24.10.2009
klo 13.00
Paikkana Virkamies
Lolalle tehtiin noin 500m pitkä metsäjälki.
Viime treenien jälkeen Lola on kulkenut lenkilläkin nenä maassa, joten luulen, että sille syttyi nyt lamppu päähän, mistä tässä on oikeen kyse.
Asetuimme lähtöpisteeseen ja laitoin Lolan istumaan.
Annoin sille kaulapannan nuuhkittavaksi.
Lola istui.. piippasi muutaman kerran ja jatkoi istumistaan.
Se istui.. ja istui... ja istui..
Aloin jo miettimään, että pitäisikö minun antaa sille jotakin apuja.
Ennen kuin pääsin mietinnöissäni loppuun asti, Lola pomppasi ylös ja lähti viemään minua nenä maassa kohti metsää.
Vauhti oli hurja.
Mutkitellen, kaarrellen ja hyppien,
meidän matkamme eteni nopeaan tahtiin.
Oli ilo nähdä miten päättäväisesti Lola meni.
Tulimme risteyskohtaan.
Siinä Lola mietti hetken.
Se lähti ensin oikealle, sitten vaihtoi suuntaa vasemmalle.
Palasi kuitenkin takaisin oikealle.
Se haisteli ilmaa ja maata.
Sitten se aloitti sijaistoiminnot.
Löysi oksasta meidän merkin ja yritti ensin syödä sen.
Kun en antanut sitä, se alkoi syömään heinää.
Heinän jälkeen maisteltiin mutaa.
Hetken annoin Lolan touhuta, sitten patistin sen takaisin hommiin.
Annoin hajun uudelleen ja niin matkamme jatkui.
Metsäpolku vaihtui hiekkatieksi.
Päättäväisesti matkamme jatkui.
Maalimies löytyi ja ilmaisu oli selkeä.
Hienot treenit :)
Se on pakko myöntää,
että Lola kyllä osaa homman.
Itselläni onkin se suurin opettelu.
Oli aivan mahtava huomata,
millaisella innolla Lola lähti jäljelle.
Motivaatiota löytyy,
se jaksoi hienosti työskennellä alusta loppuun.
klo 13.00
Paikkana Virkamies
Lolalle tehtiin noin 500m pitkä metsäjälki.
Viime treenien jälkeen Lola on kulkenut lenkilläkin nenä maassa, joten luulen, että sille syttyi nyt lamppu päähän, mistä tässä on oikeen kyse.
Asetuimme lähtöpisteeseen ja laitoin Lolan istumaan.
Annoin sille kaulapannan nuuhkittavaksi.
Lola istui.. piippasi muutaman kerran ja jatkoi istumistaan.
Se istui.. ja istui... ja istui..
Aloin jo miettimään, että pitäisikö minun antaa sille jotakin apuja.
Ennen kuin pääsin mietinnöissäni loppuun asti, Lola pomppasi ylös ja lähti viemään minua nenä maassa kohti metsää.
Vauhti oli hurja.
Mutkitellen, kaarrellen ja hyppien,
meidän matkamme eteni nopeaan tahtiin.
Oli ilo nähdä miten päättäväisesti Lola meni.
Tulimme risteyskohtaan.
Siinä Lola mietti hetken.
Se lähti ensin oikealle, sitten vaihtoi suuntaa vasemmalle.
Palasi kuitenkin takaisin oikealle.
Se haisteli ilmaa ja maata.
Sitten se aloitti sijaistoiminnot.
Löysi oksasta meidän merkin ja yritti ensin syödä sen.
Kun en antanut sitä, se alkoi syömään heinää.
Heinän jälkeen maisteltiin mutaa.
Hetken annoin Lolan touhuta, sitten patistin sen takaisin hommiin.
Annoin hajun uudelleen ja niin matkamme jatkui.
Metsäpolku vaihtui hiekkatieksi.
Päättäväisesti matkamme jatkui.
Maalimies löytyi ja ilmaisu oli selkeä.
Hienot treenit :)
Se on pakko myöntää,
että Lola kyllä osaa homman.
Itselläni onkin se suurin opettelu.
Oli aivan mahtava huomata,
millaisella innolla Lola lähti jäljelle.
Motivaatiota löytyy,
se jaksoi hienosti työskennellä alusta loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti