Myrsky puljaa purkeilla

Myrsky on nyt 14 viikkoa vanha ja hajuerottelu treenit pyörähtivät viikko sitten käyntiin. Saimme kotiläksyksi tehdä samoja harjoituksia, mitä teimme ensimmäisellä treenikerrallakin.
Olen kuvannut nämä harjoitukset, jotta se olisi helpompi ymmärtää miten koulutus tapahtuu. Varmasti tähänkin on olemassa montaa eri tyyliä, me menemme niillä ohjeilla, mitä kurssilta saamme.
Kaikkein haastavammaksi asiaksi on osottautunut itselleni purkkien, kehujen ja namien hallinta. Aluksi minulla oli naksukin kaiken lisäksi, mutta siinä alkoi jo olemaan liikaa liikkuvia osia.. Todella paljon on siis itselläni opeteltavaa palkan suunnassa ja jopa palkan ajoituksessa. Onneksi Myrsky näyttäisi olevan nopea oppimaan, eikä turhaudu vaikka aina palkka ei tulekkaan juuri silloin kun pitäisi. Kunhan saan itse opeteltua homman hyvin, niin en usko, että tulee mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia matkan varrelle.
Treenivideo on kuvattu meidän toisista harjoituksista, eli aivan alkutekijöissä ollaan, mutta koiralta se sujuu hienosti!

Ensimmäiseksi otin videon tarvittavista välineistä. Koska tarkoitus on kouluttaa Myrsky etsimään kadonneita lemmikkejä (pääasiassa koiria) otimme heti vieraan koiran hajua harjoituksiin mukaan. Työkaverit ovat kiltisti tuoneet minulle mahdollisimman tuoretta (aluksi korkeintaan viikon vanhaa) karvaa, mahdollisimman vähällä ihmiskoskettelulla. Tämä onnistuu parhaiten harjaamalla koiraa, jonka jälkeen kumihanskaa käyttäen karva laitetaan harjasta pussiin. Ainahan harrastelijan hajuissa, jopa käyttämässäni purkeissa on muitakin hajuja. Yritämme ne kuitenkin pitää minimaalisena, jotta aluksi haju olisi mahdollisimman puhdasta.
Ensimmäinen harjoitus tapahtui kahdella purkilla. Toinen tyhjä ja toisessa hajua. Koiran edistymisen myötä purkkeja lisätään ja myöhemmin otetaan mukaan tyhjiin purkkeihin häiriö hajuja.

Mutta tässä siis välineet millä minä hommaa harrastelen:



Koko homma aloitettiin sillä, että koiralle tehdään purkki kiinnostavaksi. Eli aina kun koira oli yhtään kiinnostunut purkista se sai palkan. Myrsky oppi idean todella nopeasti. Palkan suunta piti olla mahdollisimman lähellä purkin suuta. Purkkia oli myös tarkoitus pitää koiran edessä, jotta koira söisi palkan saaden samalla purkista hajua. No joo.. menihän se nyt edes sinnepäin..



Kun koira on saatu kiinnostuneeksi purkista, on seuraava askel asettaa purkki maahan. Tarkoituksena siis, että koira kiinnostuu maassa olevasta purkista. Jälleen palkka aina kun koira kiinnostuu purkista ja pikkuhiljaa aletaan myös vaatimaan sitä haistelua/nenäkosketusta.



Kun koira ymmärtää, että hajustetun purkin haisteleminen tuottaa palkkaa, siirrytään kahden purkin harjoitukseen. Toisessa edelleen haluttua hajua ja toinen hajuton. Nyt palkka tulee vain oikean purkin haistelusta.



Kaikki videot on otettu samasta treenitilanteesta. Kaiken kaikkiaan treenit kestivät 7 minuuttia, joka näkyy viimeisessä videossa, että treenattiin liian kauan. Yritänkin nyt tauottaa enemmän treenitilanteita, otan munakellon käyttöön, jotten treenaa liian pitkiä pätkiä kerrallaan.

Tästä se lähtee. Sunnuntaina menemme taas kurssilla ja ilmeisesti pääsemme siirtymään kolmen purkin harjoitukseen. Otan taas viikon päästä videoita meidän harjoituksista ja treenien etenemisestä.

Purkkikurssi korkattu

Myrsky saapui luokseni siinä mielessä, että pääsen sen kanssa jatkamaan etsijäkoira harjoituksia ja kenties jopa tositöihin. Olen kuitenkin valmistautunut siihen, että koiran mukaan mennään. Mikäli työ ei ole Myrskylle mieluista, olen valmis jättämään sen vain harrastelu tasolle. Toivon kuitenkin, että siitä olisi ihan etsintävalmiiksi asti.

Lolan kanssa aikoinaan treenit aloitettiin alkeiskurssista. Alkeiskurssilla tehtiin jäljet metsään ja ne lähdettiin jäljestämään tuoreeltaan. Aloitimme lyhyellä näkölähdöllä, sitten lyhyellä suoralla ja sen jälkeen tuli mukaan mutkia ja kulmia. Kaikki alkeiskurssin jäljet ovat aina metsämaastossa ja alkeiskurssin jälkeen siirrytään haasteellisimpiin maastoihin ja jälkiin.

Paljon on ollut keskustelua siitä, pitäisikö tämä hajuerottelu kuitenkin aloittaa, niinkuin yleensä kaikki muukin opetus, ensin siitä tekniikan opettamisesta. Eli maaston sijaan alotettaisiinkin hajuerottelu vähähäiriöisesti purkkien kanssa kouluttamalla. Siinä koira oppii hajujen erottelun, sekä näyttämään sen hajun purkista, joka siltä pyydetään.
Purkeilla voi opettaa koiran reagoimaan vaan tiettyyn hajuun, mikäli haluaa koiran etsivän vaan yhtä hajua. Esimerkiksi sienikoiraksi kouluttaminen tehdään usein purkkien avulla ja vasta kun hajua on iskostunut aivoihin, siirrytään maastoon. Ihan järjkeenkäypää eikö? Vähän samalla lailla voi kuvitella istumisen opettamisen. Ensin se tehdään kotona ja sitten vasta siirrytään haasteellisempaan ja haasteellisempaan ympäristöön, kunnes koira istuu käskystä vaikka Helsingin keskustassa.

Koska tästä asiasta on ollut paljon puhetta liiton kouluttajien kanssa ajattelin, että menen nyt sitten itse opiskelemaan miten purkkikoulutus toimii. Kuinka koiralle opetetaan hajuerottelu purkeilla ja miten se osaaminen sitten vaikuttaa koiran suoritukseen maastossa.
Myrskyn kanssa ilmottauduimme suosittelujen perusteella Heiluvan Hännän purkkikoulutukseen. Ensimmäinen koulutuskerta oli sunnuntaina.

Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi vain teoriaa. Miten koulutus tapahtuu, mitä välineitä tarvitsemme yms. Kaikkea hyödyllistä tietoa, mitä ei tarvitse sitten enää miettiä kun koiran kanssa treenaa. Tämä oli mielestäni oikein hyvä asia. Tälläiseen teoriaosuuteen en ole aikaisemmin törmännyt millään kurssilla. Voisi olla hyödyllistä esim ihan tokokurssillakin pyhittää se ensimmäinen tunti ohjaajille. Saimme esittää kysymyksiä ja kaikkiin kysymyksiin saimme vastauksen. Meitä myös haastateltiin ja kysyttiin mahdollisia tavotteita purkkikurssilta. Minä tietenkin kerroin etsijäkoira tulevaisuudesta ja kouluttajan kanssa päätettiin, että aloitetaan Myrskyn koulutus sitten saman tien koiran hajulla.

Kaikkein antoisimman tuosta teoriaosuudesta teki hajujen käsittely, josta kerrottiin tarkkaan. Tuli esille paljon sellaisia asioita, mitä itse en ollut tajunnutkaan aikaisemmin. Kuinka säilöä hajuja ja miten vanhalla hajulla kannattaa alottaa. Aina pitäisi hajuissa pyrkiä siihen, että ne ovat mahdollisimman "puhtaat".
Etsijäkoira treeneissä usein alkuhajuksi annetaan koiran panta. Kun pantaa ajattelee hajun lähteenä, niin siinähän on monen monituista hajua pannan omistajan lisäksi. On perheen toisen koiran hajua, kissan, maastosta tullutta hajua, koiran omistajan hajua, kaikkien jotka vaan ikinä ovat pantaan koskeneet ja usein juuri ennen jäljelle lähtöä koiran ohjaajakin tartuttaa pantaan kädestään omat hajut. Onko siis mikään ihme, että joillekin koirille ensimmäiset jäljet voivat olla todellakin haastavia?

Noh, katsotaan. Kurssin jälkeen olen varmasti hurjan paljon viisaampi ja varmasti saan paljon ideoita myös kouluttajana toimimiseen. Toivon, että Myrsky oppii kurssilla idean ja saa hyvän motivaation hajutyöskentelyyn. Palkkaaminen purkkien kanssa puljatessa kun on helppoa, ja oikeisiin suorituksiin ja ratkaisuihin on helppo liittää palkkio saman tien. Jäljellä ollessa palkka on tullut aina maalissa, joskin Lolan kanssa käytin kyllä sanallisia kehujakin työn ohella.

Teoriatunnille sai tuoda koiran mukaan tutustumaan koulutustilaan. Minä olinkin ainoa, jolla koira oli mukana, joten Myrsky sai olla kanssamme kuuntelemassa teoriaa koko tunnin ajan. Se ei arastellut ollenkaan vieraita ihmisiä, vaikka kaikki istui ringissä. Kouluttajan ääni kaikui, mutta sekään ei Myrskyä hetkauttanut. Myrsky keskittyi tutkimaan koulutustilaa, sen ihmeellisiä hajuja ja ihmeellisiä agility esteitä.

Ensi sunnuntaina alkaa sitten varsinaiset treenit. Tuskin maltan odottaa. Tulee todella mielenkiintoista kouluttamista ja opettelemista. Pidän paljon treeni tyylistä. Tulemme treenaamaan yksi koira kerrallaan, jolloin saamme häiriön minimoitua alkuvaiheessa. Tämä mahdollistaa myös sen, että muut voivat seurata toistensa suorituksia. Usein omaa koiraa kouluttaessa sitä keskittyy koiran tekemiseen, eikä välttämättä huomaa omia virheitään (siksi tykkäänkin videoida kaikki mahdolliset, mitä vaan ikinä yritän koiralle opettaa). Seuratessa toisten suorituksia, se on vähän kuin videota katselisi, voi silmillä imeä paljon enemmän tietoa.

Katsotaan miten meidän käy, eiköhän ainakin ole hauskoja hetkiä luvassa.

Kirjoittamaton kirja

Luin nöffilehteä 3/2002. Siellä oli niin hyvä teksti kirjoitettuna, että päätin sen jakaa myös tänne. Tätä ei paremmin olisi voinut sanoa.

Pentu on kuin puhdas kirjoittamaton kirja syntyessään. Tämän kirjan kannet on teettänyt kasvattaja, hän myös tulee kirjoittamaan saatesanat ja esipuheen. Toivottavasti kaunokirjaimin.
Mutta kirjassa on viellä paljon sivuja täytettävänä. Sisällysluettelo on laatimatta ja mitä moninaisimmat luvut kirjoittamatta. Mukaan kirjailijaksi tulee pennun uusi oma ihminen.
Jokainen kirjoitettu kirjain tulee vaikuttamaan seuraavaan kirjaimeen. Jokainen luku vie toiseen lukuun. Liian kovalla kädellä piirretyt kirjaimet voivat murtaa paperia monelta sivulta, eikä niitä voi poistaa särkemättä kirjan sidontaa. Suutuspäissään nurkkaan heitetty kirja repeää kirjoituskelvottomaksi.

Pennun uudella omistajalla on edessään pienen elämän kokoinen tehtävä. Oikeus nauttia ja iloita tästä elämästä, jota hän saa koiranpentunsa rinnalla kulkea.
Ja myös velvollisuus kantaa vastuu niistä valinnoista, joita jokapäiväinen elämä tuo koiranpennun eteen ja jotka sitä kautta tulevat omistajan päätettäväksi. Toivottavasti omistajalla on halua ja kykyä ratkaista asiat koiransa parhaaksi.

Hyvään koiranpitoon kuuluu ihmisen oma kyky tuntea positiivisia tunteita. Ei niinkään hetken riemu jonkun tekemisen onnistumisesta, vaan syvempi ilo, sanoisinko onni yhdessäolosta.

                                                                                              - Salme Mujunen -

Rokotuksilla

Aika on vierähtänyt kuin siivillä, eilen kävimme ottamassa Myrskylle jo ensimmäiset rokotukset!

Myrskyllä oli hauskaa lääkärissä. Ovesta kun mentiin sisään, se oli ensin hiukan ihmeissään. Mutta tavattuaan odotushuoneessa pari rapsuttajaa, se oli kuin kotonaan. Häntä vispasi, se kisoi minua oikealle ja vasemmalle. Eteenpäin ja taaksepäin. Jokainen nurkka piti tutkia ja jokainen kulma testata hampailla.
Suurta sakemannia Myrsky tuijotteli häntä pystyssä ja oli siitä kovin kiinnostunut. Sen sijaan haukkuva pieni pumi oli hurjan pelottava.. Onneksi pumi lopetti hetken päästä haukkumisen niin oltiin sitten ihan rauhassa, eikä Myrskylle jäänyt mitenkään pelko päälle.

Lääkäri kehui kovasti Myrskyn luonnetta. Sanoi, että on tottunut siihen, että nämä ovat pentunakin erittäin rauhallisia, usein makoilevat vaan. Myrsky sen sijaan tutki huonetta häntä vispaten ja oli oikein eloisa ja iloinen. Se antoi käsitellä itseään hyvin, ei arastellut lääkäriä laisinkaan.

Lääkäri kehui myös Myrskyn kuntoa. Paksun karvan alla tuntui hoikka pentu. Ei liian hoikka, eikä liian lihava vaan juuri kuulemma sopiva! Mahtavaa!
Hampaat saivat kehuja, purenta oli hyvä. Korvat olivat niin puhtaat että lääkäri oikeen hämmästeli. Kivekset olivat kohdillaan, napatyrää ei tuntunut, sydän oli ok, silmät kirkkaat, karva hyvä ja saatiin kehuja lyhyistä kynsistäkin :)

Pelkkiä kehuja siis pennun kunnosta. Luonteesta lääkäri tykkäsi erittäin paljon. Myrsky oli pöydälläkin ihan ilman mitään paniikkia, rauhallisesti ja itsevarmasti. Pistosta se ei edes huomannut kun namitin sitä samaan aikaan.

Hyvin olen onnistunut koti punnituksessa, sillä lääkärin vaaka näytti myös tarkalleen samaa, eli 16.6kg.
Jäipäs siitä reissusta hyvä mieli, niin minulle kuin Myrskyllekin.

Lääkäri oli sama, joka hoitaa Lolan nivelrikkoa, joten sain Lolalle samalla uusittua reseptin. Hienoa, minun ei tarvitse viedä sitä kontrolliin, koska lääkkeet ovat hyvät ja kävimme viimeksi keväällä.

Myrsky täytti 3kk

Huh huh.. nopeasti aika menee. Pieni vauva on kasvanut hujauksessa pieneksi lapseksi. Kohta koittaa teiniaika, jota odotan pelon sekaisin tuntein. Onneksi hajukoulutus pyörähtää käyntiin 6 viikkoa kestävällä purkkikurssilla, niin kenties ehkä, selviämme teiniajasta hiukset päässä.

Myrsky on ihanan aktiivinen, rakastan sitä. En malta odottaa, että se tuosta kasvaa sen verran, ettei ole koko ajan kumollaan metsässä. Siitä tulee mahtava lenkkikaveri.
Se on aina salamana eteisessä jos olen jonnekkin lähdössä. Ihan sama vaikka se olisi hetkeä aikaisemmin kuorsannut kodinhoitohuoneessa kaapin alla, se tulee salamana eteiseen, häntä heiluen ja kyselee "mihin mennään". Aivan mahtavaa!

Painoa on tullut taas hienosti parisen kiloa viikossa lisää. Nyt Myrsky painaa 16.6kg. Matokuuri on annettu ja huomenna menemme rokotuksille. Toivottavasti lääkäriltä tulee vain positiivista kommenttia koiran kunnosta. Jännitän edelleen tuota ruokintaa ja seuraan hysteerisesti painon kasvua ja pennun kehitystä. Varmaan ihan hyvä toisaalta noinkin, että jos sitten jotain tulee niin osaan reagoida ajoissa. Kaikki nyt ainakin omaan silmään näyttäisi hyvältä, katsotaan mitä lääkäri huomenna sanoo..

Kasvua on tapahtunut painon lisäksi myös korkeudessa. Harmi sinällään kun en ole tajunnut punnituksen lisäksi mitata korkeutta. Se olisi ollut myös mielenkiintoista sitten jälkeenpäin tutkia miten on kehittynyt. Tällä hetkellä Myrskyn pää on polveni korkeudella, eli maallikon arvioinnin mukaan se on reilut 40cm korkea.

Joitakin ongelmia kasvu on tuonut mukanaan. Kodinhoitohuoneen kaapin alle se ei onneksi enää kokonaan mahdu, työntää sinne vaan nätisti päänsä kun nukkuu. Mutta sohvan alle se on kaksi kertaa väkisin tunkeutunut. Se pääsee sinne tunkeutumaan kylkiasennossa. Sohvan reunoilla on laidat, joten sohva on korkeampi istuimien alta mitä se on ihan niistä reunoista. Niimpä kun Myrsky on sinne jotenkin itsensä saanut tungettua kylkiasennosta, se nousee sohvan alla maha asentoon, eikä enää pääse sieltä pois. Onneksi kumpikin tapaus on sattunut siihen aikaan kun olemme katsoneet telkkaria, joten pelastusoperaatio on saatu pikimmiten pystyyn. Toinen nostaa sohvaa ja toinen vetää pennun sieltä alta pois..

Perjantaina vietettiin Suomessa eläinten päivää. Me olimme sitä juhlistamassa montulla, minulla kun sattui olemaan jopa vapaa päiväkin silloin.

Kamera oli tietenkin mukana ja kuvia napsin ahkerasti. Muutama hyvä kuva tallentuikin tällä kertaa pieneen kameraani. Harmi kun järkkäri on edelleen epäkunnossa. En ole sitä vienyt korjautettavaksi kun odottelen, että rahatilanne antaa siihen tilaisuuden. Tietenkin kun takuu on mennyt umpeen, sekä rungossa, että objektiivissa pitää jomman kumman niistä sanoa sopimuksensa irti. Onneksi minulla on tuo pieni vesitiivis kamera, joka odottaa ensi kesän uinti hetkiä.. saa edes jotain kuvia.

On se kyllä vaan niin ihanaa kun on pentu taas talossa. Lola on selvästi piristynyt, vaikka sillä edelleenkin loppuu sietokyky tuon hampaisiin. Lola ei komenna pentua, joten tilanne on vähän mahdoton. Minä joudun koko ajan puuttumaan Myrskyn käytökseen, sillä Lola ei sitä tee. Se ei sano pennulle pahasti, vaikka vinkuu kivusta kun sen korvaa purraan. Onneksi tilanne on nyt jo rauhoittunut aika paljon, suurimmaksi syyksi sen takia, kun olemme alkaneet liikkumaan ulkona enemmän. Myrsky väsyy metsälenkeillä, se tutkii, haistelee, kuuntelee ja katselee koko lenkin ajan. Se siis aika pitkälti nukkuu kotona ollessamme. Kunhan tuo tuosta viellä kasvaa niin alamme sitten käymään kahdestaan päivän pisimmät lenkit, Lolan kunto kun ei kestä oikeesti pitkiä lenkkejä. Toivotaan, että löydettäisiin jostain mukava koirakaverikin peuhalenkeille.

Mutta tälläistä täällä tällä kertaa.. ei kummempia. Valtakunnassa kaikki hyvin.

KoiraKokkiKolmonen: Kasvismössö

Barffaavien koirieni vitamiinin saannin varmistan sillä, että ne syövät monipuolista kasvismössöä. Jotta vitamiinit pystytään käyttämään parhaimmalla mahdollisella tavalla hyväksi koiran elimistössä, mössä menee aina pakkasen kautta suuhun.
Mössöä valmistan noin kerran viikossa. Käytän aina eri aineita, koska uskon siihen, että monipuolisuus ruokavaliossa on hyvästä.
Aineksina käytän kaikkea mahdollista mitä kaupan hedelmäosastolta löytyy. Ainoat joita en käytä ovat tomaatit, sipulit, viinirypäleet, paprikat ja avokaadot. Teen joka kerta mössö satsin hiukan erilaisista aineksista. Pakkasessa erilaiset mössöt ovat sekaisin, joten koirat saavat eri päivinä hiukan erilaista mössöäkin.

Koska tänään oli erityisen tylsää, päätin ottaa kuvia mössön teosta... ehkä kenties jos jotakuta se sattuu kiinnostamaan, jos ei, niin voi sitten ihailla vaan hienoja taiteellisia kuviani.

Tarvikkeet

Ensimmäisenä voisimme vähän katsoa mitä tarvikkeita mössön valmistamiseen minä käytän. Tapoja on monia ja jokainen valitsee tarvikkeensa oman mieltymyksen ja resurssien mukaan. Tässä esittely millä minä mössöä teen ja mistä aineista tälläkertaa mössö valmistettiin.

Tärkein asia mössön valmistuksessa on olla laadun valvoja paikalla. Hänen tehtävänsä on tarkastaa, että mössö tehdään parhaimmista mahdollisista raaka-aineista. Hän maistaa jokaista raaka-ainetta ensin palasen ja sitten vasta hyväksynnän jälkeen aineet mössätään. 

Sitten on hyvä olla myös joku väline millä mössöä saa tehtyä.. helpottaa hommaa huomattavasti. Tehosekoitin ja sauvasekoitinkin kuulemma toimivat tässä työssä oikein hyvin. Itselläni on herra monitoimikone kovassa käytössä.

Toisinaan sitä kuitenkin huomaa haaveilevansa vieläkin suuremmasta koneesta. Ei tarvitsisi koko ajan olla tyhjentämässä säiliötä. Tämän mössön valmistamiseen jouduin ainakin 10 kertaa tyhjentämään säiliön välillä, joten joku iso vati on ihan hyödyllynen omistaa myös.

Ja tässä hieno kuva aineksista mitä käytettiin tällä kertaa. Elikkäs yksinkertaisesti viimekertaisen hedelmä voittoisen mössön vastapainoksi, nyt tehtiin mössö vain porkkanasta, parsasta, salaatista ja banaanista. Mössön aineksissa tärkeää olisi, että mössö koostuu puoliksi hedelmistä ja puoliksi vihanneksista.

Pienenä vinkki vitosena voi mainostaa aineksien hankitapaikaksi Lidl-kauppaketjua. Siellä kasvikset ovat huomattavasti halvempia kuin millään muulla kauppaketjulla. Usein mössöön valitsenkin raaka-aineet vähän sen mukaan, mitä tarjouksessa sattuu olemaan. Kyllä mössöönkin saa rahaa uppoamaan yllin kyllin, jollei hiukan katso mistä niitä ostaa. Tietenkin ihanne olisi jos osaisi itse kasvattaa omat ainekset.. ei ehkä niitä kotimaisia banaaneja kuitenkaan, mutta niin paljon kuin vain pystyisi. Toivottavasti se joskus onnistuu. Olisi mahtavaa jos koirat saisivat kasvikset omasta maasta!

Noniin.. ja sitten takaisin asiaan.. 

Työvaihe nro 1

Pilikkominen, eli siis pilkkominen, eli siis se kohta jossa kannattaa varoa niitä omia sormiaan. Riippuen tietenkin siitä, millä mössön muussaa kannattaa ainekset pilkkoa sopiviksi palasiksi.

Tämän jälkeen, kun laadun valvojalle on maistatettu jokainen ainesosa erikseen, hän on aineet hyväksynyt, voi laadunvalvoja vetäytyä kahvitauolle.. tai päiväunille.

Työvaihe nro2

Hirmuisen vaikea työvaihe.. eli pistetään pilkotut palaset koneeseen ja painetaan nappia... noin sitä mössöä sitten siitä alkaa pikkuhiljaa valmistumaan... Om nom nom

Työvaihe nro 3

Kun kaikki on mössätty tapahtuu pienimuotoinen sekoitus ja sen jälkeen alkaa purkitus. 

Jotain hyötyä on jugurtti addiktiostani. Nämä jugurttipurkit (liidelistä tietenkin!) Toimivat oikein hyvin pakkasessa. Yksi purkki vetää 500g mössöä.

Ja sitten kun purkit on täytetty, kannella suljettu, ne sujautetaan pakkaseen odottamaan jäätymistä, jonka jälkeen ne menevät parempiin suihin.. kas näin

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, on erittäin suositeltavaa kutsua siivousryhmä paikalle. Mössöllä saa paikat kyllä aika sotkuiseksi...