Lolan kanssa aikoinaan treenit aloitettiin alkeiskurssista. Alkeiskurssilla tehtiin jäljet metsään ja ne lähdettiin jäljestämään tuoreeltaan. Aloitimme lyhyellä näkölähdöllä, sitten lyhyellä suoralla ja sen jälkeen tuli mukaan mutkia ja kulmia. Kaikki alkeiskurssin jäljet ovat aina metsämaastossa ja alkeiskurssin jälkeen siirrytään haasteellisimpiin maastoihin ja jälkiin.
Paljon on ollut keskustelua siitä, pitäisikö tämä hajuerottelu kuitenkin aloittaa, niinkuin yleensä kaikki muukin opetus, ensin siitä tekniikan opettamisesta. Eli maaston sijaan alotettaisiinkin hajuerottelu vähähäiriöisesti purkkien kanssa kouluttamalla. Siinä koira oppii hajujen erottelun, sekä näyttämään sen hajun purkista, joka siltä pyydetään.
Purkeilla voi opettaa koiran reagoimaan vaan tiettyyn hajuun, mikäli haluaa koiran etsivän vaan yhtä hajua. Esimerkiksi sienikoiraksi kouluttaminen tehdään usein purkkien avulla ja vasta kun hajua on iskostunut aivoihin, siirrytään maastoon. Ihan järjkeenkäypää eikö? Vähän samalla lailla voi kuvitella istumisen opettamisen. Ensin se tehdään kotona ja sitten vasta siirrytään haasteellisempaan ja haasteellisempaan ympäristöön, kunnes koira istuu käskystä vaikka Helsingin keskustassa.
Koska tästä asiasta on ollut paljon puhetta liiton kouluttajien kanssa ajattelin, että menen nyt sitten itse opiskelemaan miten purkkikoulutus toimii. Kuinka koiralle opetetaan hajuerottelu purkeilla ja miten se osaaminen sitten vaikuttaa koiran suoritukseen maastossa.
Myrskyn kanssa ilmottauduimme suosittelujen perusteella Heiluvan Hännän purkkikoulutukseen. Ensimmäinen koulutuskerta oli sunnuntaina.
Ensimmäisellä kerralla kävimme läpi vain teoriaa. Miten koulutus tapahtuu, mitä välineitä tarvitsemme yms. Kaikkea hyödyllistä tietoa, mitä ei tarvitse sitten enää miettiä kun koiran kanssa treenaa. Tämä oli mielestäni oikein hyvä asia. Tälläiseen teoriaosuuteen en ole aikaisemmin törmännyt millään kurssilla. Voisi olla hyödyllistä esim ihan tokokurssillakin pyhittää se ensimmäinen tunti ohjaajille. Saimme esittää kysymyksiä ja kaikkiin kysymyksiin saimme vastauksen. Meitä myös haastateltiin ja kysyttiin mahdollisia tavotteita purkkikurssilta. Minä tietenkin kerroin etsijäkoira tulevaisuudesta ja kouluttajan kanssa päätettiin, että aloitetaan Myrskyn koulutus sitten saman tien koiran hajulla.
Kaikkein antoisimman tuosta teoriaosuudesta teki hajujen käsittely, josta kerrottiin tarkkaan. Tuli esille paljon sellaisia asioita, mitä itse en ollut tajunnutkaan aikaisemmin. Kuinka säilöä hajuja ja miten vanhalla hajulla kannattaa alottaa. Aina pitäisi hajuissa pyrkiä siihen, että ne ovat mahdollisimman "puhtaat".
Etsijäkoira treeneissä usein alkuhajuksi annetaan koiran panta. Kun pantaa ajattelee hajun lähteenä, niin siinähän on monen monituista hajua pannan omistajan lisäksi. On perheen toisen koiran hajua, kissan, maastosta tullutta hajua, koiran omistajan hajua, kaikkien jotka vaan ikinä ovat pantaan koskeneet ja usein juuri ennen jäljelle lähtöä koiran ohjaajakin tartuttaa pantaan kädestään omat hajut. Onko siis mikään ihme, että joillekin koirille ensimmäiset jäljet voivat olla todellakin haastavia?
Noh, katsotaan. Kurssin jälkeen olen varmasti hurjan paljon viisaampi ja varmasti saan paljon ideoita myös kouluttajana toimimiseen. Toivon, että Myrsky oppii kurssilla idean ja saa hyvän motivaation hajutyöskentelyyn. Palkkaaminen purkkien kanssa puljatessa kun on helppoa, ja oikeisiin suorituksiin ja ratkaisuihin on helppo liittää palkkio saman tien. Jäljellä ollessa palkka on tullut aina maalissa, joskin Lolan kanssa käytin kyllä sanallisia kehujakin työn ohella.
Teoriatunnille sai tuoda koiran mukaan tutustumaan koulutustilaan. Minä olinkin ainoa, jolla koira oli mukana, joten Myrsky sai olla kanssamme kuuntelemassa teoriaa koko tunnin ajan. Se ei arastellut ollenkaan vieraita ihmisiä, vaikka kaikki istui ringissä. Kouluttajan ääni kaikui, mutta sekään ei Myrskyä hetkauttanut. Myrsky keskittyi tutkimaan koulutustilaa, sen ihmeellisiä hajuja ja ihmeellisiä agility esteitä.
Ensi sunnuntaina alkaa sitten varsinaiset treenit. Tuskin maltan odottaa. Tulee todella mielenkiintoista kouluttamista ja opettelemista. Pidän paljon treeni tyylistä. Tulemme treenaamaan yksi koira kerrallaan, jolloin saamme häiriön minimoitua alkuvaiheessa. Tämä mahdollistaa myös sen, että muut voivat seurata toistensa suorituksia. Usein omaa koiraa kouluttaessa sitä keskittyy koiran tekemiseen, eikä välttämättä huomaa omia virheitään (siksi tykkäänkin videoida kaikki mahdolliset, mitä vaan ikinä yritän koiralle opettaa). Seuratessa toisten suorituksia, se on vähän kuin videota katselisi, voi silmillä imeä paljon enemmän tietoa.
Katsotaan miten meidän käy, eiköhän ainakin ole hauskoja hetkiä luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti