Lolan eilinen jälki oli sen verran haastava, että työpossu oli tänäänkin melko väsyneen oloinen, huomenna meillä on taas treenit. Halusin antaa sille vapaapäivän huilimiseen, joten mukaani maalikoiran virkaa suorittamaan lähti tälläkertaa Lyyli.
Kun avustus oli loppuun suoritettu ja alkeiskurssin treenit ohi, teimme Lyylille jäljen.
Jälki oli 50m suoraa ja se tehtiin näkölähtönä.
Lyyli haisteli alkuhajua kiinnostuneena. Haisteltuaan se seisoi paikoillaan ja katseli suuntaa minne koira oli mennyt. Odottelin hetken ja rohkaisin sitä sitten menemään.
Pari metriä Lyyli meni nenä maassa, mutta kääntyi sitten jyrkän kulman vasemmalle. Sitten se jäi siihen seisomaan ja haistelemaan maata, sekä ilmaa. Kääntyi taas sinne suuntaan minne etsittävä oli mennyt, mutta tapitti paikoillaan. Hetken päästä Lyyli palasi takaisinpäin ja lähti jäljestä katsottuna oikealle. Siellä se kiersi kuusen ja palasi taas jäljelle.
Loppumetrit mentiin nenä maassa ja kun Lyyli huomasi koiran metsässä, se jähmettyi. Kehuin, kutsuin luokse ja yritin palkata namipaloilla, mutta tämäpä neiti viis veisasi herkullisesta lihapullasta. Olen niin tottunut Lolan ahneuteen, että vallan unohdin ettei Lyyli ole ruuan perään. Täytyy kokeilla sille jotakin lelua, vinkulelu voisi olla hyvä palkka.
Oli mielenkiintoista kokeilla Lyylin kanssa jäljestämistä, se käyttäytyi aivan erilailla kuin Lola.
Ehkei Lyyli ole ihan tulevaisuuden toivo, mutta aivojumppaa jäljestys sille oli. Taistelutahtoa ja sitkeyttä tuolta ainakin löytyy, joten sen puolesta Lyyli varmasti jaksaa tehdä hommia.
Saatan jatkossakin ottaa Lyyliä mukaan treeneihin, ihan harrastus mielessä.
Mielenkiintoista oli Lyylin tyyli vetää siksakkia jäljen päältä. Selvästi silläkin kuitenkin nenä toimii ja kenties aivotkin :)
Automatkan ajan (10min) Lyyli nukkui sikeästi, mutta kotona taas virtaa piisasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti