Myrsky on ihanan aktiivinen, rakastan sitä. En malta odottaa, että se tuosta kasvaa sen verran, ettei ole koko ajan kumollaan metsässä. Siitä tulee mahtava lenkkikaveri.
Se on aina salamana eteisessä jos olen jonnekkin lähdössä. Ihan sama vaikka se olisi hetkeä aikaisemmin kuorsannut kodinhoitohuoneessa kaapin alla, se tulee salamana eteiseen, häntä heiluen ja kyselee "mihin mennään". Aivan mahtavaa!
Painoa on tullut taas hienosti parisen kiloa viikossa lisää. Nyt Myrsky painaa 16.6kg. Matokuuri on annettu ja huomenna menemme rokotuksille. Toivottavasti lääkäriltä tulee vain positiivista kommenttia koiran kunnosta. Jännitän edelleen tuota ruokintaa ja seuraan hysteerisesti painon kasvua ja pennun kehitystä. Varmaan ihan hyvä toisaalta noinkin, että jos sitten jotain tulee niin osaan reagoida ajoissa. Kaikki nyt ainakin omaan silmään näyttäisi hyvältä, katsotaan mitä lääkäri huomenna sanoo..
Kasvua on tapahtunut painon lisäksi myös korkeudessa. Harmi sinällään kun en ole tajunnut punnituksen lisäksi mitata korkeutta. Se olisi ollut myös mielenkiintoista sitten jälkeenpäin tutkia miten on kehittynyt. Tällä hetkellä Myrskyn pää on polveni korkeudella, eli maallikon arvioinnin mukaan se on reilut 40cm korkea.
Joitakin ongelmia kasvu on tuonut mukanaan. Kodinhoitohuoneen kaapin alle se ei onneksi enää kokonaan mahdu, työntää sinne vaan nätisti päänsä kun nukkuu. Mutta sohvan alle se on kaksi kertaa väkisin tunkeutunut. Se pääsee sinne tunkeutumaan kylkiasennossa. Sohvan reunoilla on laidat, joten sohva on korkeampi istuimien alta mitä se on ihan niistä reunoista. Niimpä kun Myrsky on sinne jotenkin itsensä saanut tungettua kylkiasennosta, se nousee sohvan alla maha asentoon, eikä enää pääse sieltä pois. Onneksi kumpikin tapaus on sattunut siihen aikaan kun olemme katsoneet telkkaria, joten pelastusoperaatio on saatu pikimmiten pystyyn. Toinen nostaa sohvaa ja toinen vetää pennun sieltä alta pois..
Perjantaina vietettiin Suomessa eläinten päivää. Me olimme sitä juhlistamassa montulla, minulla kun sattui olemaan jopa vapaa päiväkin silloin.
Kamera oli tietenkin mukana ja kuvia napsin ahkerasti. Muutama hyvä kuva tallentuikin tällä kertaa pieneen kameraani. Harmi kun järkkäri on edelleen epäkunnossa. En ole sitä vienyt korjautettavaksi kun odottelen, että rahatilanne antaa siihen tilaisuuden. Tietenkin kun takuu on mennyt umpeen, sekä rungossa, että objektiivissa pitää jomman kumman niistä sanoa sopimuksensa irti. Onneksi minulla on tuo pieni vesitiivis kamera, joka odottaa ensi kesän uinti hetkiä.. saa edes jotain kuvia.
On se kyllä vaan niin ihanaa kun on pentu taas talossa. Lola on selvästi piristynyt, vaikka sillä edelleenkin loppuu sietokyky tuon hampaisiin. Lola ei komenna pentua, joten tilanne on vähän mahdoton. Minä joudun koko ajan puuttumaan Myrskyn käytökseen, sillä Lola ei sitä tee. Se ei sano pennulle pahasti, vaikka vinkuu kivusta kun sen korvaa purraan. Onneksi tilanne on nyt jo rauhoittunut aika paljon, suurimmaksi syyksi sen takia, kun olemme alkaneet liikkumaan ulkona enemmän. Myrsky väsyy metsälenkeillä, se tutkii, haistelee, kuuntelee ja katselee koko lenkin ajan. Se siis aika pitkälti nukkuu kotona ollessamme. Kunhan tuo tuosta viellä kasvaa niin alamme sitten käymään kahdestaan päivän pisimmät lenkit, Lolan kunto kun ei kestä oikeesti pitkiä lenkkejä. Toivotaan, että löydettäisiin jostain mukava koirakaverikin peuhalenkeille.
Mutta tälläistä täällä tällä kertaa.. ei kummempia. Valtakunnassa kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti