15.10.2009
klo 17.30
Treenit olivat petikon ulkoilu alueella.
Häiriötä riitti jälleen. Ulkoilijoita oli paljon liikkeellä, koirattomia ja koirallisia.
Lolalle tehtiin heti ensimmäiseksi jälki.
Toivomukseni oli, että saisin siltä hyvän ilmaisun.
Jälki lähti suoraan parkkipaikalta, hiekkatietä pitkin, noin 300m ja päätyi sitten pientareen pusikkoon.
Alku takkuili huomattavasti.
Alkuhajun annettuani, Lola lähti kyllä saman tien liikkeelle, mutta keskittyi sitten nopeasti merkkailuun. Muut hajut tuntuivat kiinnostavan paljon enemmän kuin töiden teko.
Kun Lola oli pissannut noin 5 kertaa (ah, tätä juoksuaikaa) autoimme sitä vähän ja veimme sen parkkipaikan yli hiekkatielle, jonne etsittävä oli mennyt. Annoin hajun uudelleen ja Lola lähtikin matkaan. Minun oli todella vaikea lukea Lolaa, kun toisinaan näytti, että se olisi ihan vaan ollut lenkillä ja lönkytellyt eteenpäin. Kuitenkin suunta oli koko ajan oikea ja etsittävä löytyikin, sekä saimme hyvän ilmaisun.
Ilmeisesti Lola käyttää aika vahvasti ilmavainua ja menee sen perässä. Toisinaan se saattaa painaa nenänsä maahan (varsinkin jäljelle lähtiessä), mutta muutoin kulkee suht normaalissa asennossa. Minulla onkin siis opeteltava, mistä tiedän milloin se on jäljellä ja milloin ei.
Jäljen loppumetreillä Lola alkoi kiskomaan voimakkaasti metsään. Menin tietysti perässä kun luulin etsittävän olevan siellä, kulkihan Lola tiiviisti nenä maata pitkin. Mutta, siellä olikin jotain erittäin herkullista syötävää ja Lola ahmaisi sen suuhunsa. Jatkoimme hommia ja etsittävä olikin ihan muutamien metrien päässä herkkupaikasta.
Saimme hyvän ilmaisun, joskin minun reagointini taas vähän takkuili.
Hämärtyvä ilta on Lolalle selvästi haasteellinen. Sillä, vahtivietti herää voimaakkaammin esiin kuin päivällä. Kaikki risun rapsaukset, jotka kuuluvat metsiköstä aiheuttavat selvästi häiriötä.
Olemme ilmottautuneet huomenna, sunnuntaina oleviin treeneihin. Ne ovat heti aamupäivästä, joten takuulla on valosaa. Katsotaan kuinka homma silloin toimii.
Kunhan nyt saa Lolan selvästi tajuamaan mistä tässä lajissa on kyse, niin luulen, että meidän alkukankeus on takanapäin.
Se selvästi on viellä vähän hukassa, että mitä sen kuuluukaan tehdä, samoin kuin minä.
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä..
Hienosti se teki taas töitä treeneissä ja löysi etsittävän.
Nyt vaan käymme treenaamassa, niin eiköhän tuon lajin salat meille kummallekin ala valkenemaan.
klo 17.30
Treenit olivat petikon ulkoilu alueella.
Häiriötä riitti jälleen. Ulkoilijoita oli paljon liikkeellä, koirattomia ja koirallisia.
Lolalle tehtiin heti ensimmäiseksi jälki.
Toivomukseni oli, että saisin siltä hyvän ilmaisun.
Jälki lähti suoraan parkkipaikalta, hiekkatietä pitkin, noin 300m ja päätyi sitten pientareen pusikkoon.
Alku takkuili huomattavasti.
Alkuhajun annettuani, Lola lähti kyllä saman tien liikkeelle, mutta keskittyi sitten nopeasti merkkailuun. Muut hajut tuntuivat kiinnostavan paljon enemmän kuin töiden teko.
Kun Lola oli pissannut noin 5 kertaa (ah, tätä juoksuaikaa) autoimme sitä vähän ja veimme sen parkkipaikan yli hiekkatielle, jonne etsittävä oli mennyt. Annoin hajun uudelleen ja Lola lähtikin matkaan. Minun oli todella vaikea lukea Lolaa, kun toisinaan näytti, että se olisi ihan vaan ollut lenkillä ja lönkytellyt eteenpäin. Kuitenkin suunta oli koko ajan oikea ja etsittävä löytyikin, sekä saimme hyvän ilmaisun.
Ilmeisesti Lola käyttää aika vahvasti ilmavainua ja menee sen perässä. Toisinaan se saattaa painaa nenänsä maahan (varsinkin jäljelle lähtiessä), mutta muutoin kulkee suht normaalissa asennossa. Minulla onkin siis opeteltava, mistä tiedän milloin se on jäljellä ja milloin ei.
Jäljen loppumetreillä Lola alkoi kiskomaan voimakkaasti metsään. Menin tietysti perässä kun luulin etsittävän olevan siellä, kulkihan Lola tiiviisti nenä maata pitkin. Mutta, siellä olikin jotain erittäin herkullista syötävää ja Lola ahmaisi sen suuhunsa. Jatkoimme hommia ja etsittävä olikin ihan muutamien metrien päässä herkkupaikasta.
Saimme hyvän ilmaisun, joskin minun reagointini taas vähän takkuili.
Hämärtyvä ilta on Lolalle selvästi haasteellinen. Sillä, vahtivietti herää voimaakkaammin esiin kuin päivällä. Kaikki risun rapsaukset, jotka kuuluvat metsiköstä aiheuttavat selvästi häiriötä.
Olemme ilmottautuneet huomenna, sunnuntaina oleviin treeneihin. Ne ovat heti aamupäivästä, joten takuulla on valosaa. Katsotaan kuinka homma silloin toimii.
Kunhan nyt saa Lolan selvästi tajuamaan mistä tässä lajissa on kyse, niin luulen, että meidän alkukankeus on takanapäin.
Se selvästi on viellä vähän hukassa, että mitä sen kuuluukaan tehdä, samoin kuin minä.
Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä..
Hienosti se teki taas töitä treeneissä ja löysi etsittävän.
Nyt vaan käymme treenaamassa, niin eiköhän tuon lajin salat meille kummallekin ala valkenemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti