27.5.2010
klo 1800
Siuntionkuja
klo 1800
Siuntionkuja
Suunnitelmissa oli kokeilla Lolalle 2vrk vanhaa jälkeä, mutta kaikki ei aina mene niinkuin suunnittelee. Lolalle jäljen tehnyt koira lähtikin reissuun, joten ilman maalikoiraa emme voineet jäljelle lähteä.
Vaihdoimme suunnitelman tuoreeseen jälkeen, josta en taas itse halunnut tietää mitään.
Vein Lolan jäljen alkuun, hiekkatielle josta kääntyi oitis polku vasemmalle metsään. Maalikoiran oli sovittu menevän siitä. Käännyin polulle päin ja annoin Lolalle alkuhajun hiekkatiellä. Lola lähti polulle, ensin innoissaan muutaman metrin ja sitten se tyssähti.
Se paskoi ja pissasi. Eteni vähän sinne ja tänne ja olin kovin kiinnostunut viereisen talon takapihasta. Lolan eleet eivät osoittaneet että se olisi ollut jäljellä ollenkaan, lähinnä se vain haahuili, söi heinää ja hengaili.
Palautin Lolaa hieman taaksepäin, ajattelin joskos maalikoira olisikin kääntynyt umpimetsään. Ei tulosta. Lola alkoi syömään keppiä, joten tiesin ettei se nyt osaa ratkaista ongelmaa, mikä se nyt sitten mahtoikaan edes olla. En voinut käsittää miksei se nyt tee töitä.
Kouluttajan soittaessa maalikoirakolle me palasimme Lolan kanssa takaisin tielle asti. Ajattelin, että se saisi sieltä hajun, siitä kun koirakko oli ihan varmasti kuitenkin kulkenut.
Samaan aikaan kun radiopuhelimesta kuului, ettei koirakko mennyt siitä polulta metsään, Lola alkoi viedä minua tietä pitkin eteenpäin. Se oli jäljellä!
Seurasimme Lolaa ja annoimme sen työskennellä itsenäisesti. Noin 50m päästä ensimmäisestä polusta Lola kääntyi metsään. Siellä se kiipesi kallion päälle selvästi käyttäen ilmavainua. Vaikka se tässä vaiheessa löysikin herkullista ihmisen jätöstä, se palautui kuitenkin mahtavasta tuoksusta nopeasti ja jatkoi käskystäni töitä.
Lola vei meidät alas kalliolta ja kävi pellolla haistelemassa ilmaa. Olisiko haju leijaillut peltoaukiolle?
Sitten matkamme jatkui metsän reunaa pitkin, selvästi ilmavainulla.
Lola ilmaisi maalikoiran selkeästi 20m päästä.
En ymmärrä miksi aina ensimmäiseksi epäilen jos jotakin outoa tapahtuu. Niinkuin nytkin tuossa alussa. Ensimmäiseksi oli vaan ihan pallo hukassa ja mietin mikä koiraa vaivaa, eikä mielessäni edes käynyt, että ehkei jälki mennytkään sieltä.
Oli kyllä erittäin hyvä kokemus nähdä miten Lola reagoi mikäli alueella ei ole pyydettyä hajua. Niitä tilanteita kun sitten tosihommissa aivan varmasti tulee.
Nyt kun jälkeenpäin mietin sen käytöstä, voiko koira sitä enää selvemmin näyttää??
On kyllä hienoa huomata miten intensiivisesti Lola työskentelee. Nyt se ei edes häiriintynyt niin voimakkaasti vastaantulijoista, katsoi vain minuun, jolloin kehoitin sitä jatkamaan ja se teki niin.
Minun täytyisi nyt vaan saada taottua pieneen päähäni se tosi asia, että lola kyllä osaa ja tekee työnsä. Joten jos se ei etene niin sitten on oikeasti sille olemassa jokin hyvä syy, esimerkiksi juurikin se, että hajua ei sillä alueella ole.
Kyllä se on niin taitava työtyttö, että on todellakin vaikea edes käsittää.
Olimme maalissa alkeiskurssilaiselle ja teimme puolentunnin vanhennetun jäljen. Voitteko kuvitella miten paljon ötököitä päähäni mahtui sen tunnin aikana, jonka Lolan kanssa metsässä odottelimme. Laihduin varmasti monta litraa, kiitos hyttysten.
*************************************************************************************
Vaihdoimme suunnitelman tuoreeseen jälkeen, josta en taas itse halunnut tietää mitään.
Vein Lolan jäljen alkuun, hiekkatielle josta kääntyi oitis polku vasemmalle metsään. Maalikoiran oli sovittu menevän siitä. Käännyin polulle päin ja annoin Lolalle alkuhajun hiekkatiellä. Lola lähti polulle, ensin innoissaan muutaman metrin ja sitten se tyssähti.
Se paskoi ja pissasi. Eteni vähän sinne ja tänne ja olin kovin kiinnostunut viereisen talon takapihasta. Lolan eleet eivät osoittaneet että se olisi ollut jäljellä ollenkaan, lähinnä se vain haahuili, söi heinää ja hengaili.
Palautin Lolaa hieman taaksepäin, ajattelin joskos maalikoira olisikin kääntynyt umpimetsään. Ei tulosta. Lola alkoi syömään keppiä, joten tiesin ettei se nyt osaa ratkaista ongelmaa, mikä se nyt sitten mahtoikaan edes olla. En voinut käsittää miksei se nyt tee töitä.
Kouluttajan soittaessa maalikoirakolle me palasimme Lolan kanssa takaisin tielle asti. Ajattelin, että se saisi sieltä hajun, siitä kun koirakko oli ihan varmasti kuitenkin kulkenut.
Samaan aikaan kun radiopuhelimesta kuului, ettei koirakko mennyt siitä polulta metsään, Lola alkoi viedä minua tietä pitkin eteenpäin. Se oli jäljellä!
Seurasimme Lolaa ja annoimme sen työskennellä itsenäisesti. Noin 50m päästä ensimmäisestä polusta Lola kääntyi metsään. Siellä se kiipesi kallion päälle selvästi käyttäen ilmavainua. Vaikka se tässä vaiheessa löysikin herkullista ihmisen jätöstä, se palautui kuitenkin mahtavasta tuoksusta nopeasti ja jatkoi käskystäni töitä.
Lola vei meidät alas kalliolta ja kävi pellolla haistelemassa ilmaa. Olisiko haju leijaillut peltoaukiolle?
Sitten matkamme jatkui metsän reunaa pitkin, selvästi ilmavainulla.
Lola ilmaisi maalikoiran selkeästi 20m päästä.
En ymmärrä miksi aina ensimmäiseksi epäilen jos jotakin outoa tapahtuu. Niinkuin nytkin tuossa alussa. Ensimmäiseksi oli vaan ihan pallo hukassa ja mietin mikä koiraa vaivaa, eikä mielessäni edes käynyt, että ehkei jälki mennytkään sieltä.
Oli kyllä erittäin hyvä kokemus nähdä miten Lola reagoi mikäli alueella ei ole pyydettyä hajua. Niitä tilanteita kun sitten tosihommissa aivan varmasti tulee.
Nyt kun jälkeenpäin mietin sen käytöstä, voiko koira sitä enää selvemmin näyttää??
On kyllä hienoa huomata miten intensiivisesti Lola työskentelee. Nyt se ei edes häiriintynyt niin voimakkaasti vastaantulijoista, katsoi vain minuun, jolloin kehoitin sitä jatkamaan ja se teki niin.
Minun täytyisi nyt vaan saada taottua pieneen päähäni se tosi asia, että lola kyllä osaa ja tekee työnsä. Joten jos se ei etene niin sitten on oikeasti sille olemassa jokin hyvä syy, esimerkiksi juurikin se, että hajua ei sillä alueella ole.
Kyllä se on niin taitava työtyttö, että on todellakin vaikea edes käsittää.
Olimme maalissa alkeiskurssilaiselle ja teimme puolentunnin vanhennetun jäljen. Voitteko kuvitella miten paljon ötököitä päähäni mahtui sen tunnin aikana, jonka Lolan kanssa metsässä odottelimme. Laihduin varmasti monta litraa, kiitos hyttysten.
*************************************************************************************
Sateenkaarisilta sai eilen taas uuden asukkaan ystäväni dalmatialaisesta.
Syvimmät osanottomme koko ryhmä rämältä.
Syvimmät osanottomme koko ryhmä rämältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti