Maanantai 17.5
Klo 1700
Paikkana Helsinki, Hakuninmaa
Klo 1700
Paikkana Helsinki, Hakuninmaa
Halusin kokeilla Lolalle vuorokauden vanhaa jälkeä. Tähän mennessä vanhennetuin jälki, minkä olemme menneet on ollut parisen tuntia vanhennettu. Vuorokauden vanhaa jälkeä emme ole aikaisemmin edes kokeilleet.
Innolla otimme haasteen vastaan.
Olin hiukan epäileväinen kuinka jäljestys sujuisi. Vanhennetun jäljen lisäksi pienessä mielessä näin suureksi haasteeksi myös sään. Ensinnäkin yöllä oli satanut runsaasti jäljen päälle. Jännitti, miten jälki on pysynyt sateen jäljiltä.
Toisekseen lämpötila treeni hetkellä oli +22. Lola ei tälläisellä kuumalla ilmalla ole suostunut juurikaan edes lenkkeilemään, ainoastaan löntystelemään metsässä. Joten pieni pelko oli takamuksessa, että mahtaako tuo jäljestää ollenkaan.
Kuitenkin lähdimme avoimin mielin kohti jäljen alkupistettä, vesipullo takataskussa.
Lola haisteli jälleen kerran alkuhajun huolella, sitten se lähtikin oitis matkaan. Jäljen alku oli sinällään haastava, sillä se meni vain pari metriä metsäpolkua pitkin ja kääntyikin siitä sitten umpimetsään.
Lola ei hämääntynyt valmiista polusta vaan kääntyi juuri oikeasta kohdasta metsään.
Sitten alkoikin heinän syönti. Kehoitin Lolaa jatkamaan, mutta sitä tuntui kiinnostavan kaikki roskat maassa. Se kävi jokaisen roskan maistamassa ja vei minua sitten takaisin polulle. Aikamme siinä pyörittyämme vein Lolaa taaksepäin kohtaan, jossa se oli selvästi ollut jäljellä. Näin pääsimme taas jatkamaan matkaa ja vauhtikin oli reipasta.
Tulimme kohtaan jossa jälki nousi kallion päälle ja sieltä taas alas. Lola meni reippaasti ylös, mutta jäi siihen sitten selvästi miettimään mihin jälki mahtoi jatkua. Hetken aikaa siinä mietittyä, alkoi taas kepin syönti, joka siis on merkki patti tilanteesta.
Otin vain pari askelta oikeaan suuntaan ja niin Lola jatkoi taas matkaa.
Lola seurasi hienosti jälkeä, joka kulki umpimetsästä hiekkatielle. Sitten tuli risteys. Lola oli kuin kääntyvinään oikeaan suuntaan, mutta jäi seisomaan paikoilleen. Sitten se lähti toiseen suuntaan. Annoin sen mennä liinan pituuden verran ja sitten se pysähtyikin hölmistyneenä. Tiesin tästä ettei se ole jäljellä.
Patti tilanne tuli myös tässä kohtaan.
Lola palasi väärästä suunnasta itse takaisin, mutta lähtikin sitten sinne mistä olimme tulleet.
Kun kepin syönti alkoi taas, käännyin oikeaan suuntaan ja kehoitin Lolaa jatkamaan. Näin me pääsimme tämän ongelma kohdan ohi.
Loppu sujuikin ongelmitta, viimeinen kulma meni hienosti. Maalikoira oli autossa ja Lola ilmaisi sen minulle hienosti. Ensin nuuhkittiin viereistä autoa, mutta oikea löytyi ja ilmaisu oli selkeä.
Vuorokauden vanha jälki ei näyttänyt olevan Lolalle haaste ollenkaan. Sen olemus oli täysin samanlainen kuin olisimme olleet tuoreella jäljellä.
Nyt harjoittelemme risteyksiä, jotka edelleen tuottavat toisinaan meille ongelmia. Haemme niihin varmuutta ja sen jälkeen voimme vallan mainiosti kokeilla vieläkin vanhempaa jälkeä :)
Koiran hajuaisti on kyllä niin mahtava, ettei sitä ihmismieli voi edes käsittää.
Kyllä oli hieno seurata Lolan mahtavaa työskentelyä. Vielä kun se saa lisää varmuutta, se oppii aivan varmasti ratkaisemaan patti tilanteet omin avuin.
Hienot treenit! Nämä ovat niitä onnen ja onnistumisen hetkiä, jotka antavat potkua ja motivaatiota harrastamiselle. On aivan uskomatonta miten nollapisteestä olemme kehittyneet alle vuodessa näin pitkälle.
Innolla otimme haasteen vastaan.
Olin hiukan epäileväinen kuinka jäljestys sujuisi. Vanhennetun jäljen lisäksi pienessä mielessä näin suureksi haasteeksi myös sään. Ensinnäkin yöllä oli satanut runsaasti jäljen päälle. Jännitti, miten jälki on pysynyt sateen jäljiltä.
Toisekseen lämpötila treeni hetkellä oli +22. Lola ei tälläisellä kuumalla ilmalla ole suostunut juurikaan edes lenkkeilemään, ainoastaan löntystelemään metsässä. Joten pieni pelko oli takamuksessa, että mahtaako tuo jäljestää ollenkaan.
Kuitenkin lähdimme avoimin mielin kohti jäljen alkupistettä, vesipullo takataskussa.
Lola haisteli jälleen kerran alkuhajun huolella, sitten se lähtikin oitis matkaan. Jäljen alku oli sinällään haastava, sillä se meni vain pari metriä metsäpolkua pitkin ja kääntyikin siitä sitten umpimetsään.
Lola ei hämääntynyt valmiista polusta vaan kääntyi juuri oikeasta kohdasta metsään.
Sitten alkoikin heinän syönti. Kehoitin Lolaa jatkamaan, mutta sitä tuntui kiinnostavan kaikki roskat maassa. Se kävi jokaisen roskan maistamassa ja vei minua sitten takaisin polulle. Aikamme siinä pyörittyämme vein Lolaa taaksepäin kohtaan, jossa se oli selvästi ollut jäljellä. Näin pääsimme taas jatkamaan matkaa ja vauhtikin oli reipasta.
Tulimme kohtaan jossa jälki nousi kallion päälle ja sieltä taas alas. Lola meni reippaasti ylös, mutta jäi siihen sitten selvästi miettimään mihin jälki mahtoi jatkua. Hetken aikaa siinä mietittyä, alkoi taas kepin syönti, joka siis on merkki patti tilanteesta.
Otin vain pari askelta oikeaan suuntaan ja niin Lola jatkoi taas matkaa.
Lola seurasi hienosti jälkeä, joka kulki umpimetsästä hiekkatielle. Sitten tuli risteys. Lola oli kuin kääntyvinään oikeaan suuntaan, mutta jäi seisomaan paikoilleen. Sitten se lähti toiseen suuntaan. Annoin sen mennä liinan pituuden verran ja sitten se pysähtyikin hölmistyneenä. Tiesin tästä ettei se ole jäljellä.
Patti tilanne tuli myös tässä kohtaan.
Lola palasi väärästä suunnasta itse takaisin, mutta lähtikin sitten sinne mistä olimme tulleet.
Kun kepin syönti alkoi taas, käännyin oikeaan suuntaan ja kehoitin Lolaa jatkamaan. Näin me pääsimme tämän ongelma kohdan ohi.
Loppu sujuikin ongelmitta, viimeinen kulma meni hienosti. Maalikoira oli autossa ja Lola ilmaisi sen minulle hienosti. Ensin nuuhkittiin viereistä autoa, mutta oikea löytyi ja ilmaisu oli selkeä.
Vuorokauden vanha jälki ei näyttänyt olevan Lolalle haaste ollenkaan. Sen olemus oli täysin samanlainen kuin olisimme olleet tuoreella jäljellä.
Nyt harjoittelemme risteyksiä, jotka edelleen tuottavat toisinaan meille ongelmia. Haemme niihin varmuutta ja sen jälkeen voimme vallan mainiosti kokeilla vieläkin vanhempaa jälkeä :)
Koiran hajuaisti on kyllä niin mahtava, ettei sitä ihmismieli voi edes käsittää.
Kyllä oli hieno seurata Lolan mahtavaa työskentelyä. Vielä kun se saa lisää varmuutta, se oppii aivan varmasti ratkaisemaan patti tilanteet omin avuin.
Hienot treenit! Nämä ovat niitä onnen ja onnistumisen hetkiä, jotka antavat potkua ja motivaatiota harrastamiselle. On aivan uskomatonta miten nollapisteestä olemme kehittyneet alle vuodessa näin pitkälle.
On se vaan niin TAITAVA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti