oli, että saisin siltä hyvän ilmaisun.

Jälki lähti suoraan parkkipaikalta, hiekkatietä pitkin, noin 300m ja päätyi sitten pientareen pusikkoon.
Alku takkuili huomattavasti.
Alkuhajun annettuani, Lola lähti kyllä saman tien liikkeelle, mutta keskittyi sitten nopeasti merkkailuun. Muut hajut tuntuivat kiinnostavan paljon enemmän kuin töiden teko.

Kun Lola oli pissannut noin 5 kertaa (ah, tätä juoksuaikaa) autoimme sitä vähän ja veimme sen parkkipaikan yli hiekkatielle, jonne etsittävä oli mennyt. Annoin hajun uudelleen ja Lola lähtikin matkaan. Minun oli todella vaikea lukea Lolaa, kun toisinaan näytti, että se olisi ihan vaan ollut lenkillä ja lönkytellyt eteenpäin. Kuitenkin suunta oli koko ajan oikea ja etsittävä löytyikin, sekä saimme hyvän ilmaisun.
Ilmeisesti Lola käyttää aika vahvasti ilmavainua ja menee sen perässä. Toisinaan se saattaa painaa nenänsä maahan (varsinkin jäljelle lähtiessä), mutta muutoin kulkee suht normaalissa asennossa. Minulla onkin siis opeteltava, mistä tiedän milloin se on jäljellä ja milloin ei.

Jäljen loppumetreillä Lola alkoi kiskomaan voimakkaasti metsään. Menin tietysti perässä kun luulin etsittävän olevan siellä, kulkihan Lola tiiviisti nenä maata pitkin. Mutta, siellä olikin jotain erittäin herkullista syötävää ja Lola ahmaisi sen suuhunsa. Jatkoimme hommia ja etsittävä olikin ihan muutamien metrien päässä herkkupaikasta.
Saimme hyvän ilmaisun, joskin minun reagointini taas vähän takkuili.

Hämärtyvä ilta on Lolalle selvästi haasteellinen. Sillä, vahtivietti herää voimaakkaammin esiin kuin päivällä. Kaikki risun rapsaukset, jotka kuuluvat metsiköstä aiheuttavat selvästi häiriötä.

Olemme ilmottautuneet huomenna, sunnuntaina oleviin treeneihin. Ne ovat heti aamupäivästä, joten takuulla on valosaa. Katsotaan kuinka homma silloin toimii.

Kunhan nyt saa Lolan selvästi tajuamaan mistä tässä lajissa on kyse, niin luulen, että meidän alkukankeus on takanapäin.
Se selvästi on viellä vähän hukassa, että mitä sen kuuluukaan tehdä, samoin kuin minä.

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä..

Hienosti se teki taas töitä treeneissä ja löysi etsittävän.
Nyt vaan käymme treenaamassa, niin eiköhän tuon lajin salat meille kummallekin ala valkenemaan.

Treenataan treenataan

Huomenna onkin sitten meidän ensimmäiset treeniringin treenit.
Lolan juoksut ovat onnellisesti alkaneet ja mieli on palannut normaalille tasolle.
Menemme siis kuitenkin kokeilemaan kuinka treenit sujuu,
vaikka ensin ajattelimme pitää koko juoksun ajan taukoa.

Innolla odottelemme huomista.

kuningattaret huipulla.
(sinne on viellä matkaa,
mutta yritys on kova)

Juoksupöksyhalvaus

Ei pysty kävelemään, ei sitten millään.
Masennus iskee.
Kamala, inhottava, suorastaan koiraa rääkkäävä, pöksykausi alkoi taas..
Ja Lola ei tykkää.

Ihan höpsö

Kivakoirakansalainen testi

Kävimme kokeilemassa Lolan kanssa kivakoirakansalainen testiä.
Sää oli mitä kamalin. Satoi toisinaan aivan kaatamalla, tuuli ja oli kylmä.
Osasin jo ennen lähtöä vähän ennakoivasti arvata missä meillä tulee olemaan hankaluuksia sään takia. Istuminen ja varsinkin maahan meno ovat sellaisia liikkeitä, jotka eivät aikaisemminkaan ole onnistuneet märällä kelillä. Sen lisäksi vielä alkavat juoksut toivat lisä haastetta, sillä en voinut millään arvata miten Lola tilanteissa käyttäytyy.

Mikäs siinä, haasteet otettiin vastaan ja testiin lähdettiin vaikka satoi rottia taivaalta.

Testi alkoi luoksepäästävyys testillä.
Tuomari silitteli, tutki tassut ja korvat, sekä naputteli kuulakärkikynällä
koiran ympärillä ja piirteli kukkasia turkkiin.

Lola vierasti aluksi tuomaria ja oli selvästi epäluuloinen.
Tuomari oli meille entuudestaan tuttu ihminen,
joten tiesin tämän käyttäytymisen johtuvan mylläävistä hormooneista.
Onneksi Lola pienen houkuttelun jälkeen antoi hyvin koskea itseään.

Testin toisessa osiossa katsottiin koiran hallittavuutta.
Kentälle oli merkitty rata, joka piti suorittaa läpi kävelemällä
niin, ettei remmi saanut olla kireällä.
Koiran ei tarvinnut tokotyylillä seurata,
mutta käännöksissä ohjaaminen tuli tehdä muutoin kuin
remmistä ohjaamalla.
Tässä osiossa meillä ei ollut ongelmia.
Lola kulkee normaalisti vetämättä remmissä ja kuuntelee minua.

Radassa oli 90 asteen kulmia, täyskäännös,
sekä paikalleen pysähtyminen.

Seuraavaksi suoritettiin istu-liike.
Lola istui hienosti ensimmäisestä käskystä.

istumisen jälkeen tuli maahan meno.
Liike sujui kutakuinkin niin kuin olin ennakoinut.
Lola ei tosiaankaan osoittanut minkään moista kiinnostusta
märkää maata kohtaan.
Tiedän, että makkaralla olisin saanut sen maahan heti,
mutta testissä namipalojen käyttö oli kiellettyä.

Niinpä ainoaksi vaihto ehdoksi jäi pyytäminen,
anelu ja lahjonta.

Menimme kokeilemaan nurmikon puolelle,
sillä asvaltilla Lola ei suostunut maahan menemään.
Nurmikolla jatkoin anelua ja pyytelyä.
Ja sitten se tapahtui, Lola meni maahan!!

Kun maahan menosta oltiin vihdoin selvitty,
oli paikalla olon vuoro.
Tätä liikettä olimmekin treenanneet ahkerasti,
eikä se tuottanut mitään ongelmia.
Etäisyys oli 6m.

Paikalla olosta siirryttiin luokse tuloon.
Huutelin Lolaa luokse, mutta se vain istui ja ihmetteli.
Huusin uudelleen, mutta ei reaktiota.
Aloin sitten huitomaan käsillä ja kimittämään,
käsi merkit olivat sallittuja testissä.
Sieltähän se sitten vihdoin tulikin kun oikein kimeällä äänellä pyytelin.

Kohtaaminen.
Vieras koira tulee vastaan.
Pysähdytään samalle tasolle, kätellään,
sekä vaihdetaan muutama sana.
Koiran tulee olla löysällä remmillä, eikä se saa
mennä toisen koiran luo.

Tämä osio oli meille helppoa.

Lolaa ei juurikaan kiinnostanut toinen koira.
Tätä liikettä olimmekin harjoitelleet valmistavissa treeneissä.

Kun kaikki koirakot olivat suorittaneet nämä liikkeet, oli kolmen minuutin odottamisen aika.
Koira jätetään tuomarille ja omistaja menee näkösuojaan kolmeksi minuutiksi.
Koira saa liikkua, vähän inistä, mutta se ei saa olla paniikissa,
taikka kiskoa remmissä.

Taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä.
Päätimme pitää paikalla olon läheisen raunio radan varasto kopissa.
Koira jätettiin tuomarin kanssa varasto koppiin, jonka ovi oli auki.
Omistaja poistui viereiseen koppiin sateen suojaan kolmeksi minuutiksi.

Tämä osio oli se, mistä pelkäsin testin jäävän kiinni. Harjoituksissa Lola jaksoi kyllä hyvin odottaa reilun minuutin, mutta kolme minuuttia oli sille liian pitkä aika.
Viimeksi treeneissä tämä osuus olisi kuitenkin mennyt läpi, joten toivoa oli.

Vein Lolan tuomarin luokse koppiin ja näin sen ilmeestä saman tien,
että koppi ei ollut mieluisa.
Se kävi tervehtimässä tuomaria ja oli sen jälkeen saman tien menossa ulos.
Annoin sille kuitenkin odotus käskyn ja poistuin itse paikalta.
Tuskaiset kolme minuuttia..

Ja niinhän siinä kävi,
Lola oli halunnut perääni. Se oli sen verran inissyt
ja muutaman kerran yrittänyt lähteä perääni,
että testi hylättiin tämän takia.

Saimme rutkasti taas kokemusta.
Keli oli mitä surkein, mutta tunnelma kentän laidalla,
sekä kentällä mitä mahtavin.

Testin saa uusia rajattomia määriä,
joten katsotaan jos me innostuisimme treenaamaan vielä lisää,
ja sitten yrittämään myöhemmin uudelleen.

Lola on melkein kivakoirakansalainen :)


Kiitos Sannalle sateessa värjöttelystä ja kuvien ottamisesta.

Vapaalla

Vapaapäivät otetaan rennon letkeesti.

Aivot heitetään narikkaan, eikä välitetä mitä muut ajattelee...
Hemmon kuvia tulee vasta sitten kun saan sen pehkon siistittyä.
Tällähetkellä siitä ei erota kumpi pää on kumpi.


Tyylinäytteitä:

Lyyli lentää.

Lola lentää.

"hei hei"
Perävalot vaan vilkkuu..

poing poing

välillä jopa koiramaisesti eteenpäin.

Lola kävi myös Susan kanssa irroittelemassa.
Tässä vähän makua siitä kuinka massa liikkuu :D
Ei kannata jäädä alle..

Alkeiskurssin loppukoe

Upeeta, mahtavaa!!
Lola on suorittanut 1.10.2009 etsijäkoiraliiton alkeiskurssin loppukokeen hyväksytysti!
Taas oli paljon haasteita matkassa.

Koejälki oli 400m pitkä ja puolituntia vanhennettu. Se sisälsi yhden kulman, eikä jälkeä ollut merkitty maastoon. Ei siis auttanut muu, kuin luottaa koiran taitoihin.

Alkuhajun otettuaan, Lola lähti varmasti liikkeelle, nenä maata viistäen. Alkupäässä tehtiin taas muutamat pissat (juoksut tuloillaan) ja kakat. Sitten matka jatkui yhtä varmasti kuin oli alkanutkin.

Kulman huomasin helposti, Lola suoritti sen taas täysin ongelmitta. Sitten saavuimme paikkaan, jossa tuli kallio vastaan. Lola oli tässävaiheessa vaihtanut jäljestämisen ilmavainulle ja halusi kiivetä kallioita ylös.
Mieleeni tuli aikaisimmista treeneistä, kuinka samassa kohdassa haju oli viimeksi leijaillut kallion päälle, vaikka maalikoira oli ollut ennen kallioita. Joten, palasimme pienen matkaa taaksepäin löytääksemme takaisin jäljelle. Lola löysi jäljen ja ohjasi meidät taas kallioille. kallion kupeessa oli linnun raato, josta jouduimme hetken vääntämään kättä.

Päätimme seurata Lolan halua kallioiden ylittämiseen, sillä sinne se selvästi halusi. Niimpä jätimme linnunraadon loput syömättä ja kiipesimme kallioille.
Nenä maata viistäen Lola sai vauhtia hommaansa. Eteneminen oli jälleen varmaa ja päättäväistä.

Kallioiden päällä Lola vaihtoi sitten jälleen ilmavainuun. Olisikohan se hukannut jäljen vaiko ilmahaju tullut voimakkaammin?
Pyörimme kallioilla ja Lola teki kovasti hommia. Se haisteli ilmaa ja maata ja vei meitä kyllä eteenpäin muttei niin varmasti kuin aikaisemmin.

Päätimme siis palata hiukan taaksepäin, missä vauhti oli ollut selvästi lujempaa.
Jostain syystä Lola lopetti etsimisen. Se tuli luokseni kuin kerjätäkseen namia ja kun sitä ei saanut, se alkoi mutustelemaan keppiä. Ilme oli sen näköinen, että jäljestäminen ei enää kiinnosta. yritimme jatkaa, mutta Lola ei enää suostunut jäljestämään. Keskeytimme kokeen siihen.

Kouluttajan kanssa pohdittiin mikä mahtoi olla syynä. Kumpikaan meistä ei huomannut, että Lola olisi ilmaissut maalikoiraa. Saimme kuulla, että olimme 20 metrin päässä maalikoirasta. joten, joko ilmaisu ei ollut tarpeeksi selvä meille ja Lola lopetti etsimisen kun oli maalikoiran ilmaissut, taikka sitten toisena vaihtoehtona olivat alkavat juoksut, jotka aiheuttivat liikaa häiriötä.

Lolan työskentely oli kuitenkin niin varmaa ja hyvää, että pääsimme kokeesta läpi vaikkei maalikoiraa meidän mielestä löytynytkään.
Sain yhteistyöstämme kiitosta :)
Koiranlukutaitoni oli myös hyvää, vaikka siinä on kyllä viellä paljon parannettavaa.

Kokeen suorittamiseen meni meiltä reilu puolituntia ja Lola jaksoi työskennellä koko ajan. Olen niin ylpeä siitä!

Olo on aivan mahtava! Hieno nähdä miten nopeasti tuo on oppinut jäljestämisen. Tämähän oli meidän kuudes kerta kun jäljestimme ja vanhennettu jälki ei tuottanut kulman kanssa ongelmia.

Nyt voimme aloittaa todellisen treenaamisen treeniringissä. Saa nähdä menemmekö me juoksujen aikaan treenailemaan, vaiko pidämmekö pienen tauon ja jatkamme sitten kun pää on selvinnyt hormooneista.
Aloittelemme treenit ilmaisujen harjoitteluilla, jotta opin lukemaan Lolasta milloin se on löytänyt etsittävän ja milloin ei.

Mikäli treenit etenevät suunnitelmien mukaan, osallistumme keväällä sitten jatkokurssille. Jatkokurssin loppukoe onkin sitten haastavampi kuin alkeiskurssin, joten paljon on töitä tehtävä ja asioita opeteltavana.
Mutta voi tätä onnistumisen tunnetta :)

Tästä se lähtee, Lolan ura kohti etsijäkoiraa. Toivottavasti meillä rahkeet riittävät aina niihin tositoimiin asti. Se olisi päämääränä.

Kiitos treenikaverille kuvaamisesta :)


Tässä lähdetään kohti alkupistettä.



Lolalle annetaan alkuhaju.



Varmasti ja vauhdikkaasti eteenpäin.



Liinan käyttö tuottaa minulle edelleen hieman vaikeuksia.
Välillä pysähtyminen ja solmujen selvittely oli tarpeen.



Tässä jäljestetään ilmavainun avulla ryteikössä.
Varmasti eteenpäin.



Riehuntaa.


Lola on ansainnut nyt muutaman lepopäivän.
Keskitymme seuraavaksi suorittamaan sunnuntaina kivakoirakansalainen testin. Saas nähdä miten hormoonit siihen vaikuttavat. Jännittäviä tilanteita siis tiedossa sunnuntaina..