Olimme tänään kylässä Inkoossa ja saimme mahdollisuuden omatoimisiin treeneihin. Lolalle tehtiin noin 500m pitkä jälki, jossa oli alkupätkä asvalttia. Asvalttia emme olekaan aikaisemmin kokeilleet noin pitkää pätkää ja se osottautui erittäin haasteelliseksi. Hienosti Lola kuitenkin apujen kanssa suoritti tuon vaikean pätkän.
Asvaltilta jälki kääntyi polkua pitkin metsään ja Lola vei minut tämän polun ohi. Se kulki niin reippaasti ja päättäväisesti, etten todellakaan osannut siitä lukea, ettei se ole enää jäljellä. Kävelimme 30m ja palautin Lolaa sitten takaisin. Se olisi vain päättäväisesti halunnut jatkaa matkaa. Olisikohan se ollut väärällä jäljellä? Päättäväisesti se kulki eteenpäin, eikä mielestäni ottanut edes ilmavainua. Kaiken lisäksi maalikoira oli tuulen alapuolella, joten en jaksa uskoa, että Lola olisi yrittänyt viedä minua toista reittiä.
Palasimme polulle josta jälki kulki ja siitä loppumatka sujuikin hienosti. Selvästi polulla oli helpompi jäljestää kuin asvaltilla.
Oli taas ilo seurata kuinka juoksuista huolimatta Lola teki innolla töitä. Itselleni soisin pikkuisen enemmän malttia noihin ongelma kohtiin. Luulen, että Lola kyllä osaisi ratkaista ongelma tilanteet aika pitkälti myös itse, mikäli antaisin sille sen tarvitseman ajan miettimiseen. Lolalla on iso pää ja ajatuksen kulku kestää.
Kaikkein mukavin palkkio oli leikkihetki Bonon kanssa töiden jälkeen. Kiitos Johannelle, että pääsimme omatoimitreenailemaan. Taas tuli opittua uutta, niin minä kuin koirakin. Bono oli oikein mallikas maalikoira :)
Osa 1.
Alkukankeutta, pissaa, kakkaa ja ongelmaisia asvaltti risteyksiä
Osa 2.
Hankalaakin hankalampi asvaltti osuus. Hakee hakee muttei löydä. Lola yrittää ratkaista ongelman..
Osa 3.
Metsäpolku, jossa oli selvästi helpompi jäljestää kuin asvaltilla. Ilmaisu sekä onnistumisen rajaton riemu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti