Tällä kertaa jäljellä me kohtasimme miltei kaikki mahdolliset häiriöt mitä keksiä saattaa. Alku matkasta mieleni olisi tehnyt hakata päätäni puuhun. Kun yhdestä häiriöstä selvittiin, tuli jotain toista.
Lola on kuitenkin eriiiittäin paineen sieto kykyinen ja hoiti jäljen loppuun asti. Maalikoira löytyi ja ilmaisu tapahtui todella läheltä.
Meitä ennen jäljelle lähti toinen koirakko ja he kulkivat samaan suuntaan minne meidän jälkemme meni. Lähdin Lolan kanssa matkaan aivan liian aikaisin. Lola oli onnesta soikeana ja vauhti oli taas sen mukaista. Jouduin pysäyttämään sen parhaimmassa vauhdissa, että annoimme edessä menevälle koirakolle työrauhan.
Odottelimme viitisen minuuttia ja mietiskelin siinä samalla, että mahtaakohan Lola jatkaa. Kun edessä menevä koirakko oli kadonnut näkyvistä, annoin Lolalle alkuhajun uudelleen ja niin matka jatkui, samalla innolla kuin alussakin. Pysäytys ei siis näyttänyt (onneksi) haittaavan.
Kuljimme tietä pitkin, jonka varrella oli autoja. Lola tarkasti autot huolella ja hartaasti. Häkeistä ja tarroista päätellen autot olivat koira autoja. Lola haisteli ensin takakontit läpi, sitten takarenkaat.
Juuri kun autojen tarkastus alkoi olla lopullaan, parkkiin kääntyi uusi auto kera haukkuvien koirien.
Koska haukkuvien koirien omistaja olisi halunnut ilmeisesti syöttää koiransa Lolalle, me päätimme väistää vähän kauemmaksi. Jouduin siis taas keskeyttämään Lolan työskentelyn ja viemään sitä pois jäljeltä.
Kun tämä tilanne oli ohi, palautin Lolaa hiukan taaksepäin, kohtaan ennen autoja missä se oli ollut jäljellä.
Lola meni taas tarkastamaan samoja autoja, sekä tämän uuden ja sitten vasta jatkoi matkaa tietä pitkin.
Olin jälleen erittäin tyytyväinen Lolan palautumiskyvystä häiriön jälkeen. Matka jatkui varman ja innokkaan oloisena.
Olimme menossa tunneliin kun vastaan tuli ihminen. Ja kukas muu kuin Gioton emäntä. Yritimme ohittaa toisemme niinkuin emme olisi tunteneetkaan, mutta Lola haistoi tutun ihmisen. Pari kenguruloikkaa ja sitten pyysin sitä jatkamaan.
Tunnelin ali mentiin hienosti, vaikka muutaman kerran Lola kääntyi katsomaan taakseen, ilmeisesti Gioton emäntää etsien.
Kun tästäkin häiriöstä oltiin selvitty saavuimme kohtaan, jossa polku haarautui. Toinen lähti oikealle ja toinen meni suoraan. Minulla ei ollut hajuakaan kumpaa polkua pitkin jälki oikeasti meni, joten luotin vain Lolaan.
Lola lähti oikealle. Pysähtyi parin metrin päässä ja jäi kuuntelemaan tuulessa natisevaa puuta. Siinä hetken kuunneltiin ja ihmeteltiin, sitten Lola lähti eteenpäin polkua pitkin noin 5m. Äkkikäännös ja kiitolaukkaa toiselle polulle.
Vähän hölmistyin tästä kiitolaukasta, mutta luotin koiraani ja hyvä että niin teinkin.
Kuljimme sitä suoraan menevää polkua pitkin muutaman kymmenen metriä ja maalikoira löytyi.
Itseäni harmitti kovasti kun jouduin Lolan niin moneen kertaan pysäyttämään. Eniten harmitti se ensimmäinen mokani, pitikö lähteä niin nopeasti toisen koirakon perään?
Noh, tulipa saatua oikeen häiriö treenit ja huomattua, että ei ne pienet väli säätämiset näytä Lolan työskentelyyn vaikuttavan.. ja hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti