Rally-toko alkaa

Tänään kävin kuuntelemassa rally-tokon teoria luennon ja ensi viikolla alkaa sitten ihan käytännön harjoitukset. Osallistumme Lolan kanssa rally-tokon alkeiskurssille.
Katsotaan kuinka homma lähtee etenemään. Kuulosti ainakin enemmän meidän lajilta kuin totinen tottis.

Rally-tokossa radalla on erilaisia kylttejä, joiden kohdalla täytyy aina suorittaa kyltissä määrätty liike tai liikesarja. Liikkeet ovat käytännössä samaa luokkaa kuin tokossakin, mutta kisoissa virheitä en anneta niin helposti mm. vinosta asennosta. Toki siihenkin kiinnitetään huomiota ja esimerkiksi koiran istuessa ohjaajan edessä, saa olla välimatkaa korkeintaan 30cm.

Rally-tokossa alokasluokassa on sallittua koiralle höpöttäminen ja ohjaaminen kehon/käden liikkeillä. Alkuharjoitukset mennään siis puhtaasti imuttamalla, joka ainakin kotioloissa toimii erittäin hyvin.

En ole pilkun viilaaja, joten normi tokoliikkeiden hiominen millintarkkaan ei ole minulle sopivaa puuhaa. Niimpä kiinnostuin rally-tokosta. Tuntuu ainakin mukavalta puuhastelulta koiran kanssa ja kuitenkin samalla se perus tottelevaisuus vahvistuu. Rallyssa on kuitenkin ihan paikalla olemista, seuraamista, sivulle tuloa, maahan menoa yms. perus liikkeitä, joiden vahvistaminen ei koskaan ole turhaa.

Jospas sitä tulisi taas koulutettua vähän tottelevaisuuttakin kaiken tämän nenänkäyttämisen ohella.
Kurssi kestää 5 harjoituskertaa, eli nyt on vähän niinkuin "pakko" treenailla, jos meinaa kehdata kurssilla käydä.
Tutustumme Lolan kanssa samalla myös naksuttimeen ja sen käyttämiseen koulutuksessa. Katsotaan mitä siitä syntyy.. vauhtia ja vaarallisia tilanteita vaiko täysi kaaos..

Seuraamme tilannetta mielenkiinnolla ja päivitämme tapahtumia.

18. Treenit

27.5.2010
klo 1800
Siuntionkuja

Suunnitelmissa oli kokeilla Lolalle 2vrk vanhaa jälkeä, mutta kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee. Lolalle jäljen tehnyt koira lähtikin reissuun, joten ilman maalikoiraa emme voineet jäljelle lähteä.
Vaihdoimme suunnitelman tuoreeseen jälkeen, josta en taas itse halunnut tietää mitään.

Vein Lolan jäljen alkuun, hiekkatielle josta kääntyi oitis polku vasemmalle metsään. Maalikoiran oli sovittu menevän siitä. Käännyin polulle päin ja annoin Lolalle alkuhajun hiekkatiellä. Lola lähti polulle, ensin innoissaan muutaman metrin ja sitten se tyssähti.
Se paskoi ja pissasi. Eteni vähän sinne ja tänne ja olin kovin kiinnostunut viereisen talon takapihasta. Lolan eleet eivät osoittaneet että se olisi ollut jäljellä ollenkaan, lähinnä se vain haahuili, söi heinää ja hengaili.

Palautin Lolaa hieman taaksepäin, ajattelin joskos maalikoira olisikin kääntynyt umpimetsään. Ei tulosta. Lola alkoi syömään keppiä, joten tiesin ettei se nyt osaa ratkaista ongelmaa, mikä se nyt sitten mahtoikaan edes olla. En voinut käsittää miksei se nyt tee töitä.
Kouluttajan soittaessa maalikoirakolle me palasimme Lolan kanssa takaisin tielle asti. Ajattelin, että se saisi sieltä hajun, siitä kun koirakko oli ihan varmasti kuitenkin kulkenut.
Samaan aikaan kun radiopuhelimesta kuului, ettei koirakko mennyt siitä polulta metsään, Lola alkoi viedä minua tietä pitkin eteenpäin. Se oli jäljellä!

Seurasimme Lolaa ja annoimme sen työskennellä itsenäisesti. Noin 50m päästä ensimmäisestä polusta Lola kääntyi metsään. Siellä se kiipesi kallion päälle selvästi käyttäen ilmavainua. Vaikka se tässä vaiheessa löysikin herkullista ihmisen jätöstä, se palautui kuitenkin mahtavasta tuoksusta nopeasti ja jatkoi käskystäni töitä.

Lola vei meidät alas kalliolta ja kävi pellolla haistelemassa ilmaa. Olisiko haju leijaillut peltoaukiolle?
Sitten matkamme jatkui metsän reunaa pitkin, selvästi ilmavainulla.
Lola ilmaisi maalikoiran selkeästi 20m päästä.

En ymmärrä miksi aina ensimmäiseksi epäilen jos jotakin outoa tapahtuu. Niinkuin nytkin tuossa alussa. Ensimmäiseksi oli vaan ihan pallo hukassa ja mietin mikä koiraa vaivaa, eikä mielessäni edes käynyt, että ehkei jälki mennytkään sieltä.
Oli kyllä erittäin hyvä kokemus nähdä miten Lola reagoi mikäli alueella ei ole pyydettyä hajua. Niitä tilanteita kun sitten tosihommissa aivan varmasti tulee.
Nyt kun jälkeenpäin mietin sen käytöstä, voiko koira sitä enää selvemmin näyttää??

On kyllä hienoa huomata miten intensiivisesti Lola työskentelee. Nyt se ei edes häiriintynyt niin voimakkaasti vastaantulijoista, katsoi vain minuun, jolloin kehoitin sitä jatkamaan ja se teki niin.

Minun täytyisi nyt vaan saada taottua pieneen päähäni se tosi asia, että lola kyllä osaa ja tekee työnsä. Joten jos se ei etene niin sitten on oikeasti sille olemassa jokin hyvä syy, esimerkiksi juurikin se, että hajua ei sillä alueella ole.

Kyllä se on niin taitava työtyttö, että on todellakin vaikea edes käsittää.

Olimme maalissa alkeiskurssilaiselle ja teimme puolentunnin vanhennetun jäljen. Voitteko kuvitella miten paljon ötököitä päähäni mahtui sen tunnin aikana, jonka Lolan kanssa metsässä odottelimme. Laihduin varmasti monta litraa, kiitos hyttysten.


*************************************************************************************

Sateenkaarisilta sai eilen taas uuden asukkaan ystäväni dalmatialaisesta.
Syvimmät osanottomme koko ryhmä rämältä.

17. Treenit

24.5.2010
klo 17.30
Petikko

Treeniemme aiheena oli koiraan luottaminen.
Se on jo moneen kertaan nähty, että Lola osaa ja tietää mitä pitää tehdä. Ongelmaksi on vain muodostunut minä ja minun käytökseni. Mielestäni liian helposti ohjaan Lolaa oikeaan suuntaan, enkä anna sen ratkaista itse tilanteita, mikäli ne ovat haastavia. Luulen, että epävarmuus varsinkin risteyksissä on juurikin minun aiheuttamaa. Viime treenien jälkeen aloin miettimään kuinka itse toimin risteyksissä. Tähän mennessä kun olen ennalta tiennyt mihin suuntaan pitäisi kääntyä, olen myös koiraa ohjannut oikeaan suuntaan, suuremmilla taikka sitten minimaalisillakin eleillä. Lola on taitava lukemaan eleitäni, joten minun ei tarvitse kuin seisoa pikkuisen oikeaan suuntaan päin, niin se tietää mihin pitää mennä mikäli ei itse osaa ratkaista tilannetta.

Nyt halusin oppia luottamaan Lolan työskentelyyn ja samalla punnita omia koiran lukemis taitojani. Osaisinko lukea Lolan eleitä mikäli en tiedä missä jälki menee? Aikaisemmin olemme kyllä treenanneet jälkeä niin, etten ole tiennyt, mutta usein minulle on ennen risteystä kerrottu mihin suuntaan pitäisi mennä. Nyt en halunnut tietää jäljestä mitään, vaan luotin täysin Lolan osaamiseen.

Jälki lähti hiekkatietä pitkin parkkipaikan ohi. Lola takkuili tässä parkkipaikan vierustalla hetken, todennäköisesti haistoi maalikoiran auton. Jatkoi kuitenkin matkaa reippaasti.
Tulimme ensimmäiseen kolmihaaraiseen risteykseen. Tie jossa jälki kulki nousi ylös ja tie jonne Lola minua lähti viemään kulki alempana. Nämä kaksi tietä veivät samaan suuntaan ja välissä oli oja.
Risteyksen jälkeen Lolan tahti hidastui, tulin hiukan epävarmaksi. En kuitenkaan nähnyt siitä eleitä, että se olisi ollut täysin hukassa, eikä Lola halunnut palata takaisinkaan. Niimpä jatkoimme eteenpäin.
Tulimme kohtaan, jossa ojan yli oli laitettu muutamia puita ylikulkumahdollisuudeksi. Lola kääntyi jyrkästi ojan suuntaan, halusi ylittää sen, mutta epäröi. Rohkaisin Lolaa kastelemaan hitusen tassujaan ja menemään ojan yli kun kerran se sinne selvästi tahtoi. Näin pääsimme taas jäljen päälle ja vauhti olikin heti verkkaisempaa.

Toinen risteys, sekin kolmihaarainen. Vasemmalle ylös jatkui hiekkatie ja oikealle lähti metsäpolku. Lola valitsi metsäpolun hetkeäkään miettimättä. Huomasin jälleen itsestäni, että tulin taas epävarmaksi. Jokin idiootti ääni pääni sisällä sanoi, että ei se jälki voi sinne mennä, tottakai ne ovat kävelleet tietä pitkin.
Hiljensin äänen päässäni ja annoin Lolan rauhassa työskennellä. Se meni metsäpolkua eteenpäin 10m ja jäi sitten seisoskelemaan. Jälki ei siis jatkunutkaan sinne?
Hetken Lola yritti ratkaista tilanteen ja otti häiriötä kauempana kulkevista ihmisistä. Koska itselläni ei ollut hajuakaan missä jälki meni, en voinut auttaa, en tahallisesti, enkä tahattomasti.

Lola palasi hiukan takaisinpäin ja lähtikin sitten umpimetsään. Tahti kiihtyi taas, oltiinko siis sittenkin jäljellä vai saiko se ilmavainun? Pienessä mielessäni kuitenkin ensimmäiseksi pelkäsin sen haistaneen metsästä jotakin syötävää...

Kiertelimme ja kaartelimme puita, Lola eteni nenä maassa ja kuitenkin mutkien kautta koko ajan yhteen ja samaan suuntaan. Pääsimme metsästä aukiolle, jossa meni polku. Lola vei minut verkkaisesti polulle mutta jäi sitten pyörimään paikoilleen. Maisteli keppejä ympärillään, josta tiesin ettei se osaa ratkaista tilannetta. Tässä vaiheessa Lola myös häiriintyi takanamme seuraavista ihmisistä, he kun olivat jääneet meistä muutamia metrejä jälkeen ja rymistelivät paikalle metsiköstä.

Pyysin Lolaa jatkamaan ja kokeilin ottaa muutaman askeleen polkua pitkin. Tämä auttoi ja matka jatkui.
Polku tuli takaisin hiekkatielle. Lola mietti hetken ja kääntyi sitten oikealle. Vauhti oli hidastempoista ja Lola käytti selvästi ilmavainua. Olimmeko kenties jo lähellä vai oliko jälki hukkunut? Lola eteni kuitenkin määrätietoisesti, joten seurasin sitä nöyränä.

Tulimme varasto alueelle, jossa oli todella vahva bensan käry. Lola nuuhki peltikasoja mutta jatkoi kuitenkin matkaa, hiukan hitaammassa tahdissa kylläkin.
Lola kiipesi varastorakennuksen terassille ja jäi siihen pyörimään. Terassilla oli kaksi ovea ja Lola tarkati kumpaakin, moneen kertaan ja hartaasti.
Tästä kohdasta en tiedä miksi Lola terassille meni. Maalikoira ei ollut siellä käynyt. Olisiko Lola kenties hakenut parempaa ilmavainua korkeammalta kohdalta, miten olen sen aikaisemmin huomanneen tekevän.
Terassilla vietimme hetken ja toisenkin. Jouduin houkuttelemaan Lolan sieltä pois. Lola lähti kiertämään rakennusta kuin palatakseen takaisin. Tässä vaiheessa kiristin liinaa enkä antanut sen mennä samoja jälkiä takaisin.

Sitten Lola huomasi rakennuksen seinustalla korkean auton renkaista tehdyn pinon. Se otti muutaman juoksuaskeleen pinoa kohti, kävi sitä haistamassa ja jäi sitten taas paikoilleen. Lola haisteli vielä varaston altakin, meni sitten muutaman metrin eteenpäin ja jähmettyi siihen.
Luulin sen ottavan ilmavainua, enkä ymmärtänyt, että maalikoira oli löytynyt kunnes minua kehoitettiin palkkaamaan koira. En ymmärtänyt en, vaikka Lola seistä tapitti, niinkuin se aina ilmaisee.

Lola hoiti taas hienosti homman kotiin. Osasi ratkaista ongelmat itse kun annoin sille mahdollisuuden. Tämä varmasti tuo Lolalle lisää itsevarmuutta ja täytyykin nyt katsoa etten jatkossa tiedä jäljestä mitään, etten voi edes tietämättäni koiraa ohjailla oikeaan suuntaan.

Kyllä nämä treenit vähän herättivät minua.
Koiran hajuaisti on niin uskomaton, etten vaan pysty luottamaan, että Lola on hajulla.
Minun täytyy opetella tyjentämään pääni kaikesta miettimisestä jäljestyksen ajaksi ja vain keskittyä Lolan työskentelyyn. Se kyllä osaa hommansa, nyt se tuli viimeistään nähtyä!
Tälläisiä harjoituksia täytyy saada lisää, enhän minä osaa lukea tuota koiraani ollenkaan, vaikka se kaikki eleet tekee suuri-ilmeisesti, hitaasti ja erittäin selvästi.. voi tyhmä minä.

Onneksi Lola antaa minulle paljon anteeksi. Se ei ota nokkiinsa jos en päästä sitä johonkin suuntaan, se yleensä menee sinne sitten toista kautta jos sinne oikeesti haluaa.
Se ei välitä vaikka välillä joudun sitä pysäyttelemään matkalla, vastaantulijoiden taikka sitten totaalisten liina solmujen takia.
Se ei myöskään ota nokkiinsa kun ilmaisee maalikoiraa ja minä en vaan tajua, vaikka se seisoo ja tapittaa. Onneksi se on oppinut loikkimaan luokseni ilmaisun jälkeen hakemaan namia. Ja jos tätäkään en tajua, herättelee 50 kiloa rakkautta suoraan etutassuilla mahaan viimeistään.

Noh, nyt ainakin tiedän missä itseni pitää kehittyä ja rutkasti. Lisää vaan itselleni treeniä ja varmuutta koiran luottamiseen, eiköhän se siitä sitten.

Luennolla

Inkoon koirakerho Canidae järjesti kaikille avoimen koiran koulutusta koskevan luennon. Luennoitsijana toimi Tommy Wiren ja aiheena oli koiran koulutuksen suunnittelu ja toteutus.
Luento oli suunnattu aloittelevista kouluttajista kokeneemmille kouluttajille, sekä ihan ensimmäistä koiraa harkitsevillekin.

Luento aloitettiin koiran koulutuksen perusteilla.
Painotettiin kouluttajan perustaitojen hallintaa, joka on kouluttamisen tärkein osa-alue. Perustaitojen hallitseminen vaatii paljon viitseliäisyyttä sekä työtä.

Luennolla painotettiin ennen kaikkea toiminnan tai käytöksen oikea-aikaiseen vahvistamiseen, jossa hyvänä apuna suositeltiin naksutinta. Koiran koulutus pyrkii koiran oma-alotteiseen toimintaan, joten kaikenlaista houkuttelua ja ohjaamista tulisi välttää. Toki on tilanteita joissa nämä toiminnot ovat hyvänä apuna, mutta ne pitäisi häivyttää mahdollisimman nopeasti pois.

Luennolla painotettiin myös tehokasta vahvistamista. Vahviste on tehokas vain ja ainoastaan silloin kun se on sellaista mitä koira haluaa. Koira määrittelee mistä se tykkää.

Luento oli ainakin itselleni erittäin antoisa. Juurikin jotain tälläistä olen kovasti kaivannut. Siellä käsiteltiin vaiheita koulutuksen suunnittelemisesta aina harjoituksiin ja osaamisiin asti. Monta pientä mutta tärkeää asiaa sain tietää, jota en aikaisemmin ollut tullut edes ajatelleeksi. Huomasin myös nopeasti mahdollisia virheitä, joita itse olen kouluttaessa tehnyt.
Asioita, joita olen aikaisemmin pitänyt koiran luonteesta johtuvana, tiedän nyt johtuvan suurimmaksi osaksi omasta toiminnastani.

Vaikka itse en ole pahemmin koulutus kentillä pyörinyt, enkä tunne hienompia koulutus termejä kurssi oli erittäin selkeä, helppo ymmärtää ja videoiden kautta sai oikein käytännön kuvaa mitä asioilla ja termeillä tarkoitettiin.
Oli hienoa myös nähdä kuinka naksutinta käytettiin koulutuksessa apu välineenä, se kun on ollut itsellänikin mietinnän alla jo pidempään.

Koulutuksen rakennetta läpi käydessämme huomasin myös, että itseltäni on jäänyt moni vaihe pois kokonaan. Luulen, että juurikin tämän takia jotkut asiat tökkivät vähän enemmänkin.

Luento oli todella antoisa ja mieleen painuva. Muistiinpanoja tuli kirjoitettua paljon.
Luento antoi ymmärrystä ja motivaatiota koulutukseen. Nyt on vähän tietoakin pohjalla, eikä vain pelkkää kokemuksen tuomaa näppituntumaa.

Luennon innoittamana aloitin tänään Lolalle naksuttimen ehdollistamisen. Ei mennyt montaakaan minuuttia, eikä tarvittu montaakaan juustopalaa kun se jo tajusi mikä naksauksen idea on.
Harjoittelimme naksuttimen opettelun jälkeen luoksetuloa ja yhdistin siihen naksun. Voi mikä vauhti Lolalla olikaan!!! En ole koskaan nähnyt sillä sellaista intoa.
Se haisteli maata kauempana ja kun annoin "tänne" käskyn, se haukahti innokkaasti ja juoksi luokseni. Naksautin kun vauhti oli kovimmillaan ja Lola sai palkkion kun pääsi luokseni. Yritän nyt naksun avulla saada Lolan liikkeisiin vauhtia.
parin viikon päästä meillä pyörähtää rally toko käyntiin ja ajattelin yrittää sen liikkeitä kouluttaa naksuttimella. Näin pääsen myös ihan ohjatusti naksutin koulutuksen saloihin sisään.

Katsotaan mitä tästä kehittyy.. vai kehittyykö mitään. Toivottavasti itse ainakin kehityn.

Kaikenkaikkiaan luento oli erittäin mielenkiintoinen ja se antoi paljon.
Ainoa mikä harmittaa on se, etten ole tajunnut aikaisemmin osallistua tällaisille luennoille.

Noh, tästä on hyvä lähteä opettelemaan kouluttamista.
Kun mieli on avoin ja halua riittää, ei mikään ole mahdotonta.

Niin ja työtähän en pelkää :)

Lyyli kävi treeneissä

Kuulin eilen Lolan kanssa treenatessa, että tämän päivän alkeiskurssin treenit olivat pulassa. Neljästä osallistujasta vain yksi pääsi paikalle. Lupauduin avuksi, jotta kurssi onnistuu.

Lolan eilinen jälki oli sen verran haastava, että työpossu oli tänäänkin melko väsyneen oloinen, huomenna meillä on taas treenit. Halusin antaa sille vapaapäivän huilimiseen, joten mukaani maalikoiran virkaa suorittamaan lähti tälläkertaa Lyyli.

Kun avustus oli loppuun suoritettu ja alkeiskurssin treenit ohi, teimme Lyylille jäljen.
Jälki oli 50m suoraa ja se tehtiin näkölähtönä.
Lyyli haisteli alkuhajua kiinnostuneena. Haisteltuaan se seisoi paikoillaan ja katseli suuntaa minne koira oli mennyt. Odottelin hetken ja rohkaisin sitä sitten menemään.
Pari metriä Lyyli meni nenä maassa, mutta kääntyi sitten jyrkän kulman vasemmalle. Sitten se jäi siihen seisomaan ja haistelemaan maata, sekä ilmaa. Kääntyi taas sinne suuntaan minne etsittävä oli mennyt, mutta tapitti paikoillaan. Hetken päästä Lyyli palasi takaisinpäin ja lähti jäljestä katsottuna oikealle. Siellä se kiersi kuusen ja palasi taas jäljelle.
Loppumetrit mentiin nenä maassa ja kun Lyyli huomasi koiran metsässä, se jähmettyi. Kehuin, kutsuin luokse ja yritin palkata namipaloilla, mutta tämäpä neiti viis veisasi herkullisesta lihapullasta. Olen niin tottunut Lolan ahneuteen, että vallan unohdin ettei Lyyli ole ruuan perään. Täytyy kokeilla sille jotakin lelua, vinkulelu voisi olla hyvä palkka.

Oli mielenkiintoista kokeilla Lyylin kanssa jäljestämistä, se käyttäytyi aivan erilailla kuin Lola.
Ehkei Lyyli ole ihan tulevaisuuden toivo, mutta aivojumppaa jäljestys sille oli. Taistelutahtoa ja sitkeyttä tuolta ainakin löytyy, joten sen puolesta Lyyli varmasti jaksaa tehdä hommia.
Saatan jatkossakin ottaa Lyyliä mukaan treeneihin, ihan harrastus mielessä.
Mielenkiintoista oli Lyylin tyyli vetää siksakkia jäljen päältä. Selvästi silläkin kuitenkin nenä toimii ja kenties aivotkin :)

Automatkan ajan (10min) Lyyli nukkui sikeästi, mutta kotona taas virtaa piisasi.

16. Treenit

Maanantai 17.5
Klo 1700
Paikkana Helsinki, Hakuninmaa

Halusin kokeilla Lolalle vuorokauden vanhaa jälkeä. Tähän mennessä vanhennetuin jälki, minkä olemme menneet on ollut parisen tuntia vanhennettu. Vuorokauden vanhaa jälkeä emme ole aikaisemmin edes kokeilleet.
Innolla otimme haasteen vastaan.

Olin hiukan epäileväinen kuinka jäljestys sujuisi. Vanhennetun jäljen lisäksi pienessä mielessä näin suureksi haasteeksi myös sään. Ensinnäkin yöllä oli satanut runsaasti jäljen päälle. Jännitti, miten jälki on pysynyt sateen jäljiltä.
Toisekseen lämpötila treeni hetkellä oli +22. Lola ei tälläisellä kuumalla ilmalla ole suostunut juurikaan edes lenkkeilemään, ainoastaan löntystelemään metsässä. Joten pieni pelko oli takamuksessa, että mahtaako tuo jäljestää ollenkaan.
Kuitenkin lähdimme avoimin mielin kohti jäljen alkupistettä, vesipullo takataskussa.

Lola haisteli jälleen kerran alkuhajun huolella, sitten se lähtikin oitis matkaan. Jäljen alku oli sinällään haastava, sillä se meni vain pari metriä metsäpolkua pitkin ja kääntyikin siitä sitten umpimetsään.
Lola ei hämääntynyt valmiista polusta vaan kääntyi juuri oikeasta kohdasta metsään.

Sitten alkoikin heinän syönti. Kehoitin Lolaa jatkamaan, mutta sitä tuntui kiinnostavan kaikki roskat maassa. Se kävi jokaisen roskan maistamassa ja vei minua sitten takaisin polulle. Aikamme siinä pyörittyämme vein Lolaa taaksepäin kohtaan, jossa se oli selvästi ollut jäljellä. Näin pääsimme taas jatkamaan matkaa ja vauhtikin oli reipasta.

Tulimme kohtaan jossa jälki nousi kallion päälle ja sieltä taas alas. Lola meni reippaasti ylös, mutta jäi siihen sitten selvästi miettimään mihin jälki mahtoi jatkua. Hetken aikaa siinä mietittyä, alkoi taas kepin syönti, joka siis on merkki patti tilanteesta.
Otin vain pari askelta oikeaan suuntaan ja niin Lola jatkoi taas matkaa.

Lola seurasi hienosti jälkeä, joka kulki umpimetsästä hiekkatielle. Sitten tuli risteys. Lola oli kuin kääntyvinään oikeaan suuntaan, mutta jäi seisomaan paikoilleen. Sitten se lähti toiseen suuntaan. Annoin sen mennä liinan pituuden verran ja sitten se pysähtyikin hölmistyneenä. Tiesin tästä ettei se ole jäljellä.
Patti tilanne tuli myös tässä kohtaan.
Lola palasi väärästä suunnasta itse takaisin, mutta lähtikin sitten sinne mistä olimme tulleet.
Kun kepin syönti alkoi taas, käännyin oikeaan suuntaan ja kehoitin Lolaa jatkamaan. Näin me pääsimme tämän ongelma kohdan ohi.

Loppu sujuikin ongelmitta, viimeinen kulma meni hienosti. Maalikoira oli autossa ja Lola ilmaisi sen minulle hienosti. Ensin nuuhkittiin viereistä autoa, mutta oikea löytyi ja ilmaisu oli selkeä.

Vuorokauden vanha jälki ei näyttänyt olevan Lolalle haaste ollenkaan. Sen olemus oli täysin samanlainen kuin olisimme olleet tuoreella jäljellä.
Nyt harjoittelemme risteyksiä, jotka edelleen tuottavat toisinaan meille ongelmia. Haemme niihin varmuutta ja sen jälkeen voimme vallan mainiosti kokeilla vieläkin vanhempaa jälkeä :)

Koiran hajuaisti on kyllä niin mahtava, ettei sitä ihmismieli voi edes käsittää.
Kyllä oli hieno seurata Lolan mahtavaa työskentelyä. Vielä kun se saa lisää varmuutta, se oppii aivan varmasti ratkaisemaan patti tilanteet omin avuin.

Hienot treenit! Nämä ovat niitä onnen ja onnistumisen hetkiä, jotka antavat potkua ja motivaatiota harrastamiselle. On aivan uskomatonta miten nollapisteestä olemme kehittyneet alle vuodessa näin pitkälle.

On se vaan niin TAITAVA!

Hurraa! Hemmo 12v

Hemmo täytti tänään 13.5.2010 huimat 12 vuotta!
Askel on hidastunut, lihakset surkastuneet, hampaat katkenneet, turkki vaihtanut väriä, sekä kasvaimetkin vaivaavat. Kuitenkin Hemmo jaksaa aina vaan olla pirtsakka tättärähäärä.

Kauniin sään (+18) innoittamana me lähdimme rääpäleiden kanssa peltolenkille ja otimme kameran matkaan mukaan. Tarkoituksena ottaa Hemmosta oikein edustava synttärikuva, joka on minulla tullut jo perinteeksi.
Idea oli hyvä, eikä toteutuskaan pitäisi olla kovin vaikeaa.. toisin kuitenkin kävi...

Hemmo seisoi hienosti, mutta alkoi ravistelemaan oitis kun otin kuvaa.

Ja kun ravistelut oli ravisteltu, oli keskipäivä jumpan aika.

Ja sitten kun se vihdoin istui hienosti, kävi näin..

Ja sitten kävi näin..

Ja jottei kuvaaminen millään onnistuisi, kävi myöskin näin..

Itsepäisyys ja sitkeys kuitenkin palkittiin taas tässäkin asiassa (minkä olen huomannut olevan erittäin yleistä koirien kanssa touhutessa).
Edustuskelpoinen kuva onnistui viimein.


Hemmomömmö 12v

Onnittelut harmaaparralle toivottaa koko kotiväki!!
(Lyylikin vaikkei se sitä oikeen osaa näyttää)

15. Treenit

Torstai 13.5
Nurmijärvi
klo 10.00

Tänään halusin kokeilla Lolalle "janaa". Eli käytännössä aloitimme jäljestämisen jäljen sivusta tullen ja Lolan piti sekä löytää jälki, että tietää kumpaan suuntaan lähteä.

Lola oli into pinkeenä, haisteli alkuhajun huolella ja alkoi oitis etsiä jälkeä. Kun jälki löytyi oli vauhti hurja. Hyvin Lola valitsi oikean suunnankin.
Muutoin jälki olikin sitten noin 2oom pitkä, joka meni sekunnissa kun juoksin vauhtiriiviön perässä.

En huomannut vauhdin huumassa maalikoiraa mutta Lola pysähtyi itse 5m ennen koirakkoa. Kehuin oitis ja palkkasin.

Hienot treenit!

Yksi kynttilä ikkunassa

Tänään sain surullistakin surullisemman uutisen, Lolan mummi "Selma" on siirtynyt vihreämmille haku metsille.
Selma oli yksi suurimmista koirapersoonista, joihin minulla on ollut kunnia tutustua. Se sai minut aina ilmeillään ja eleillään hyvälle tuulelle. Ilokseni olen havainnut samoja piirteitä Lolassa.

Selma oli mahtava hakukoira. En koskaan unohda niitä raunio treenejä kun ensimmäistä kertaa pääsin seuraamaan Selmaa elementissään. Selma onkin ollut minun ja Lolan treenaamisen inspiraation lähde.

Tänään sytytämme ikkunalle kynttilän Selman kunniaksi ja toivotamme suurelle persoonalle hyvää matkaa sateenkaari sillalle.

Syvimmät osanotot Selman lähiomaisille, suuri persoona on poistunut keskuudestamme.

14. Treenit

torstai 6.5.2010
Nurmijärvi

Juoksujen takia, sekä viimekertaisen haasteellisen jäljen takia, pyysin Lolalle mahdollisimman simppeliä jälkeä.
Lolalle tehtiin noin 300m pitkä peltojälki, jossa oli yksi suorakulma. Alkuhajuna saimme karvatupsun.

Lola haisteli karvatupsua antaumuksella, kuopi maata takajaloillaan, örähti ja lähti oitis liikkeelle. Meno oli vauhdikasta, maalissa oli uros. Kulma ei tuottanut ongelmaa, Lola eteni koko matkan varmasti ja vauhdikkaasti. Ilmaisu oli selkeä ja Lola oli onnensa kukkuloillaan saadessa palkan.

Mitään haasteita ei tälläkertaa matkan varrella ollut ja kaikki meni erittäin helposti ja hienosti.

Oli oikein onnistunut motivaatiojälki.

Omatoimitreenit

Olimme tänään kylässä Inkoossa ja saimme mahdollisuuden omatoimisiin treeneihin. Lolalle tehtiin noin 500m pitkä jälki, jossa oli alkupätkä asvalttia. Asvalttia emme olekaan aikaisemmin kokeilleet noin pitkää pätkää ja se osottautui erittäin haasteelliseksi. Hienosti Lola kuitenkin apujen kanssa suoritti tuon vaikean pätkän.
Asvaltilta jälki kääntyi polkua pitkin metsään ja Lola vei minut tämän polun ohi. Se kulki niin reippaasti ja päättäväisesti, etten todellakaan osannut siitä lukea, ettei se ole enää jäljellä. Kävelimme 30m ja palautin Lolaa sitten takaisin. Se olisi vain päättäväisesti halunnut jatkaa matkaa. Olisikohan se ollut väärällä jäljellä? Päättäväisesti se kulki eteenpäin, eikä mielestäni ottanut edes ilmavainua. Kaiken lisäksi maalikoira oli tuulen alapuolella, joten en jaksa uskoa, että Lola olisi yrittänyt viedä minua toista reittiä.
Palasimme polulle josta jälki kulki ja siitä loppumatka sujuikin hienosti. Selvästi polulla oli helpompi jäljestää kuin asvaltilla.

Oli taas ilo seurata kuinka juoksuista huolimatta Lola teki innolla töitä. Itselleni soisin pikkuisen enemmän malttia noihin ongelma kohtiin. Luulen, että Lola kyllä osaisi ratkaista ongelma tilanteet aika pitkälti myös itse, mikäli antaisin sille sen tarvitseman ajan miettimiseen. Lolalla on iso pää ja ajatuksen kulku kestää.

Kaikkein mukavin palkkio oli leikkihetki Bonon kanssa töiden jälkeen. Kiitos Johannelle, että pääsimme omatoimitreenailemaan. Taas tuli opittua uutta, niin minä kuin koirakin. Bono oli oikein mallikas maalikoira :)

Osa 1.
Alkukankeutta, pissaa, kakkaa ja ongelmaisia asvaltti risteyksiä



Osa 2.
Hankalaakin hankalampi asvaltti osuus. Hakee hakee muttei löydä. Lola yrittää ratkaista ongelman..



Osa 3.
Metsäpolku, jossa oli selvästi helpompi jäljestää kuin asvaltilla. Ilmaisu sekä onnistumisen rajaton riemu.