sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Kivakoirakansalainen testi

Kävimme kokeilemassa Lolan kanssa kivakoirakansalainen testiä.
Sää oli mitä kamalin. Satoi toisinaan aivan kaatamalla, tuuli ja oli kylmä.
Osasin jo ennen lähtöä vähän ennakoivasti arvata missä meillä tulee olemaan hankaluuksia sään takia. Istuminen ja varsinkin maahan meno ovat sellaisia liikkeitä, jotka eivät aikaisemminkaan ole onnistuneet märällä kelillä. Sen lisäksi vielä alkavat juoksut toivat lisä haastetta, sillä en voinut millään arvata miten Lola tilanteissa käyttäytyy.

Mikäs siinä, haasteet otettiin vastaan ja testiin lähdettiin vaikka satoi rottia taivaalta.




Testi alkoi luoksepäästävyys testillä.
Tuomari silitteli, tutki tassut ja korvat, sekä naputteli kuulakärkikynällä
koiran ympärillä ja piirteli kukkasia turkkiin.




Lola vierasti aluksi tuomaria ja oli selvästi epäluuloinen.
Tuomari oli meille entuudestaan tuttu ihminen,
joten tiesin tämän käyttäytymisen johtuvan mylläävistä hormooneista.
Onneksi Lola pienen houkuttelun jälkeen antoi hyvin koskea itseään.




Testin toisessa osiossa katsottiin koiran hallittavuutta.
Kentälle oli merkitty rata, joka piti suorittaa läpi kävelemällä
niin, ettei remmi saanut olla kireällä.
Koiran ei tarvinnut tokotyylillä seurata,
mutta käännöksissä ohjaaminen tuli tehdä muutoin kuin
remmistä ohjaamalla.
Tässä osiossa meillä ei ollut ongelmia.
Lola kulkee normaalisti vetämättä remmissä ja kuuntelee minua.



Radassa oli 90 asteen kulmia, täyskäännös,
sekä paikalleen pysähtyminen.



Seuraavaksi suoritettiin istu-liike.
Lola istui hienosti ensimmäisestä käskystä.



istumisen jälkeen tuli maahan meno.
Liike sujui kutakuinkin niin kuin olin ennakoinut.
Lola ei tosiaankaan osoittanut minkään moista kiinnostusta
märkää maata kohtaan.
Tiedän, että makkaralla olisin saanut sen maahan heti,
mutta testissä namipalojen käyttö oli kiellettyä.



Niinpä ainoaksi vaihto ehdoksi jäi pyytäminen,
anelu ja lahjonta.



Menimme kokeilemaan nurmikon puolelle,
sillä asvaltilla Lola ei suostunut maahan menemään.
Nurmikolla jatkoin anelua ja pyytelyä.
Ja sitten se tapahtui, Lola meni maahan!!



Kun maahan menosta oltiin vihdoin selvitty,
oli paikalla olon vuoro.
Tätä liikettä olimmekin treenanneet ahkerasti,
eikä se tuottanut mitään ongelmia.
Etäisyys oli 6m.



Paikalla olosta siirryttiin luokse tuloon.
Huutelin Lolaa luokse, mutta se vain istui ja ihmetteli.
Huusin uudelleen, mutta ei reaktiota.
Aloin sitten huitomaan käsillä ja kimittämään,
käsi merkit olivat sallittuja testissä.
Sieltähän se sitten vihdoin tulikin kun oikein kimeällä äänellä pyytelin.




Kohtaaminen.
Vieras koira tulee vastaan.
Pysähdytään samalle tasolle, kätellään,
sekä vaihdetaan muutama sana.
Koiran tulee olla löysällä remmillä, eikä se saa
mennä toisen koiran luo.




Tämä osio oli meille helppoa.



Lolaa ei juurikaan kiinnostanut toinen koira.
Tätä liikettä olimmekin harjoitelleet valmistavissa treeneissä.


Kun kaikki koirakot olivat suorittaneet nämä liikkeet, oli kolmen minuutin odottamisen aika.
Koira jätetään tuomarille ja omistaja menee näkösuojaan kolmeksi minuutiksi.
Koira saa liikkua, vähän inistä, mutta se ei saa olla paniikissa,
taikka kiskoa remmissä.

Taivaalta alkoi sataa kaatamalla vettä.
Päätimme pitää paikalla olon läheisen raunio radan varasto kopissa.
Koira jätettiin tuomarin kanssa varasto koppiin, jonka ovi oli auki.
Omistaja poistui viereiseen koppiin sateen suojaan kolmeksi minuutiksi.

Tämä osio oli se, mistä pelkäsin testin jäävän kiinni. Harjoituksissa Lola jaksoi kyllä hyvin odottaa reilun minuutin, mutta kolme minuuttia oli sille liian pitkä aika.
Viimeksi treeneissä tämä osuus olisi kuitenkin mennyt läpi, joten toivoa oli.

Vein Lolan tuomarin luokse koppiin ja näin sen ilmeestä saman tien,
että koppi ei ollut mieluisa.
Se kävi tervehtimässä tuomaria ja oli sen jälkeen saman tien menossa ulos.
Annoin sille kuitenkin odotus käskyn ja poistuin itse paikalta.
Tuskaiset kolme minuuttia..

Ja niinhän siinä kävi,
Lola oli halunnut perääni. Se oli sen verran inissyt
ja muutaman kerran yrittänyt lähteä perääni,
että testi hylättiin tämän takia.

Saimme rutkasti taas kokemusta.
Keli oli mitä surkein, mutta tunnelma kentän laidalla,
sekä kentällä mitä mahtavin.

Testin saa uusia rajattomia määriä,
joten katsotaan jos me innostuisimme treenaamaan vielä lisää,
ja sitten yrittämään myöhemmin uudelleen.

Lola on melkein kivakoirakansalainen :)


Kiitos Sannalle sateessa värjöttelystä ja kuvien ottamisesta.

Ei kommentteja: